Täälläpäs on ollut tapahtumia, iloa ja surua. Osanotto menetyksen kokijoille ja riemussa mukana elämässä odottajille.
Itsellä elämä jatkunut yhtenä minuuttiaikatauluna, työt, urheilut, 1 v 3 kk ikäinen esikoinen jota ollaan hoidettu miehen kanssa tähän asti kotona vanhojen pitämättömien lomien turvin vuorotellen. Nyt meillä on kolmatta päivää au pair harjoittelemassa. Tänään itse töissä ja mies "kouluttaa" häntä. Alkuvaikutelma ihan ok, äitinä tuntuu vain mahdottomalta oppia luottamaan häneen, että varmasti aamulla herää ennen esikoista jne. Mutta mihinkään päivähoitoihin emme lastamme halua, niin tämä on se meidän vaihtoehto.
Juuri ennen joulua olin np-ultrassa, siellä oli kaikki ok ja turvotustakin vain 0,7 mm. Omasta pyynnöstäni otettiin kuitenki veriseula(ikää jo 36) ja senkin tulokset tuli ja kromosomihäiriöriskin suhde 1/12 000 eli olematon. Siten odotus voi jatkua yhtä onnellisissa merkeissä.
Satunnaista yökkimistä on vieläkin, ei muita oireita. Kilpaurheilen ja kuntoilen edelleen täysillä. Ja tarkoitus sitä jatkaakin loppuun asti.
Nyt vain odotetaan, että saadaan uusi arki au pairin kanssa pyörimään ja pärjätään hänen kanssaan toukokuun loppuun, sittenhän se oma äippäloma jo alkaakin...jee!
13+1
Itsellä elämä jatkunut yhtenä minuuttiaikatauluna, työt, urheilut, 1 v 3 kk ikäinen esikoinen jota ollaan hoidettu miehen kanssa tähän asti kotona vanhojen pitämättömien lomien turvin vuorotellen. Nyt meillä on kolmatta päivää au pair harjoittelemassa. Tänään itse töissä ja mies "kouluttaa" häntä. Alkuvaikutelma ihan ok, äitinä tuntuu vain mahdottomalta oppia luottamaan häneen, että varmasti aamulla herää ennen esikoista jne. Mutta mihinkään päivähoitoihin emme lastamme halua, niin tämä on se meidän vaihtoehto.
Juuri ennen joulua olin np-ultrassa, siellä oli kaikki ok ja turvotustakin vain 0,7 mm. Omasta pyynnöstäni otettiin kuitenki veriseula(ikää jo 36) ja senkin tulokset tuli ja kromosomihäiriöriskin suhde 1/12 000 eli olematon. Siten odotus voi jatkua yhtä onnellisissa merkeissä.
Satunnaista yökkimistä on vieläkin, ei muita oireita. Kilpaurheilen ja kuntoilen edelleen täysillä. Ja tarkoitus sitä jatkaakin loppuun asti.
Nyt vain odotetaan, että saadaan uusi arki au pairin kanssa pyörimään ja pärjätään hänen kanssaan toukokuun loppuun, sittenhän se oma äippäloma jo alkaakin...jee!
13+1