Hei nirsot, mitä te syötte?

[vierailija]

Kiinnostais tällanen. Työpaikalla tosi moni on hirveen nirso, eivät tykkää siitä, tästä tai tosta ja aina pitää vielä kommentoida suureen ääneen. On tehnyt monesti mieli kysyä, että MITÄ te oikein sit syötte, mut en oo kehdannu...

Oma ruokavalio sisältää paljon kasviksia (raakana ja kypsennettynä), kalaa, ruisleipää, täysjyväpastaa ja -cous-cousia, marjoja, pähkinöitä ja siemeniä. Sen olen ymmärtänyt, että nämä kaikki ovat ainakin ihan totaalisen hirvittäviä ruoka-aineita, joita ei suuhunsa vapaaehtoisesti laiteta.

 

[Boobabe]

Työpaikalla syön sitä mitä on tarjolla. En ole syömättä sen takia että en pidä jostakin. Olen aikuinen enkä lapsi.

 

[vierailija]

Kiinnostaisi tietää missä ap olet töissä. Ehkä sillä alalla on enempi sen tyylisiä (nirsoja) ihmisiä

 

[vierailija]

Kiinnostais tällanen. Työpaikalla tosi moni on hirveen nirso, eivät tykkää siitä, tästä tai tosta ja aina pitää vielä kommentoida suureen ääneen. On tehnyt monesti mieli kysyä, että MITÄ te oikein sit syötte, mut en oo kehdannu...

Oma ruokavalio sisältää paljon kasviksia (raakana ja kypsennettynä), kalaa, ruisleipää, täysjyväpastaa ja -cous-cousia, marjoja, pähkinöitä ja siemeniä. Sen olen ymmärtänyt, että nämä kaikki ovat ainakin ihan totaalisen hirvittäviä ruoka-aineita, joita ei suuhunsa vapaaehtoisesti laiteta.

No, olen nirso, ja syön esimerkiksi paljon kasviksia (raakana ja kypsennettynä), kalaa, ruisleipää, täysjyväpastaa ja -cous-cousia, marjoja, pähkinöitä ja siemeniä. Sen lisäksi syön esimerkiksi hedelmiä, nautaa, sikaa, kanaa, soijaa, papuja, linssejä, juustoja (esim. edam, kermajuusto, raejuusto, tuorejuusto, sulatejuusto), jogurtteja, rahkoja, perunaa, monipuolisesti (täysjyvä)viljatuotteita kuten leipää, muroja, puuroja myslejä ja mitähän kaikkea vielä. Hyvin olen selvinnyt hengissä ja hyvässä lihassa.

Mutta en syö vapaaehtoisesti raakaa sipulia, suolakurkkua, oliiveja, äyriäisiä, appelsiinia, greippiä, hapanta omenaa, kiiviä, sinappia, olutta edes mausteena, kypsää kaalia, läskistä tai vähääkään epäilyttävää lihaa, raakaa kalaa, kahvia tai kahvinmakuisia tuotteita (esim. kakkua), puolukkaa, homejuustoa tai muita voimakkaan makuisia juustoja, tulisia ruokia, sieniä, lämmintä säilyketonnikalaa, punaviiniä, kirsikkaa, sisäelimiä...

Ja ei, en tee numeroa nirsouksistani, valitettavasti joskus muut tekee (jos jätän sen kummemmin selittämättä ottamatta kylässä vaikka homejuustoa sisältävää piirakkaa).

 

[vierailija]

No, olen nirso, ja syön esimerkiksi paljon kasviksia (raakana ja kypsennettynä), kalaa, ruisleipää, täysjyväpastaa ja -cous-cousia, marjoja, pähkinöitä ja siemeniä. Sen lisäksi syön esimerkiksi hedelmiä, nautaa, sikaa, kanaa, soijaa, papuja, linssejä, juustoja (esim. edam, kermajuusto, raejuusto, tuorejuusto, sulatejuusto), jogurtteja, rahkoja, perunaa, monipuolisesti (täysjyvä)viljatuotteita kuten leipää, muroja, puuroja myslejä ja mitähän kaikkea vielä. Hyvin olen selvinnyt hengissä ja hyvässä lihassa.

