Hei te joilla sisaruksia? Onko se maailmanloppu jos joutuu jakamaan huoneen toisen kanssa?

Meillä pojat 10v ja 12v jakavat huoneen ja tuntuu olevan maailman kamalinta ja mä olen hirviöäiti kun pakotan heidät samaan huoneeseen... En tiedä kuinka kamalaa se sit oikeesti on kun itse olen ainokainen.
Vaihtoehtojakaan ei kamalasti ole, meillä 5h+k ja pojat jakavat huoneen, samoin 1v ja 3v lapset. 8v tytöllä on oma huone. Vanhempien sänky olohuoneessa ei miehen työaikojen takia ole ratkaisu.
:kieh::kieh::kieh:

 

oli se ärsyä kyllä. mutta onko sulla mahdollista laittaa "seinää" tilan keskelle? sermiä, kirjahyllyä?

 

Kaitpa niitä vaiheita tulee kun se on olevinaan kamalaa, mutta kylläpä tuosta hengissä selvitään. Minä ainakin selvisin, ja ihan traumoittakin. Harvallahan sitä kaikilla lapsilla on omat huoneet, jos lapsia on useita. En potisi syyllisyyttä.

 

Meitä nukku parhaillaan 6 samassa huoneessa ku ei ollut laajennus vielä valmistunut. Eikä se ollut katastrofi. Oikeestaan kiva ku ei tarvinnut yksin laittaa nukkumaan.

 

oisko niissä huoneissa mahdollista käyttää esim tilanjakajaa että sais lapset oman soppensa? ei se toki maailmanloppu ole kun ei oo omaa huonetta. mulla ei koskaan ollu, vasta 20vuotiaana kun muutin yksiöön asumaan... mutta yksityisyyttä kaipaa kyllä!! kun pääsin omaan asuntoon alkuun tuntui että haluan olla vain siellä yksin! nautin siitä että sain olla vapaasti. ja tietty yhden lapsen oma huone voi herättää kateutta. olisko mahdollista vuorotella omassa huoneessa, ainakin noi isoimmat lapset?

 

[QUOTE="iina";22281532]oli se ärsyä kyllä. mutta onko sulla mahdollista laittaa "seinää" tilan keskelle? sermiä, kirjahyllyä?[/QUOTE]

Huone on kyllä sen mallinen ettei oikein onnistu

 

Mä jaoin huoneen vain 6-vuotiaaksi mun siskon kanssa ja mun mielestä oli tosi tylsää, kun "saatiin" omat huoneet. Kaikki kaverit (serkut jne.) meni aina siskon huoneeseen... Ja mäkin halusin sinne. =)

 

[QUOTE="mamma";22281549]oisko niissä huoneissa mahdollista käyttää esim tilanjakajaa että sais lapset oman soppensa? ei se toki maailmanloppu ole kun ei oo omaa huonetta. mulla ei koskaan ollu, vasta 20vuotiaana kun muutin yksiöön asumaan... mutta yksityisyyttä kaipaa kyllä!! kun pääsin omaan asuntoon alkuun tuntui että haluan olla vain siellä yksin! nautin siitä että sain olla vapaasti. ja tietty yhden lapsen oma huone voi herättää kateutta. olisko mahdollista vuorotella omassa huoneessa, ainakin noi isoimmat lapset?[/QUOTE]

No 10v poika ja 8v tyttö saattaisivat hetken toimia mutta sit taas esikoinen ja 8v tytö ovat sellainen taistelupari ettei toimisi päivääkään.

 

Ei ollut mun mielestä, vaikka joskus ärsyttikin jakaa huone pikkuveljen kanssa. Pääasiassa viihdyttiin kyllä hyvin samassa huoneessa ja mitä olen veljeni kanssa nyt aikuisena jutellut, niin samaa mieltä on hänkin. Usein juteltiin ennen nukahtamista kaikesta maan ja taivaan välillä pimeässä huoneessa ja katseltiin yhdessä Salaisia kansioita.

 

Ei se maailmanloppu ole vaikka epämukavaa onkin. Mä jaoin teininä huoneen 3:n kans. Oma huone oli vain hetken aikaa 7-vuotiaana, ja sitten 18v täytettyäni myöskin hetken aikaa ennen ku muutin pois.

