Hei!

Hei ajattelin nyt kirjoittaa tänne näin yhtenä osapuolena eli minulla on 17 vuotias tytär, joka odottaa esikoistaan. Hänellä on 21 vuotias poikaystävä jonka kanssa asuvat yhdessä, tai tyttäreni ei ole vielä virallisesti kirjoilla asunnossa mutta aikovat etsiä yhteisen asunnon ennen lapsen syntymää. Ovat seurustelleet noin 2,5 vuotta.
Tyttäreni kun kertoi raskaudesta, olin hieman yllättynyt mutta en mitenkään pettynyt. Osasin aavistaa jotain tälläistä.
en ole lainkaan huolestunut heidän tulevaisuudestaa, tyttäreni on aina ollut vastuuntuntoinen ja "järkevä" ikäisekseen, kyllä hänkin on iltariennosissa kulkenut mutta koskaan ei ole sydän syrjällään tarvinnut hänen puolestaan pelätä että missä se tyttö taas kulkee. Aina on ilmoittanut milloin tulee ja on pitänyt lupauksensa. En todellakaan epäile etteikö hänestä tulisi hyvä äiti. vaikka hänen koulunsa jääkin nyt kesken, olen kuitenkin vakuuttunut että hän jatkaa opintojaan kuhan on taas valmis. Ja näin hän itsekkin sanoi.
Tyttäreni poikaystävä on myös oikein mukava tapaus, alussa en pitänyt hänestä, vaikutti jotenkin rentulta, mutta näin ajan kanssa olen oppinut pitämään hänestä. Hän käy töissä ja on todella ahkera ja kunniananhimoinen. Olen todella ylpeä tyttärestäni että hänestä on kasvanut noin hieno ihminen ja olen ylpeä myös tulevasta lapsenlapsestani.

 

heh... hyvä niiin

sain kuulla melkein nuo samat sanat vanhepieni suusta kun eräs ilta istuimme keskustelemasta asiasta... pitivät isää renttuna mutta ei enää yms...
hyvä että katsot asiaa positiivisesti ja tuo on hyvä asenn.. toivottavsti kaikki teini-äidit saisivat vanhempiensa tuen... aina ei välttämättä ole niin...

 

Moi! Meillä on ongelmana se, että vanhempani eivät pidä miehestäni. Heillä on siihen omat syynsä, enkä voi heitä siitä moittia.. Ihana että olet tyttäresi tukena, mullakin äiti ollut koko raskaus ajan suurin tuki. Olen saman ikäinen kuin tyttäresi, eli 17, syksyllä täytän 18. Saanko kysyä, että oletko itse ollut nuori äiti?

 

\

Moi! Meillä on ongelmana se, että vanhempani eivät pidä miehestäni. Heillä on siihen omat syynsä, enkä voi heitä siitä moittia.. Ihana että olet tyttäresi tukena, mullakin äiti ollut koko raskaus ajan suurin tuki. Olen saman ikäinen kuin tyttäresi, eli 17, syksyllä täytän 18. Saanko kysyä, että oletko itse ollut nuori äiti?

sain tyttäreni 20 vuotiaana eli en nyt mikään todella nuori mutta en vanhakaan. Minulla on myös 7 vuotias poika. Toivottavasti vanhempasi alkavat pitää poikaystävästäsi, luulisin että alkavatkin kuhan lapsenne syntyy.
Onnea ja menestystä elämään kaikille äideille :flower:

 

minäkin lueskelen näitä, ihan mielenkiinolla. itselläni on 24v ja kohta 22v pojat ja sitten 7v poika ja 6v tytär, eli olen saanut nuorimmaiseni 41v. moni äiti kirjoittaa tyttärestään mutta onko ketään nuoren isän vanhempia. Olisi kiva kuulla komentteja siitä miltä tuntui kun poika kertoo tulevansa isäksi parikymppisenä tai alle sen. vanhimmat poikani eivät ole aikeisakaan tehdä lapsia, vanhenpi sanoi että tuskin koskaan, enkä voi ainakaan tällä hetkellä kuvitellakkaan että hän olisi isä. Hänellä on niin monta rautaa tulessa, ammatti on ja taideharrastus joka vetää vahvasti puolensa jopa niin että siitä voi tulla toinen ammatti. 22v poika ei myöskään aijo perhetttä lähi vuosina perustaa. Onko niin että pojat eivät ehkä ole kasvaneet vaikka muuten ovat aikuistuneet tähän vanhemman rooliin, isäksi tulemiseen.
nuoret äidit teillä kaikilla on teitä vanhempi poikaystävä/ mies, mutta hekin ovat aika nuoria kuitenkin. Miten heidän vanhempansa ovat suhtautuneet perheen perustamiseen?

