:hug: kaikille sitä tarvitseville.
Hirveän moni on käynyt jo ultrassa ja meillä on neuvola-aikakin vasta ensi viikolla. Meneeköhän mulla viikot jotenkin hitaampaa kuin teillä muilla? :/
Eilen kävin omalla vyöhyketerapeutillani ja teki todella hyvää. Pitkästä aikaa nukuin kuin tukki koko yön ja helpottihan se päässäkin vähän jutella 'jalat maassa'-olevan ihmisen kanssa. Minulle tuo vyöhyketerapeutti tulee varmasti olemaan tärkeä raskauden aikana, koska tykkään tyypistä kovasti eikä minulla ole äitiä/anoppia, niin joku vanhempi naishenkilö on ihan mukava olla =) Lupasi myös, että katsomme sitten synnytyksen lähestyessä myös miehen kanssa kipupisteitä, että on miehestäkin jotain hyötyä synnytyksessä :kieh:
Omassa navassa on suhteellisen tasaista muuten. Iltapahaolo näyttäisi nyt ulottavan lonkeroitaan jo aamupäiviinkin ja saisin olla koko ajan syömässä että se talttuisi. Perusruoka ei tee pahaa, mutta tänään jäi jo kahvit kuppiin eli ei vaan tehnyt mieli. Ja mielialan vaihtelut on kyllä ihan reippaita - samoin kuin välillä tulee ihmeellisiä pelkoja. Mutta ilmeisesti sekin on ihan normaalia. Mies tuntuu välillä ihan totaalisen nuijalta ja valitettavan usein se tulee sanottuakin Tosin onneksi hän osaa ottaa asian tarpeeksi huumorilla, vaikkakin valitetteli että on tullut sitten otettua aika haastava tapaus, jos tätä kestää vielä 8kk....
Joulua en ole juurikaan 'laittanut', enkä varmaan laitakaan sen ihmeellisemmin. Tottakai kotia siivotaan sitten aattoa kohti mentäessä, mutta muuten mennään aika laiskasti. Tämä kun nyt näyttäisi olevan viimeinen joulu kahdestaan (ja muuten ekakin). Avomiehen tytär on äidillään joulunpyhät, joten kuusi koristellaan jo ennen joulua ja lahjat jaetaan joulun jälkeen.
Mutta nyt miettimään jo lounasta. Välillä tuntuu, että mun odottaminen on pelkkää syömisen miettimistä
Mariia 7+0
Hirveän moni on käynyt jo ultrassa ja meillä on neuvola-aikakin vasta ensi viikolla. Meneeköhän mulla viikot jotenkin hitaampaa kuin teillä muilla? :/
Eilen kävin omalla vyöhyketerapeutillani ja teki todella hyvää. Pitkästä aikaa nukuin kuin tukki koko yön ja helpottihan se päässäkin vähän jutella 'jalat maassa'-olevan ihmisen kanssa. Minulle tuo vyöhyketerapeutti tulee varmasti olemaan tärkeä raskauden aikana, koska tykkään tyypistä kovasti eikä minulla ole äitiä/anoppia, niin joku vanhempi naishenkilö on ihan mukava olla =) Lupasi myös, että katsomme sitten synnytyksen lähestyessä myös miehen kanssa kipupisteitä, että on miehestäkin jotain hyötyä synnytyksessä :kieh:
Omassa navassa on suhteellisen tasaista muuten. Iltapahaolo näyttäisi nyt ulottavan lonkeroitaan jo aamupäiviinkin ja saisin olla koko ajan syömässä että se talttuisi. Perusruoka ei tee pahaa, mutta tänään jäi jo kahvit kuppiin eli ei vaan tehnyt mieli. Ja mielialan vaihtelut on kyllä ihan reippaita - samoin kuin välillä tulee ihmeellisiä pelkoja. Mutta ilmeisesti sekin on ihan normaalia. Mies tuntuu välillä ihan totaalisen nuijalta ja valitettavan usein se tulee sanottuakin Tosin onneksi hän osaa ottaa asian tarpeeksi huumorilla, vaikkakin valitetteli että on tullut sitten otettua aika haastava tapaus, jos tätä kestää vielä 8kk....
Joulua en ole juurikaan 'laittanut', enkä varmaan laitakaan sen ihmeellisemmin. Tottakai kotia siivotaan sitten aattoa kohti mentäessä, mutta muuten mennään aika laiskasti. Tämä kun nyt näyttäisi olevan viimeinen joulu kahdestaan (ja muuten ekakin). Avomiehen tytär on äidillään joulunpyhät, joten kuusi koristellaan jo ennen joulua ja lahjat jaetaan joulun jälkeen.
Mutta nyt miettimään jo lounasta. Välillä tuntuu, että mun odottaminen on pelkkää syömisen miettimistä
Mariia 7+0