Hei

  • Viestiketjun aloittaja The titityy
  • Ensimmäinen viesti
vieras
Toivottavasti teillä nyt alkaa kunnon tukitoiminta pelaamaan. Siis, että myös sinun voinnistasi huolehditaan. Vaikea sieltä pohjalta on ylös kivuta, siksi siihen tarvitaan apua useammalta taholta.
Itse tein saman tempun aikanaan (tosin silloin ei ollut lapsia ja olin viikon sairaalassa munuaisten vaurioiden takia) ja elämä sen jälkeenkään ei maistunut, vaikka tajusin, että en sitä lopettaakaan halua, enkä ole koskaan halunnutkaan, mutta jotain halusin tapahtuvan, jotta tilanne ei vain junnaisi paikallaan. Sairaalaoloaikana sh-opiskelija otti esille tilanteen, miksi olen siellä ja kyseli syitä mikä johti siihen tilanteeseen, mutta vakuuttelin hänelle, että ei tässä mitään ja siinä oli sitten tuki mitä sieltä hoitona sain.
Kuitenkin jatkoin elämää ja se vain meni eteenpäin, kunnes sitten yhtenä päivänä kaikki muuttui ja sen jälkeen en ole päivääkään toivonut itselleni mitään pahaa, vaikka paha olo toisinaan onkin. Toivottavasti ja luultavasti myös sinullakin on edessäsi tämä käänne.
:hug:
 

Yhteistyössä