 

\

minäkin lueskelen näitä, ihan mielenkiinolla. itselläni on 24v ja kohta 22v pojat ja sitten 7v poika ja 6v tytär, eli olen saanut nuorimmaiseni 41v. moni äiti kirjoittaa tyttärestään mutta onko ketään nuoren isän vanhempia. Olisi kiva kuulla komentteja siitä miltä tuntui kun poika kertoo tulevansa isäksi parikymppisenä tai alle sen. vanhimmat poikani eivät ole aikeisakaan tehdä lapsia, vanhenpi sanoi että tuskin koskaan, enkä voi ainakaan tällä hetkellä kuvitellakkaan että hän olisi isä. Hänellä on niin monta rautaa tulessa, ammatti on ja taideharrastus joka vetää vahvasti puolensa jopa niin että siitä voi tulla toinen ammatti. 22v poika ei myöskään aijo perhetttä lähi vuosina perustaa. Onko niin että pojat eivät ehkä ole kasvaneet vaikka muuten ovat aikuistuneet tähän vanhemman rooliin, isäksi tulemiseen.
nuoret äidit teillä kaikilla on teitä vanhempi poikaystävä/ mies, mutta hekin ovat aika nuoria kuitenkin. Miten heidän vanhempansa ovat suhtautuneet perheen perustamiseen?

me ollaan molemmat 19-vuotiaita miehen kanssa ja esikoinen on 6kk.
ihan hyvin miehenkin vanhemmat otti meidän odotuksen mutta selvästi olivat kuitenkin epäileväisempiä kuin mun vanhemmat. varsinkin miehen isä oli kauan ihan outo kun tuli puhetta vauvasta. varmaankin asiaan vaikutti myös se että mun vanhemmat oli molemmat 21-vuotiaita kun saivat mut mutta miehen äiti oli 35v. ja miehen isä 41v. kun saivat mieheni.

 

\

\

minäkin lueskelen näitä, ihan mielenkiinolla. itselläni on 24v ja kohta 22v pojat ja sitten 7v poika ja 6v tytär, eli olen saanut nuorimmaiseni 41v. moni äiti kirjoittaa tyttärestään mutta onko ketään nuoren isän vanhempia. Olisi kiva kuulla komentteja siitä miltä tuntui kun poika kertoo tulevansa isäksi parikymppisenä tai alle sen. vanhimmat poikani eivät ole aikeisakaan tehdä lapsia, vanhenpi sanoi että tuskin koskaan, enkä voi ainakaan tällä hetkellä kuvitellakkaan että hän olisi isä. Hänellä on niin monta rautaa tulessa, ammatti on ja taideharrastus joka vetää vahvasti puolensa jopa niin että siitä voi tulla toinen ammatti. 22v poika ei myöskään aijo perhetttä lähi vuosina perustaa. Onko niin että pojat eivät ehkä ole kasvaneet vaikka muuten ovat aikuistuneet tähän vanhemman rooliin, isäksi tulemiseen.
nuoret äidit teillä kaikilla on teitä vanhempi poikaystävä/ mies, mutta hekin ovat aika nuoria kuitenkin. Miten heidän vanhempansa ovat suhtautuneet perheen perustamiseen?

me ollaan molemmat 19-vuotiaita miehen kanssa ja esikoinen on 6kk.
ihan hyvin miehenkin vanhemmat otti meidän odotuksen mutta selvästi olivat kuitenkin epäileväisempiä kuin mun vanhemmat. varsinkin miehen isä oli kauan ihan outo kun tuli puhetta vauvasta. varmaankin asiaan vaikutti myös se että mun vanhemmat oli molemmat 21-vuotiaita kun saivat mut mutta miehen äiti oli 35v. ja miehen isä 41v. kun saivat mieheni.

ehkä tyttöihin luotetaan paremmin ja uskotaan että suoriutuvat äitydestään nuorinakin kuin taas poikia pidetään alle 20 vuotiaina vielä kypsymättöminä tähän isän rooliin. jos vanhin poikani olisi tytär niin odottaisin jo innolla lapsenlapsia. Tytöt kehittyvät niin henkisesti kuin ruumiillisesti poikia nopeammin. Meidät naiset on luotu selviytymään olimme sitten minkä ikäisiä vaan.
kiitos vastauksestasi ja kaikkea hyvää teidän elämään!

