** HEINÄKUUN 2009 PIKKUISET **

Jedvenna jaksuja kovasti :hug:
Onneksi sun ei yksin tarvi olla ja saat tarvittaessa apua.

Vauva-aika on tosi lyhyt.Silloin tapahtuu monia ihania asioita ja lapsen kehitystä on kiva seurailla.
Minäkin osaan jo täysillä nauttia tuosta minun 5. lapsestani.Vaikka ei olle nukuttukaan kunnolla.
silti tuo tyttö on aivan ihana tapaus ja syy jaksaa eteenpäin.Unohtamati tietysti noita 3v ja 4v5kk sekä mun noita koululaisiani,jotka antanvat sen energian päivästä toiseen.

Jaksamisia kaikille :hug:

 

Jedvenna tiedän ehkä jotenkin miltä sinusta tuntuu. Iteki sain nyt esikoisen ja samanlaisia tuntemuksia oli varsinkin alussa. Synnytys oli ihan järkyttävä ja itkin ekan kuukauden varmaankin joka päivä. Ja niin itki poikakin. Jouduin käymään myöhemmin vielä lääkärissäki itteäni korjauttamassa. Usein tuntu, että ei meikäläisestä enää ihmistä tuu.. kroppa p...ana eikä omaa aikaa yhtään. Ja aina pojalla joku ongelma.

Ensimmäisestä puolesta vuodesta en oikeastaan muista paljoa, toivottavasti tästä seuraavasta. Ainakin tuntuu, että fiilis on parempi ja nautin pojasta ihan eri tavalla ja rakkaus kasvaa päivä päivältä. Toivottavasti sunkin mieli paranis, mutta muista että huonoja fiiliksiäkin saa olla ja apua kannattaa pyytää. Paljon jaksamisia :hug:

Ja muillekin oikein mukavaa sunnuntaita.. alkaiskohan nää pakkaset jo kohta helpottamaan. Meillä on tääl nyt päivälläkin -25 astetta, murrr =)

Nimimerkkikin vaihtui tossa, olen siis entinen Jousku listalla. Jos Mureena joskus lueskelee ja jaksaa päivitellä =)

:flower:

 

joo kiitos paljon kannustuksista. SusieQ: mulla just noi ajatukset mieles ollu raskaudesta lähtien, tismalleen nuo mitä luettelit. pelkäänpä just sitä mitä Nöösille kävi, etten muista täst ekast puolest vuodest mitään ku oon niin itkunen ja väysyny ja uupunu. koen muutenkin järjetöntä katkeruutta danin isää kohtaan ku tuntuu ettei hänen elämänsä ole muuttunut tippaakaan pojan syntymästä. hän saa ryypätä niin usein ja niin paljo ku haluaa, hän saa nukkua millo tahansa ja miten paljo tahansa, hän saa harrastella mitä vaan ja koska vaan. tuntuu välil et tulee kattoo poikaa aina vaan sillonku itelleen sopii. tuntuu niin epäreilulta et toinen saa juhlia miten paljo lystää niinku täs nuoruudes kuuluukin. dani ei ollu toivottu eikä haluttu... se syyki miks pidin sen on ihan hirvee. en tiiä kehtaanko edes kertoo sitä teille. pelkään et jos leimaatte mut iha kamalaks äidiks... mä pidin danin vaa vittuillakseni (anteeks kielenkäyttö ) danin isälle ja yhelle toiselle miehelle joka luuli et poika on hänen. tää toinen mies yritti pakottaa mua aborttiin ja lupas maksaa kaiken jne ja mä suutuin siitä ja huusin et mä pidän sen, tykkäsit tai et! niin täysin väärin perustein pidin lapsen.. mul on niin kauhee olo tosta. mul oli muutenki niin sairaan vaikee toi raskaus... yritin väkisin roikkua exässäni, joka on siis danin isä. se pani kaikkia mun kavereita ja silti soitteli mulle "tuu tänne". se soitti mulle aina ku tartti rahaa, ruokaa tai "piparia". ja mä aina tottelin. se haukku mua päivittäin kaikille meiän yhteisille kavereille ja haukku daniakin sen ollessa mun mahassa ja ryyppäs joka ikinen päivä ja kidutti mua henkisesti ihan koko ajan. mä päädyin viiltelemäänki pari kertaa ku olin niin hukassa, yksin, peloissani, ahdistunu ja nurkkaan ajettu. se tietää edelleenki kuinka kiintyny oon siihe vieläki ja käyttää sitä hyväkseen.