 

[QUOTE="mamma";22281549]oisko niissä huoneissa mahdollista käyttää esim tilanjakajaa että sais lapset oman soppensa? ei se toki maailmanloppu ole kun ei oo omaa huonetta. mulla ei koskaan ollu, vasta 20vuotiaana kun muutin yksiöön asumaan... mutta yksityisyyttä kaipaa kyllä!! kun pääsin omaan asuntoon alkuun tuntui että haluan olla vain siellä yksin! nautin siitä että sain olla vapaasti. ja tietty yhden lapsen oma huone voi herättää kateutta. olisko mahdollista vuorotella omassa huoneessa, ainakin noi isoimmat lapset?[/QUOTE]

No eihän siitä nyt mitään tule että roudataan kamoja huoneesta toiseen ja muutetaan vähän väliä... musta tuo on ihan järkevä ratkaisu, että tytöllä on oma huone ja pojilla yhteinen. Uskoisin kuitenkin että veljesten on kivempi olla samassa kuin tytön ja pojan.

 

Mun lapset kovasti "kärsi" yhteisestä huoneesta, mutta ihan ok ihmisiä niistä tuli.

Mulla itsellä oli oma huone ja mun isosiskoilla yhteinen. Että mä olin kateellinen, kun ne sai olla samassa huoneessa. Ja ne harvat kerrat, kun sain mennä niitten huoneeseen yökylään, oli mulle yhtä juhlaa!!!

Niin tai näin, aina väärinpäin....

 

Ei haittaa tollainen. Ihan hyvin voivat jakaa huoneen. Kaikkeahan voi aina haluta. Jos niillä pojilla olisi jo omat huoneet ja osalla kavereista kuitenkin jo tuon ikäisenä mopot, niin tiedät varmasti, että hekin haluaisivat niitä mopoja ja te olisitte hölmöt vanhemmat, kun ette heille mopoja hankkisi. Aina sitä halutaan vaikka kuinka hyvin asiat muuten olisi. Ei ole mitään rajoja, ellei niitä aseta.

Hyvin tuttu tyttö ja poika jakoivat huoneen keskenään ihan siihen saakka, kunnes kotoa muuttivat pois, eikä asiasta ole valittaneet. Ennen vanhaa on jaettu sama huone vaikka kuinka monen sisaruksen ja vaikka vanhempienkin kanssa ja kyllä siitä on hengissä selvitty, jos vain fyysinen terveydentila on muuten ollut hyvä.

 

Mä oon pienempänä jakanut huoneen kahden siskon kanssa ja sit myöhemmin isosiskon kanssa varmaan 16-vuotiaaksi asti. Olihan se monesti ärsyttävää ja riideltiinkin paljon mutta ollaan myöskin nyt tosi läheisiä ja jaettiin aina kaikki asiat kun kotona asuttiin.

Ei se maailmanloppu ole, mutta tietyistä säännöistä kannattaa keskenään sopia sit myöhemmin, esim. mihin aikaan laitetaan valot pois ja miten hoidetaan siivous jne.

 

Meitä oli kolme tyttöä samassa huoneessa lapsena ja kun vanhin lähti maailmalle, meitä jäi vielä kaksi. Me lähdettiin sitten samoihin aikoihin opiskelemaan toisille paikkakunnille, joten kauan asuttiin samassa huoneessa. Vaikka välillä harmitti ja toivoin omaa huonetta, niin mukavaa se loppujen lopuksi oli.

 

Ei haittaa tollainen. Ihan hyvin voivat jakaa huoneen. Kaikkeahan voi aina haluta. Jos niillä pojilla olisi jo omat huoneet ja osalla kavereista kuitenkin jo tuon ikäisenä mopot, niin tiedät varmasti, että hekin haluaisivat niitä mopoja ja te olisitte hölmöt vanhemmat, kun ette heille mopoja hankkisi. Aina sitä halutaan vaikka kuinka hyvin asiat muuten olisi. Ei ole mitään rajoja, ellei niitä aseta.

Hyvin tuttu tyttö ja poika jakoivat huoneen keskenään ihan siihen saakka, kunnes kotoa muuttivat pois, eikä asiasta ole valittaneet. Ennen vanhaa on jaettu sama huone vaikka kuinka monen sisaruksen ja vaikka vanhempienkin kanssa ja kyllä siitä on hengissä selvitty, jos vain fyysinen terveydentila on muuten ollut hyvä.

Joo, kyllä näin "kamalasta" kokemuksesta, kuin yhteinen huone, selviää.