 

Meilläki äiti tuki koko raskaus ajan minua ja kyseli aina vointiani ym hössötti menemään..Ja nyt tällä hetkelläkin käy joka päivä meitä katsomassa että pärjäämme..Oli kiva lukea tarinasi,onneksi monet arvostavat nuoriakin äitejä!! :hug:

 

\

minäkin lueskelen näitä, ihan mielenkiinolla. itselläni on 24v ja kohta 22v pojat ja sitten 7v poika ja 6v tytär, eli olen saanut nuorimmaiseni 41v. moni äiti kirjoittaa tyttärestään mutta onko ketään nuoren isän vanhempia. Olisi kiva kuulla komentteja siitä miltä tuntui kun poika kertoo tulevansa isäksi parikymppisenä tai alle sen. vanhimmat poikani eivät ole aikeisakaan tehdä lapsia, vanhenpi sanoi että tuskin koskaan, enkä voi ainakaan tällä hetkellä kuvitellakkaan että hän olisi isä. Hänellä on niin monta rautaa tulessa, ammatti on ja taideharrastus joka vetää vahvasti puolensa jopa niin että siitä voi tulla toinen ammatti. 22v poika ei myöskään aijo perhetttä lähi vuosina perustaa. Onko niin että pojat eivät ehkä ole kasvaneet vaikka muuten ovat aikuistuneet tähän vanhemman rooliin, isäksi tulemiseen.
nuoret äidit teillä kaikilla on teitä vanhempi poikaystävä/ mies, mutta hekin ovat aika nuoria kuitenkin. Miten heidän vanhempansa ovat suhtautuneet perheen perustamiseen?

Meillä oli mies 23 kun alettiin tyttöä odottamaan, eli ei ihan sieltä nuorimmasta päästä enää kuitenkaan, ja kotoakin oli asunut pois jo pitkään ennenkuin vauvauutinen tuli. Ei tykännyt miehen perhe ajatuksesta ollenkaan, ei miehen äiti eikä siskot varmaankaan, isä ei sanonut ikinä mutta tuskin ihastunut oli hänkään. Siinä kuviossa kuitenkin kaikkein pahiten (ainakin miehen äidin mielestä) häiritsi nimenomaan minä niihin aikoihin, ei niinkäin tuleva lapsi itsessään.

 

ajattelin minäkin nyt kirjoittaa.
eli olin juuri täyttänyt 16 aloin odottamaan meidän pikkuprinsessaa :heart: isukki oli silloin 20 vuotias.
äitini sai tietää asiasta ensimmäisenä ja oli heti onnensa kukkuloilla,hössötti koko ajan ja suunnitteli jo valmiiksi tulevaisuutta mummina,sovimme että asia pidetään toistaiseksi ihan meidän perheen asiana mutta eihän meidän äiskä voinut olla kertomatta ja hetken päästä siitä tiesi kaikki meidän sukulaiset ja muut tutut . isäni otti asian ihan erilailla kuin äitini,hän ei puhunut minulle eikä avopuolisolleni,ei hymyillyt meidän aikana ja oli muutenkin todella kaukainen (taisi olla aikamoinen shokki kun vielä äitini kertoi asiasta hänelle.) mutta silloin kun tyttö syntyi niin johan meidän iskä muuttui se oli taas oma itsensä, soitti heti avopuolisolleni ja onnitteli ensin ja puhui vaikka kuinka kauan puhelimessa,sen jälkeen hän soitti minulle että saako tulla katsomaan ja siitä saakka meidän prinsessa on ollut papan oma silmäterä
kaksi veljeäni(isoveljiä molemmat) sekä pikku siskoni olivat myös innolla hössöttämässä =) :heart:
avopuolisoni vanhemmat olivat myös onnellisia meidän puolestamme eteenkin avopuolisoni äiti.siinä kans toinen hössöttäjä, osti lapselle vaatteet jo valmiikksi tosin ei mitään uusia vaan kirppikseltä vaatteet olivat siis sen värisiä että sopivat niin tytölle kuin pojallekkin.
mutta avopuolisoni isä ei ollut niinkään innostunut asiasta.
nyt olen siis 17 vuotias ja tytsymme on muutaman päivän päästä 11kk ja isukki on 21 vuotias.
kaikkea hyvää muillekkin nuorille äideille :flower: :heart: