Mies oli siis eilen päiväkodin vanhempainillassa ja siel oli ollut luento lasten liikunnan tärkeydestä. Mies sanoi, että siellä oltiin puhuttu siitä miten huonosti nykyajan lapsilta sujuu portaissa kulkeminen ja muukin kiipeily, että lapset ovat nykyään huomattavasti heikommin kehittyineinpiä motorisesti kuin aiemmin.
Eli siellä oltiin sanottu, että pitäis jättää se jatkuva ei:n hokeminen kotonakin ja antaa lapsen kiipeillä, pomppia, juosta ja ostaa/tehdä sisätiloihin pallo jota voi heitellä ilman pelkoa, että paikat menevät rikki. Ja kyse siis tosiaan siitä, että sisälläkin kiipeily ja pomppiminen pitäis olla sallittua ja ei:n sanominen tappaa lapsen luovuuden ja innon.
Olen osittain hyvin pitkälti samaa mieltä ja meillä kyllä saa hyppiä sängyllä ja kuopus on muutenkin niin kova kiipeilemään, ettei häntä pahemmin ole pystynyt pidättelemään kun jo kymmenkuisena kiikkui ikkunalaudalla. Mutta sitten toinen asia taas on hyvät tavat...
Eli eilen kun mies palasi sieltä vanh. illasta niin kuopus 2,5v. alkoi hyppiä olohuoneen pöydältä sohvalle ja mä sitten kieltämään. Musta kun olohuoneen sohvapöytä ei ole hyppelyä varten, vaan oon yrittänyt opettaa ettei siihen edes nousta istumaan/seisomaan. Mies tästä sitten tuskastui, että nyt mä heti alan kieltämään ja toiminaan just niin kuin ne siellä luennolla varoitti.
Hmm... Mun mielestä lapset saa kyllä kiipeillä ja hyppiä ja jopa juostakin sisällä ja liikunta on tärkeää, mutta en mä kotiini mitään "apinoita" kuitenkaan halua, eipä ole mukava esim. jutustella kylään tulleen vieraan kanssa olohuoneessa kun samaan aikaan kuopus hyppelee pöydältä meidä päälle sohvalle.
Mielipiteitä!
Eli siellä oltiin sanottu, että pitäis jättää se jatkuva ei:n hokeminen kotonakin ja antaa lapsen kiipeillä, pomppia, juosta ja ostaa/tehdä sisätiloihin pallo jota voi heitellä ilman pelkoa, että paikat menevät rikki. Ja kyse siis tosiaan siitä, että sisälläkin kiipeily ja pomppiminen pitäis olla sallittua ja ei:n sanominen tappaa lapsen luovuuden ja innon.
Olen osittain hyvin pitkälti samaa mieltä ja meillä kyllä saa hyppiä sängyllä ja kuopus on muutenkin niin kova kiipeilemään, ettei häntä pahemmin ole pystynyt pidättelemään kun jo kymmenkuisena kiikkui ikkunalaudalla. Mutta sitten toinen asia taas on hyvät tavat...
Eli eilen kun mies palasi sieltä vanh. illasta niin kuopus 2,5v. alkoi hyppiä olohuoneen pöydältä sohvalle ja mä sitten kieltämään. Musta kun olohuoneen sohvapöytä ei ole hyppelyä varten, vaan oon yrittänyt opettaa ettei siihen edes nousta istumaan/seisomaan. Mies tästä sitten tuskastui, että nyt mä heti alan kieltämään ja toiminaan just niin kuin ne siellä luennolla varoitti.
Hmm... Mun mielestä lapset saa kyllä kiipeillä ja hyppiä ja jopa juostakin sisällä ja liikunta on tärkeää, mutta en mä kotiini mitään "apinoita" kuitenkaan halua, eipä ole mukava esim. jutustella kylään tulleen vieraan kanssa olohuoneessa kun samaan aikaan kuopus hyppelee pöydältä meidä päälle sohvalle.
Mielipiteitä!
Juuei. Ulos sitten kiipeilytelineisiin noita juttuja harjoittamaan.
Niin kauan kun siitä ei ole mitään vaaraa lapsille niin riehukoot ja tämä sääntö sitten on vaan kotona, kun joku älykkö kuitenkin luulee että lapset ei osaa sitten hallita käytöstään muualla.