Mutta en syö vapaaehtoisesti raakaa sipulia, suolakurkkua, oliiveja, äyriäisiä, appelsiinia, greippiä, hapanta omenaa, kiiviä, sinappia, olutta edes mausteena, kypsää kaalia, läskistä tai vähääkään epäilyttävää lihaa, raakaa kalaa, kahvia tai kahvinmakuisia tuotteita (esim. kakkua), puolukkaa, homejuustoa tai muita voimakkaan makuisia juustoja, tulisia ruokia, sieniä, lämmintä säilyketonnikalaa, punaviiniä, kirsikkaa, sisäelimiä...

Ja ei, en tee numeroa nirsouksistani, valitettavasti joskus muut tekee (jos jätän sen kummemmin selittämättä ottamatta kylässä vaikka homejuustoa sisältävää piirakkaa).

Mitä itse ajattelet, että mistä nirsoutesi johtuu?
Miksi et ole halunnut laajentaa makumaailmaasi syömällä ruokia, jotka eivät heti ole suosikkejasi?

 

[vierailija]

Mitä itse ajattelet, että mistä nirsoutesi johtuu?
Miksi et ole halunnut laajentaa makumaailmaasi syömällä ruokia, jotka eivät heti ole suosikkejasi?

En osaa sanoa, mistä nirsouteni johtuu. Makujen maistaminen, esimerkiksi monille kasviksille ominaisen karvaan maun maistaminen keskimääräistä voimakkaammin on välttäminen on ihan geneettistä, ehkä kuulun siihen voimakkaammin maistavaan ryhmään? Samoin siinä missä toiset ihmiset liikuttuvat musiikista ja toisille visuaalinen materiaali on ihastuttavaa tai vihastuttavaa, niin joillekin ruoan suutuntumalla on suurempi merkitys.

Olen laajentanut makumaailmaani, Olen opetellut sietämään emmental-juustoa ja kypsää sipulia koska se helpottaa elämään. Pienen sinappimäärän kanssa tulen myös toimeen tarvittaessa ja kohteliaisuudesta voin nieleksiä voileipäkakun jossa onkin suolakurkkua. Mutta mikään noista välttämistäni ruoka-aineista ei ole sellainen jonka välttämisen kokisin rajoittavan elämääni niin että opettelu olisi pakkosyömisen arvoista. En ole koskaan jäänyt nälkäiseksi ravintolassa, juhlissa tai kylässä, joten miksi haluaisin laajentaa makumaailmaani syömällä "huvin vuoksi" ruokia jotka maistuvat suussani pahalta? Miksi ihmeessä...? Ainoastaan maksaruokapäivät meni kouluaikaan leivällä ja salaatilla, kestän sen kyllä. Syön jo nyt todella paljon ruokia joista en juuri välitä mutta joita olen oppinut sietämään, kuten nyt vaikka parsakaali, ruusukaali, lanttu... en minä niitä siksi syö että ne olisivat hyviä, ei ne ole maistamalla hyviksi muuttuneet. En siis usko pätkääkään siihen että sitkeästi maistamalla oppisi _tykkäämään_ mistä vain.

Sitten jos uskon mahdollisuuteen löytää uuden kivan tuttavuuden, voin maistaa, Kuten nyt vaikka toukkia söin Perussa, kun pähkinäisiksi kehuivat. Njäh, suutuntuma oli liian napsahtava, en halunnut maistaa toiste.

Onko kaikesta pakko tykätä? Tai onko kaikkea pakko syödä? Miksi? Eikö sinulla ole ruoka-aineita joita et syö? Hyödytkö jotenkin oleellisesti siitä että sinulle kelpaa mikä vain?

En siis näen tämän enemmälle opettelulle mitään syytä. Ok, punaviiniä haluaisin osata nauttia, mutta sen välttämiselle on syynä migreenitaipumus.

 

[vierailija]

En osaa sanoa, mistä nirsouteni johtuu. Makujen maistaminen, esimerkiksi monille kasviksille ominaisen karvaan maun maistaminen keskimääräistä voimakkaammin on välttäminen on ihan geneettistä, ehkä kuulun siihen voimakkaammin maistavaan ryhmään? Samoin siinä missä toiset ihmiset liikuttuvat musiikista ja toisille visuaalinen materiaali on ihastuttavaa tai vihastuttavaa, niin joillekin ruoan suutuntumalla on suurempi merkitys.

Olen laajentanut makumaailmaani, Olen opetellut sietämään emmental-juustoa ja kypsää sipulia koska se helpottaa elämään. Pienen sinappimäärän kanssa tulen myös toimeen tarvittaessa ja kohteliaisuudesta voin nieleksiä voileipäkakun jossa onkin suolakurkkua. Mutta mikään noista välttämistäni ruoka-aineista ei ole sellainen jonka välttämisen kokisin rajoittavan elämääni niin että opettelu olisi pakkosyömisen arvoista. En ole koskaan jäänyt nälkäiseksi ravintolassa, juhlissa tai kylässä, joten miksi haluaisin laajentaa makumaailmaani syömällä "huvin vuoksi" ruokia jotka maistuvat suussani pahalta? Miksi ihmeessä...? Ainoastaan maksaruokapäivät meni kouluaikaan leivällä ja salaatilla, kestän sen kyllä. Syön jo nyt todella paljon ruokia joista en juuri välitä mutta joita olen oppinut sietämään, kuten nyt vaikka parsakaali, ruusukaali, lanttu... en minä niitä siksi syö että ne olisivat hyviä, ei ne ole maistamalla hyviksi muuttuneet. En siis usko pätkääkään siihen että sitkeästi maistamalla oppisi _tykkäämään_ mistä vain.

Sitten jos uskon mahdollisuuteen löytää uuden kivan tuttavuuden, voin maistaa, Kuten nyt vaikka toukkia söin Perussa, kun pähkinäisiksi kehuivat. Njäh, suutuntuma oli liian napsahtava, en halunnut maistaa toiste.

Onko kaikesta pakko tykätä? Tai onko kaikkea pakko syödä? Miksi? Eikö sinulla ole ruoka-aineita joita et syö? Hyödytkö jotenkin oleellisesti siitä että sinulle kelpaa mikä vain?

En siis näen tämän enemmälle opettelulle mitään syytä. Ok, punaviiniä haluaisin osata nauttia, mutta sen välttämiselle on syynä migreenitaipumus.

Nojoo, miksipäs sitä toisaalta totuttaisi itseään joihinkin ruokiin jos tarvetta ei ole..
Itsestä tuntuu vaan hassulta, kun en koskaan ole ollut järin nirso.
Sinä et selvästi tähän porukkaan kuulu, mutta monilla nirsoilla kyse on enemmänkin asennevammasta ja siksi varmasti ärsyttävät monia ihmisiä.

Toiset ovat varmasti herkempiä esim. ruuan rakenteelle kuin toiset, minullakin ravut ja pinaattikeitto ovat sellaisia etten niitä voi syödä yökkäilemättä.
Muuten olen aika kaikkiruokainen ja rakastan ruokaa, sen tekemistä ja syömistä.

 

[vierailija]

Löytyy multa kyllä vähän sitä asennevammaakin, ja sen juuret tunnen paremmin kuin itse nirsouden. Tuputus, kyttääminen, arvostelu ja kokemukseni vähättely. Että kun TÄTÄ sienisalaattia syöt niin kyllä muuten alat tykätä sienistä! Mulla menee jarrut päälle heti jos minua yritetään houkutella/painostaa syömään jotain, maista maista nyt, no ei siinä ole kuin pikkuisen homejuustoa, ei ne herkkusienet miltään maistu (ei maistukaan vaan tuntuu limaisilta, jos itsekin tiedät ettei maistu niin miksi tungit niitä sinne?!). Mulle on ihan fine että jätän appelsiinin makuisen täytekakun syömättä, mutta mulle ei ole fine että emäntä näkee asiakseen tehdä siitä koko kahvipöydän puheenaiheen, että eihän kukaan VOI olla tykkäämättä jostain niin tavallisesta kuin appelsiini. Asennevamma on (lapsuuden päälle jäänyt) puolustusreaktio ympäristön kaikkiruokaisuusvaatimuksille, sille jatkuvalle painostukselle pois omalta mukavuusalueelta. Se tekee nirsoilijasta ehdottomamman.

Toki on varmaan niitäkin joille valikoivuus on tapa korostaa itseään ja omaa erityisyyttään. Mutta kyllä sellaiset ihmiset keinot keksii vaikka eivät olisi nirsoja