Me ollaan ainakin aikusina vaan naurettu asialle. Siis kun siskoilla oli se yhteinen huone ja mulla oma. Siskoksilla oli eri maku värien suhteen ja isä maalasikin seinät heidän lempivärien mukaan. Toisella oli vihreä seinä ja toisella violetti sängyn vieressä. Eikä se oikeestaan edes näyttänyt ihan kamalalta, ku näi jälkeenpäin ajattelee.

Mutta monia hauskoja juttuja olen kuullut heidän "yhteiselostaan", siis vasta aikuisena kylläkin... Mulla taas ei ole paljookaan hauskaa kerrottavaa omasta huoneestani...

Siis en toki siitä kärsinyt, mutta enpä nyt pysty osallistumaan noihin keskusteluihin, heh.

 

Olisko siihen hankalan muotoiseen huoneeseen mahdollista majoittaa joku muu kuin se poikapari? vaikka aikuisten makuuhuone? Jos sitten ex-makkariin saisi sen tilanjakajan

 

Ei ole maailmanloppu, ehkei edes maailmansodan aineskaan.
Meillä jakaa huoneen tytöt kohta 6 v ja 8v. Pääosin sovussa, joskin hivenen kauhulla teini-ikää odotelessa.
Enemmän tappelua syntyy 10v ja 8v. tyttöjen välillä, (esikoisella siis oma huone) ja keskimmäinen menee varta vasten haastamaan riitaa esikoisen huoneeseen tai toisinpäin.

 

Kyllähän se maailmanlopulta silloin tuntui kun oli just jotain 10v jne. Sisko oli "tyhmä" ja kaikkea, ja olis aina halunnu että siivoan leluni ja sotkun Mutta muistan kun olin pikkanen niin oli ihanaa kömpiä siskon viereen nukkumaan, siskosta se ei varmaan niin mukavaa ollut :kieh: Sisko on 6 vuotta vanhempi. Silloin kun olin pikkanen hän luki mulle iltasatuja ja silitti iltaisin että nukahdin. Se oli ihanaa.

 

Kyllähän se maailmanlopulta silloin tuntui kun oli just jotain 10v jne. Sisko oli "tyhmä" ja kaikkea, ja olis aina halunnu että siivoan leluni ja sotkun Mutta muistan kun olin pikkanen niin oli ihanaa kömpiä siskon viereen nukkumaan, siskosta se ei varmaan niin mukavaa ollut :kieh: Sisko on 6 vuotta vanhempi. Silloin kun olin pikkanen hän luki mulle iltasatuja ja silitti iltaisin että nukahdin. Se oli ihanaa.

Tästä tuli kiva mieli.

 

Ei ole ollut minusta, vaikka olen pääasiassa saanut pitää oman huoneen aina lapsuudessa. Yläasteen ja kauppiksen jaoin huoneeni ja vieläpä siskopuolen kanssa. Minusta oli ihanaa, kun sai höpötellä aina iltaisin nukkumaan mennessä eikä ikinä joutunut olemaan ns. yksin. Siskopuoleni oli 2vuotta minua nuorempi.

 

Eipä tuo muuten, mutta meitä oli kolme tyttöä ja kaksi makkaria johon meidät sijoitettiin. Minä keskimmäisenä olin sitten vuorotellen isosiskon tai pikkusiskon kanssa samassa eli heillä oli kummallakin omat huoneet välillä, mutta mulla ei koskaan. Siitä jäi "traumat"

 

No mä jouduin veljeni kanssa samaan huoneeseen teini-iässä ja se oli kauheeta. Oltiin siis jotain 14 ja 16v kun jouduttiin muuttaa pienempään asuntoon ja kärsittiin urakalla. Korvikkeeks sain sit 30m2 huoneen kun tää parin vuoden tuska oli ohi. Siihen asti siis oli ollut omat huoneet.

 

Mä jaoin 16veeksi asti kolmen veljen kanssa huoneen. Kyllä se oli epämukavaa, mutta neljä samassa huoneessa onkin jo aikamoista dormimajoitusta.

 

[QUOTE="popp";22281668]Olisko siihen hankalan muotoiseen huoneeseen mahdollista majoittaa joku muu kuin se poikapari? vaikka aikuisten makuuhuone? Jos sitten ex-makkariin saisi sen tilanjakajan[/QUOTE]

No makkari on peilikuva tuosta poikien huoneesta ja kaksi muuta makkaria ovat huomattavasti pienempiä. Eli ei onnistu