olin löytäny ihanan miehen muutama kuukaus sitte,. me tapailtiin ja mun oli oikeesti tosi hyvä olla. kerkesin jo unohtaa tän mun exän ja halusin päästä elämässäni eteenpäin tämän uuden miehen avulla. exäni löysi myös uuden naisen jonka kanssa pyörii edelleenki, eivät tosin seurustele. kun exäni sai kuulla uudesta ukostani, se manipuloi ja aivopesi mut niin täysin et heivasin sen ukon menemään. mulla ei siis saa olla ketään, mut exälläni saa. mun pitäis hyväksyä se, että hän harrastaa seksiä kanssani ja pusuttelee ja halii ja samaan aikaan tekee sitä ihan samaa toisenki kans. mä oikeesti tukehdun tähän!

 

Tervetuloa uusille ja Nöösi päivitetty! :flower:

Jedvenna: Voi kun saisit jostain voimia hankkiutua eroon exästäsi.. Sun ei tarvii olla edes pojan takia hänen kanssaan tekemisissä, jos se tekee noin kipeää. Ehkä äitisi tai joku muu voisi olla paikalla ilman sua, kun isä tapaa Dania. Että saisit vähän etäisyyttä ja pystyisit katsomaan tilannettasi itse kauempaa? Se on helppo täältä huudella, mutta olet aikamoisessa sopassa tällä hetkellä. Kunhan tunteesi exään laimenee, niin opit varmasti rakastamaan lastasi ja itseäsi. Nyt taidat vaan nähdä Danissa isänsä? Hän on myös sinun lapsesi ja ansaitsee äidin, joka pitää itsestään ja lapsestaan huolta. Sulla on älyttömän ihana ja kaunis lapsi, koita ajatella häntä. Kyllä susta löytyy voimia, kun oikein kovasti haluat.

Rakkaudella Mureena :heart:

 

Jedvenna; oli syysi mikä tahansa lapsen pitämiseen, niin sillä ei mun mielestä ole väliä. Pääasia on, että sinulla on ihana, kaunis ja terve lapsi. Meidän äitien tehtävä on huolehtia, että lapsella on kaikki hyvin. Tää tehtävä on hirmuisen vaativa ja vastuullinen ja kaikilla on varmasti päiviä jolloin tuntuu, ettei jaksa. Toisaalta tää tehtävä myös antaa paljon. Mikään ei voita sitä ensimmäistä hymyä, sitä ensimmäistä sanaa ja sitä sykähdyttävää tunnetta, kun lapsi huutaa äiti ja juoksee syliisi halamaan. Lapsen rakkaus on pyytetöntä rakkautta. :heart: Eräässä vauvakortissa oli hienosti tiivistetty tämä asia eli "Maailmalle olet vain joku, mutta jollekin koko maailma". Paljon jaksamista sinulle ja kaikille muillekin! :hug:

SusieQ

 

Syitä on monia miten kukin päätyy äidiksi.
Kaikista tärkein on lapsi sitten muut vasta.
Äidillä saa olla huonoja päivä,mutta se ihana lapsen hymy ja kehitys auttaa jaksamaan päivästä toiseen.Niin kuin SusieQ sanoi lapselta saa sitä pyyteetöntä rakkautta ja tästä kun jokainen äiti sais voimavaroja arkeen,niin :heart:

Kovasti jaksuja kaikille sitä tarvitseville :hug:

 

jedvenna, mä komppaan kyllä Mureenaa ja Susieta, äitiys ei aina todellakaan ole ruusuilla tanssimista ja sun kohdallasi kun on raskaus ollut vielä, no, ei toivottu niin se varmasti tuo tietyt haasteet mukanaan ja tekisi mieli luovuttaa, voin uskoa. Ja olet niin kovin nuori niin tottakai sulla voi olla haluja moneen muuhunkin tekemiseen kuin olla "vaan" kotona lapsen kanssa.
Mutta sä olet lapsellesi maailman tärkein asia ja poikasi ansaitsee vain parasta, eikö? :heart:
Ja sinuna kyllä tosiaan ottaisin välimatkaa siihen exään, eli jos lastaan haluaa nähdä ja oppia tuntemaan niin hyvä homma mutta nekin tapaamiset mä hoitaisin niin että olisi mustaa valkoisella ja siis sopimukset siitä koska ja miten, oiskos susta millanen ajatus?
Mutta joka tapauksessa, valoisampaa tulevaisuutta ja tsemppiä, jos uskot itse itseesi niin selviät mistä vain!

