Oih, minun pieni ihana vauvani on alkanut ilmoittelemaan itsestään!!! Ihan pieniä hipaisuja, höyhenen kevyitä... Vaikka kylläpä niissä aika paljon täytyy jo voimaa olla, kun kesken duunin niitä ehdin tunnustelemaan. Olin baarivuorossa, kasista puoi neljään, niin kesken plokkauksen automaattisesti pysähdyin, kuulostelin ja hymyilin ihan uuvattina. Asiakas kysyi, että mitä helvettiä hymyilet... Kysyin vaan että itkeäkö pitäis. Perusidiootti tais olla tää asiakas...
Kivut toisinaan vatsanseutuvilla ovat hurjia, mutta oon huomannu että mitä enemmän mulla noita raskauksia on takana, sitä vaikeampi raskaus on ollut seuraava, siis kivuliaampi.
Painosta... Ite oon ollut tosi hoikka, 169/50, nyt mun paino on 61. Nlatäti ei suostunu mun alkupainoks ees laittaa 50, heitti 55, ei näytä niin kamalalle. Pönttö. Pönttö. Kaikista oon ennen raskautta ollu alipainoinen, paitsi viidennestä, ja painoa on aluks kertyny ihan tolkuttomasti, eka nlakäynnillä ollu 60-65. Mut lopussa se ei 68,5 oo ylittäny, kertaakaa. Kilot on lähteny nopsaa. Mä en ymmärrä mitä se täti vauhkoo!!! Enemmän olisin ollu huolissani siitä, että viidennestä raskausaikana painoa tuli vain 2,5kg ku lähtöpaino oli 65,7... Silloinki toi lähtöpaino oli korkeampi edeltäneen km:n takia. Ei ollu ehtiny tasaantua, ku heti seuraavalla kierrolla olin uudelleen raskaana. Eiköhän kaikilla nouse se paino sen mitä se nousee, ja jokaisen kilon ku kantaa ylpeydellä, hedelmällisyydestä ne kilot on tullu!!!! Kiitollisuudella, että saa olla niin siunattu ja onnekas että uusi elämä kasvaa sisällä ja vauvan ravitsemusta varten ne kilot kertyy.
On niin paljon asioita, mistä vauhkotaan neuvolassa, mediassa ja keskusteluissa, ettei maalaisjärjellä ole enää mitään tekoa. Joskus tuntuu että tietoa on liikaa ja sen kautta eläminen sen mukaan mikä itsestä tuntuu hyvälle ja elämä kulkisi kaikista sressittömimmin, on silkkaa mahdottomuutta. Äitiydestä on tullut suorite, odotuksesta seikkailu, avioliitosta kirjallinen sopimus, lapsista odotusten täyte. Tänä päivänä ei riitä, että olet äiti, tai vaimo tai... Odotusaikana ei painoa saisi tulla, kaiken pitäisi olla ihanaa seikkailua jossa ei negatiivisille tunteille ole sijaa... Sitten Äitinä, vaikka yh:nakin, sun pitäis olla aktiivinen äiti, leikittää lasta aamusta iltaan, pyykkivuorta ei saa kertyä, koti tiptop, lelut viimeisen päälle, käydä töissä, kuskata lapsi vauvauinnista muskarin kautta balettitunneille. Päivähoidossa lapsi ei tietenkää saisi olla, enne kolmea ikävuotta, yöhoitoa ei missään nimessä hyväksytä. Kaiken lomassa sulla itsellä pitäisi olla harrastuksia, rahaa shoppailuun, aikaa ystäville ja muille sosiaalisille suhteille, käydä kosmetologin hoidoissa ja parturissa säännöllisesti, parisuhde pitäisi olla, mutta sinkkuus kuitenkin olis suotavaa. Ja kaiken tämän lisäksi pitäisi olla vielä aikaa, halua ja voimia sekä rahaa biletykseen, illanisujaisiin, lomamatkoihin.
On olemassa ihanteita ja ihanteita. Mun ihanne on, että mä saan olla sellainen mutsi ku olen, mun koti sitä mitä se on. Ja lapset just niin laiskoja hirviöitä kun ne on. Ettei kukaan mun perheen ulkopuolinen ihminen tule kertomaan mulle, että millainen mun odotetaan olevan. Kantapäänkautta oppineena, odotusten alle murskaantuneena ei voi enää muuta tehdä, kun kääntyä itseensä ja kuulostella että kuka minä olen, mitä minä itseltäni haluan.
uc1... Meitsi on kans niitä tupakoitsijapahiksii... Tupakka on viimevuosisadan suurin huijaus ja kaikesta päätellen tappavin huume... Ite en röökistä oo päässy, vähentäny oon, mut kummasti aina jonku stressitilanteen yhtydessä ne tiputetut savukkeet palaa kuvioon. Eli jojotupakointia.
Sorry, tästä tuli purinaviesti...Toivottavasti kukaan ei ota nokkiinsa tästä purkamisesta. Aattelin että te toiset äidit ehkä kenties ymmärtäisitte mistä minä purnaan... Lähipiirissäni kun kukaan ei ole kantaani ymmärtänyt :ashamed: