Voi että! Paljon onnea raskautuneille, olen ihan kade mut niin iloinen kyllä. Lauantaina kävin katsomassa kaverin viikon vanhaa tyttöstä, sielläkin isosisko vaan reilun vuoden
Mitäs meille kuuluu... no Joonas oli 10 kk neuvolassa ja on kasvanut tosi paljon. Meinaan meidän pieni alipainoinen ruippana painoikin jo 8035 grammaa ja pituuttakin oli venynyt 3 cm eli jo 71 cm. Painoa oli tullut kilon verran kun edellisellä käynnillä samassa ajassa vain puoli kiloa. On tainnut iskän sapuskat maistua
Joonas kans nousee jo tukea vasten seisomaan ja ottaa hyvin askeleita sivusuunnassa. Muutenkin hän konttaa ja liikkuu hirveän paljon ja avoimet ovet varsin paljon kiinnostavat, niitä on kiva heilutella eestaas. Portaiata kiivetään (ja tiputaan) Pihalla on oltu jo paljon; hiekkaa ja multaa on mennyt masuun jonkun verran ja muutenkin on tehnyt tuttavuutta koppakuoriaisten ja äidin pionien kanssa
Hampaita on ne kaks mitä on ollut jo pitkään, ei näytä lisää olevan tulossa. Oon kuitenkin huomannut, et meidän rämäpäästä on löytynyt semmoinen varovainen vaihde. Esim. yrittää sohvalta tulla aina pylly edellä alas ja luulen että on oppinut sen isommilta (me ollaan paljon kuljettu nyt porukoissa missä isompia lapsia mistä totaa mallia).
Hetken aikaa luulin jo, että Joonas vierottaa itsensä tissistä (ja podin jo siitä surua) mutta nyt onkin tissistä tullut taas tärkeä. Välillä korvaa tutinkin tissillä ja minä tietenkin annan kun tykkään siitä imettämisestä. Mutta kyllä meillä syödään vaan ehkä 5 kertaa vuorokaudessa ja jotain pikaimuja ehkä...mulla lähtee heruminen tosi hitaasti nykyään käyntiin ja jäppinen ehtii hermostua miljoona kertaa sitä ennen. Muutenkin hänestä on tullut ihana sylivauva takaisin. Viihtyy aika paljon sylissä, ja tulee lähelle kun oli jossain vaiheessa vähän semmoinen ettei millään viihtynyt.
Meidän perheongelmat (mun henkisesti sairas äiti ja alkoholistianoppi) on aiheuttanut nyt niin paljon paineita että oon menossa neuvolan psykologille jutteleen aiheesta. Pitäs omia rajoja taas vähän päivittää ja miettiä että miten saan suojeltua Joonasta tuommoselta paskalta. Kyllä se ihan taatusti tajuaa isompana että toinen mummi on ihan kummallinen ja toinen kännissä ja ihmettelee miks mun ja mun äidin välit on niin hankalat. Nythän äiti sai ihme kohtauksen viime vierailun jälkeen eikä oo pidetty mitään yhteyttä, ei vastannut puhelimeenkaan äitienpäivänä kun yritin soittaa
Sit on perhetyöntekijät ehdottaneet mulle myös semmosta tukihenkilöä...katsotaan se että miten se kuvio etenee. Ei siis tässä mitään sossun silmätikkuja olla, mutta tarvitsen apua selvittääkseni noita tunteita äitiin ja anoppiin ja noiden rajojen piirtämiseen.
Joonas, no tunteita silläkin on. Aika monta kertaa EI saa sanoa ja aina vaan yrittää uudestaan ja uudestaan, nauraen vaan kattoo mua. Mut lopulta menee perille ja sit alkaa kapinointi... mut se on niin ihanaa, mä yleensä nauran vaan kun toinen kriiseilee
Ei varmaan sais nauraa mut se on niin ihana vaan...
Ainiin, viimeinen huipennus...lähes 3 kk jläkeen vihdoin saan olla taas pojan kanssa päivät pitkät. Tässä on paiskittu töitä ja poju ollut isän kanssa niin pitkään...nyt mä vihdoin jään kotiin ja teen vaan satunnaisia työpäiviä
Ihanaa!!