 

heipä hei!
mä olen ollu taas TOOOOSi laiskka kirjottelija, mutta käyn aina välillä lukemassa miten pienet ihmisen alut ovat kasvaneet ja kehittyneet ihana seurata muidenkin touhuja... etenkin kun oma neiti (6,5kk) ei saa mitää aikaseksi

se vaan makaa mahallaan lattialla ja heiluttelee käsiä ja jalkoja osaa se sentään syöttötuolissa istua reippaasti, mutta siinäpä meidän uusimmat temput olikin

Mä en ymmärrä miten mulla on ihan MAHDOTON vauvakuume! Mä joka päivä otan puheeksi miehelle että "vois sit kesän jälkeen yrittää tehdä toista" yritän nyt malttaa mieleni sinne asti jos tuo neiti tuosta vähän kasvais niin ei olis kahta kannettavaa sylissä samaan aikaan
tai mikäs siinä vaikka oliskin <3 <3 <3
mies on onneksi ihan yhtä innoissaan kun minäkin ehkä siksi että poika jäi saamatta jos seuraavaksi tärppäis se ainoa suvun jatkaja.

joku kyseli vauvauinnista? me ollaan käyty marraskuusta alkaen ja nyt osataan jo hienosti sukellella ja vaikka mitä temppuja vaikka se onkin aikaisin aamulla niin kyllä sinne saa reippain mielin lähdettyä kun tyttö rakastaa sitä polskimista ylikaiken

vähän on hankaluuksia herätellä neitiä aamu seitsemän aikaan, kun tyttö on oppinu jo 3 kk nukkumaan koko yön 21-09. mutta hienosti on uinnit mennyt.

Jadvennalle OIKEIN PALJON VOIMIA! onko sulla tukijoukot kuinka kaukana? lapsen isovanhemmat? sun omat ystävät? sisarukset? pyydä rohkeasti apua. Mä pyysin alkukuukausina mun äitiä siivoaan ja katsoon tyttöä kun itse nukuin. se oli niin innoissaan tulossa avuksi että pakkohan se oli hyödyntää.

nykyään pyydän kummeja katsomaan tyttöä jos haluan mennä ostoksille. ollaan me tytön kanssa käyty useasti kaupungilla yhdessäkin, mutta saa välillä sitä omaa-aikaa ja kun jotkut kaupat ovat tosi hankalia vaunuille. ahtaita.

nyt alkaa lehtikorista lentää niin pientä silppua että pitää lähteä toppuuttelemaan ja tekemään lapselle ruokaa

heipparallaa!
ja toivottavasti pakkaset vähän hellittää niin tarkenee tuolla ihanassa auringossa paremmin.

-sompa ja pikku neiti

 

Vitsit, Jedvenna oon pahoillani sun puolesta. Mulla oli mun ex miehen kanssa sama tilanne ja tulin raskaaksi ja onneksi keskeytin sen raskauden silloin. Olisin joutunut samanlaiseen löysään hirteen hänen kanssaan, oli loistava manipuloija ja lopulta pääsinkin hänestä eroon vasta kun olin osastolla pari kertaa itsariyrityksen takia ja tajusin et MUN ELÄMÄ on enemmän arvoinen. Tietty nyt jälkeenpäin oon tajunnut et jos lapsi olis syntynyt niin olis se elämä jotenkin järjestynyt.

Sulla on itsesi lisäksi Dan ja kyseessä on sun ja Danin elämä. Teidän elämänne. Sä olet Danille kaikki mitä vaan voi olla ja se rakastaa sua ihan pyyteettömästi, toisin kuin sun ex. Dan on sun läheisin ja rakkain ihminen eikö vain? Ja sun tehtäväsi on antaa hänelle turvallinen elämä, että hänestä kasvaisi eheä ihminen. Toi kuvio exäsi kanssa ei minusta kuulosta kauhean turvalliselta kenellekään ja siksi neuvoisin samaa, mitä muut, että tee ihmeessä sopimus niistä tapaamista. Sossussa semmoinen sopimus neuvotellaan ja tehdään, muistaakseni siellä oot käynytkin niiden elareiden takia? Ja olis hyvä olla tapaamisissa tosiaan joku kolmas osapuoli, vaikka kaveri tai sukulainen. Silloin sä et altista itseäsikään sen exäsi "vetovoimalle". Yks kaveri sopi vastaavassa tilanteessa myös niin, että kaikki kommunikaatio tekstiviestien kautta ja kommunikaatio koskee vain lapsen tapaamista, muihin viesteihin ei vastata.

