Onnittelut kaikille jo vauvautuneille :flower: ja paljon suppareita niitä toivoville!
Mulla on olo oikein hyvä, jalat edelleen turvoksissa mutta muuten olen elämäni iskussa
Olen lueskellut kuinka kaikki täällä niin toivovat jo pääsevänsä synnärille ja olisivat jo niin valmiita synnyttämään, mulla sen sijaan on nyt parin viime päivän aikana ollut ihan päinvastaiset fiilikset :/ Kaupassa kun näen vielä pienimahaisen odottajan niin toivon että oisin itekin vasta 1/2 välissä, hirvittää kattoa ja ajatella kuinka vähiin tää raskausaika jo käy, ihan itku tulee silmään kun ajattelen että kohta tätä ihanaa masua ei enää ole... :ashamed: Toivottavasti joku tajus tän mun vuodatuksen mutta tuntuu että en vaan haluis raskausajan jo loppuvan, et en oo henkisesti valmis... Oon varmaan ainoa tämmösten ajatusten kans, yleensä kai tässä vaiheessa jo lähtöä toivotaan
:ashamed: Oon jotenkin nyt tässä toisessa raskaudessa niin ylpeä masusta etten millään raaskis luopua tästä ihanasta olotilasta, enkä pienen potkuista. Varsinkin kun mies sano ettei enää IKINÄ lisää lapsia joten tää jää pakosti viimeiseksi mahikseksi olla raskaana jos ei mies sitten vaihdu :'(
Että tälläistä tänään, miten sitä mieli onkin niin herkkä joka asialle nyt.
Nyt pikkuhiljaa pehkuihin, huomiseen...
Kesäheinä ja pikkutintti 36+2 (toivottavasti kasassa vielä muutaman viikon)