Mut siis, Dan on sinulle mahdollisuus saada elämäsi raiteilleen ja samalla seurata ihanan pienen ihmisen kasvua isoksi. Ei ole suurempaa rakkautta kuin äidinrakkaus ja minusta se menee kaiken ylitse, eikö vain? Exäsi ei ole kypsynyt isäksi, mutta hänellekin varmasti tulee aika kun kypsyy ja sitten sopparia voi muuttaa. Paljon halauksia ja voimia tilanteen ratkaisemiseen! Sinullekin tulee aika jolloin pääset taas menemään, pikkuvauva-aika ei oikeen siihen sovi mutta jo muutaman kk päästä voit jättää mummolaan ja lähteä viihteelle. Kyllä me ollaan miehen kanssa oltu viihteellä mutta tultu jo aika aikaisin kotiin. Imetys mulla nyt enää rajottaa ja imetänkin niin pitkään kun vaan huolii.

Sompa, vauvakuumeesta kyselit, oh well :kieh:
No mulla on kamala vauvakuume ja nyt kun oon tutustunut tyttövauvoihin ja hiplannut kaupoissa tyttövaatteita niin on kamala kuume yrittää jo toista (ehkä pikkusiskoa joonakselle). Ja ihan taatusti yrittäisin jos olis vakkaritilanne töissä. Mulla on vaan määräaikainen duuni 2010 loppuun ja mun on pakko palata takas töihin hoitamaan se homma jotta saan jatkoa (muuten taatusti ottaisivat sijaiseni siihen hommaan) . Olen kuitenkin aika varma että homma vakinaistetaan vuodenvaihteessa ja sit sit... no ja on toinen mutta kun mulla entisen ylipainon lisäksi on reilu 10 raskauskiloa niin niistä pitää vähintäänkin päästä eroon ennenkun ruvetaan uutta yrittään...muuten mä olen kohta satakiloinen isomahainen fantti ja sit ei nivelet enää kestä. Mut vastaus kysymykseen on, että halua on

 

iiris-77 ihanaa että muillakin on vauvakuumetta mä en ymmärrä miten voi olla näin kova kuume vaikka on oma napero koko ajan sylissä. sit kun mun kaikki tuttavat ja kaverit tuntuu olevan raskaana ni tulee olo "hei mäkin haluun"

itelläkin maha vähän pömpöttää raskauden jälkeen, mutta nyt on alkanu kuntokuuri sit voi tehdä toisen ja kolmannen ja neljänen ja...

nyt tuo ensimmäinen huutelee sängyssä mämmää

 

kiitos paljon kannustuksista. on jo vähän parempi olo kun oon pakottanu itteni nukkumaan lapsen kans yhtä aikaa päikkäreitä. mulla on paljon tukijoukkoja tässä lähellä. asun vanhempien luona, eli he auttavat aina kun pyydän. sylikummi asuu 10 metrin päässä naapurissa ja 1km säteellä asuu danin isovanhempia ja muita sukulaisia. paljon apua siis saan mutta mul on vaa ongelmana se etten kehtaa enää pyytää. oon alusta asti halunnu näyttää ja todistaa kaikille että musta on tähän ja mä selviän tästä. en enää viiti pyytää apua jos en saa lasta nukahtamaan kun huutaa täyttä kurkkua koko ajan. yritän aina väkisin selvitä siitä. tiedän et pitäs apua pyytää jos siltä tuntuu, mutku pelkään niin paljon "huono äiti"- leimaa. siksi pelotti kirjottaakin näitä asioita tännekin, koska annan teille tietynlaisen kuvan itestäni. en halua et must ajatellaan ikänikin takia, et oon teiniäiti joka vastuuttomasti ei huolehtiny ehkäisystä ja nyt joutuu kärsii seuraukset kun vauva synty ja kiukuttelee kun ei pääse kavereiden kans ulos enää. mä en oikeesti ole sellainen. oon tietty vähän katkera mut mä tiiän mitä oon tehny ja päättäny ja otan vastuun siitä täysin.
rakastan poikaani yli kaiken. maailman ihanin lapsi ja tärkein mulle. on vaan välil niin vaikeeta kun ei tosiaankaan jaksais. oon nyt nukkunu enemmän päikkäreitä ja lepäilly ni on jo vähän parempi olo. mulla näitä fiiliksiä tulee ja menee. se on ihan totta, et se on niin ihanaa ja uskomatonta nähdä kun vauva ekan kerran nauraa ääneen, alkaa ryömiä, sanoo ekan kerran äiti ja juoksee vastaan kädet ojossa kun tulee ovesta sisään. mä oon tänääki melkei purskahtanu itkuun, kun ekan kerran dani istahti omaan sänkyyn ja huomas mut ja nosti kädet ja hapuili syliin. ei oo ikin ennen tehny niin. sydän melkein suli. lapsi vie paljon mut se myöski antaa paljon. kun tää pikkuvauva aika menee ohi niin varmasti helpottaa ja pääsen lähtee asioilleni useammin ja harrastella kun uskaltaa viedä hoitoon muuallekin kuin omalle äidille.
mun piti tuosta vauvakuumeesta puhua joskus ajat sitten et mul on ollu vauvakuumeilua täs jonku aikaa vaikka tän ekanki kans on ollu raskasta. tekee sairaasti mieli danille pikkusiskoa. olis niin ihanaa saada tyttövauva, se olis niin erilaista hoitaa ku poikalasta. ehkä vielä joskus mut sillon varmistan et mulla on mies rinnalla joka ei häviä ja hän myöskin haluaa saada lapsen ja on täysillä mukana =) kiitos kaikille kannustuksista ja tuesta!

jedvenna ja daniel 6kk+ (ensi viikolla jo 7kk!)

 

Tuosta ikäasiasta eli täällä varmasti on äitejä laidasta laitaan ja pakko ei oo laittaa, mutta laitanpa tähän meidän perheestä tietoa:

Minä 35v
Mies 37v
Isoveli 4v
Tytteli 6,5kk

Eli vanha käpy olen... . Kaikille tuttaville ja työkavereille, jotka ovat siinä iässä, että miettivät perheen perustamista olen sanonut, että jos siltä vähääkään tuntuu, niin älkää lykätkö esikoisen hankkimista yli 30-vuotiaaksi. Jos nimittäin haluaa useamman lapsen, niin on mukava, ettei tuu ihan hirveetä kiirettä, kun ei niitä lapsia aina niin vain sormia napsauttamalla tuu...

Mutta siis vauvakuumeilua täälläkin pukkaa. Juuri kuulin, että yks työkaveri oli plussannut eilen, kun ovat melkein 1,5vuotta yrittäneet. Ihanaa!!! :heart:

SusieQ ja typy

 

susie q jos sää oot vanha käpy mikä mää sit oon
Mulla on ikää 36v.Esikoinen 14v ja sit 11v ja rakkaan mieheni kanssa 4v5kk ,3v ja ens viikolla 7kk meidän nuorimmainen.

Jaahas kutsu käy :wave:

 

Moikka taas kaikille!
Lueskelin noita teidän vauvojenne mittoja. Meidän neiti on kyllä tosi pieni. 6 kk:n neuvolassa tytön mitat olivat: pituus 63,1 cm ja paino 6390 g.

Meidän perheessä iät menee seuraavasti:
Minä 27 v, mies 33 v ja vauva 6 kk.
Mulla ei ole varsinaisesti vauvakuumetta ihan vielä, mutta toiveissa olisi raskautua vielä tämän vuoden puolella. =) Toisaalta se ajatus vähän jännittää, että miten sitten pärjään, kun on useampi lapsi perheessä...

 

meillä oli tänään 6kk neuvola ja jimin tuoreet mitat:
8165g ja 70cm,pitkä ja hoikka edelleenkin,siis paino miinuskäyrillä pituuteen nähden.

ja meillä ollaan..
minä ja mies molemmat 26v
tytöt 9v,6v ja 4v
ja jimi 6kk

ja täällä ei vauvakuumetta enempää ei meidän huusholliin mahdu..

babjuska+jimi 6kk

 

täällä on kyl vähän vauvakuumetta mut pitää nyt kattoo paheneeko "kuume" vai miten käy
ite oon 24 ja mies on 28 ja tuo neiti sen vähän reilu 6 kk

 

en muista oonko maininnu kuinka nuori olen mut siis mä oon 19, täytän elokuussa 20 ja pojan isä on kanssani saman ikäinen ja vauvamme on pian 7kk ikäinen. =) tunnen itteni iha lapseks, ei missään nimessä pahalla!

 

jedvenna,et sä kovin nuori kuitenkaan ole..!!
tunnen paljon muita jotka saaneet sua nuorempina esikoisensa,esim minä+mieheni ja muutamat kaverimmekin..

 

Meidän neiti se on tänään jo 7kk, hitsi kun tuntuu jo niin isolta tytöltä. :'( :heart:
Mä olen vielä pari vuotta "kakskymppinen".. Mut siis, uhkaavasti lähenee kolmekymppiset.. :xmas: Me oltiin eilen HopLopissa ( oli muutes kivaa ja neitikin alkuihmetyksen jälkeen hihkui innoissaan! ) koko perhe ja sanoinkin miehelle että mitä jos pitäisin 30v bileeni siellä.
Mies on "jo" vähän päälle 30v, ei sitä osaa kyllä ajatella, iällä ei ole mulle ollut koskaan suurta merkitystä. Mä olin 20v kun aloin poikaa odottaa, osa sitä päivitteli että kuin niin nuorena, vaan päivääkään en ole katunut ja paljon olen ehtinyt tässä välissä. Mutta joo, vauvakuumetta ei ole, varmaan vielä joskus tulee mut taidetaan olla kyllä sitä mieltä että miedän lapset on nyt tässä, hyvä siis näin.

 

Jotenkin olisi ajatuksena ihana saada vielä yksi lapsi. Kaksi näitä siis on jo ennestään. Miehellä tämä mun toinen oli ensimmäinen ja hän joskus sanoi, että kaksi olisi kiva saada omaakin. Mä en vaan osaa ajatella asiaa, kun en ole yhtään yötä nukkunut yli puoleen vuoteen heräämättä monta kertaa yössä. Ja viime raskauden alun pahoinvointi oli NIIN kamalaa, että nyt en ainakaan pärjäisi tuon vauvan kanssa oksennellessa...

 

Moi! Vieläkö mahtuu mukaan :heart:

Oon kans haamuillut täällä jo odottajista saakka ja nyt rohkenin kirjautua mukaan. Eli meille mieheni kanssa syntyi ihana pieni poika 15.7.09, poju on esikoinen.

Pakko muuten heti hehkuttaa, että täällä kans kauhee vauvakuume päällä, mukavaa kun on muitakin kohtalokavereita...Saas nähdä ehkei nyt ihan vielä ois tarkoitus vauvaantua...

Me ollaan siis molemmat miehen kanssa 25 vuotiaita.

"Pikkunen" on aika hyvänkokonen jössikkä ja mitat oli 6kk neuvolassa 68.5cm 9.5kg. Täysimetyksellä on menty tähän saakka ja nyt maistellaan kiinteitä vaihtelevalla menestyksellä.. mutta onneksi sormiruokailu on mieleistä!

maatuska ja poika

 

Maatuska84 tervetuloa. :wave:

Ihanaa, kun monet teistä on alta 30v. Teillä on vielä hyvää aikaa pyöräytellä pikkukakkosia, -kolmosia, nelosia jne.

Jedvenna; oot ihan sopivan ikäinen. Ajattele, kun oot mun ikäinen, niin sun Dani pääsee jo ripille. (Olikohan tästä kommentista apua, tunnen itseni ikälopuksi äidiksi...) Muuten, mun anoppi oli 17v kun sai poikansa ja kelpo aviomies & isä siitä tuli.

Itsellä oli ensin opiskelut ja sitten työelämä vei niin, että olin 150km päässä töissä, kun mies oli täällä töissä. No, tavoitteena oli saada työpaikka täältä ja vasta sitten perustaa perhe. Koska ikää kilahti 30v mittariin ja työpaikkaa ei tuntunut irtoavan, niin sitten alkoi kello niin kovasti tikittämään ja vauvakuume oli niin korkealla, että onneksi saatiin tuo esikoinen alulle.

Samalla linjalla kuin Mureena - eli jotenkin ajatuksena ois ihana saada vielä yksi lapsi (vaikka sitten olisinkin todella vanha käpy... )

Nimim. eihän mulla mitään ikäkriisiä vielä ole, mutta kuitenkin...

 

Jedvena :hug: koita jaksaa :heart:


meidän perhe:

minä 25 ( ens viikolla 26)

mies 30
ja poika 6kk+

ja kovasti jo pikkukakkosesta puhutaan. katsotaan kesällä...

muuten mistäs päin täällä oli ihmisiä?
itse pk-seutu ja olisi kiva ehkä tavata?

 

Me ollaan hitaita hämäläisiä, kuten edellisestä viestistäkin voi päätellä... Tarkemmin Pirkanmaalta, Tampereen seudulta. :wave:

 

me ollaan myös pirkanmaalta,tampereelle ei kovin pitkä matka :wave: