Hei jalkavaimot!

Kyllä muuten hävettäis olla sinä. Oot muka aikuinen ihminen ja hipsit toisten roskisten ympärillä näpistelemässä tähteitä. Eikö sulla ole mitään itsetuntoa? Rimpuilet vuositolkulla jonkun jalkavaimona ja parasta mitä voit toivoa on se, että sen sun rakkaan koti hajoaa ja saat sen sitten ittelles. Oot sitte niinku ollu parempi kun joku muu ihminen. Aaaah...

Eihän se paljon paina mieltä kun ei tartte katella itkevien lasten naamoja tai seurata vierestä kun kymmenen vuoden duunit pannaan kahtia ja myydään tappiolla. Tärkeintähän maailmassa on, että sä saat sun tikkarin.

Sulla on 13-vuotiaan pissiksen sielunelämä etkä edes tajua sitä. Sitten jos lopulta ns. saatte toisenne niin kaunkohan mahtaa se paremmuuden kiksi lämmittää ennenkun tarviit sen uudestaan? Tai kauanko kestää, että se sun kultas tarvii sen oman kiksinsä eli pettämisen? Tuntuuko susta siltä, että asiat toistuu sun elämässä ja ihmissuhteissa? Onkos ikinä tullu mieleen, että sun elämässä vois olla jotain pielessä?

 

Oisit pitänny miestäsi paremmin, niin sen ei olisi tarvinnut lähteä vieraisiin. Siitäs sait!

 

Oisit pitänny miestäsi paremmin, niin sen ei olisi tarvinnut lähteä vieraisiin. Siitäs sait!

Kuten tuossa ylempänä totesin: sinulla on 13-vuotiaan pissiksen sielunelämä.

 

Ainakin miehesi tykkää mun sielunelämästä ja vähän muustakin, joten täytyy sen olla tasokkaampaa kuin sinun. Hyvän luota ei ole tarvis lähteä vieraisiin.

 

Ainakin miehesi tykkää mun sielunelämästä ja vähän muustakin, joten täytyy sen olla tasokkaampaa kuin sinun. Hyvän luota ei ole tarvis lähteä vieraisiin.

Eli kuten sanoin sun kiksi ei ole rakkaus tai seksi vaan se, että olet parempi kuin joku toinen. Et siis ole seksuaalinen tai emotionaalinen olento vaan "himosi" lähde on huono itsetunto.

 

samasta asiasta puhumme, juuri niin. Olen miehesi mielestä parempi kuin sinä, koska hän luokesi tulee aina vain. Mutta seksuaalinen olen kyllä, kysy vaikka mieheltäsi. Himoni lähde on siis seksuaalinen tarve ja se että miehesi on mukavaa seuraa, nautin siitä. Miehesi himon lähde taas olen minä.
Huonolla itsetunnolla varustetun ihmisen tarvitsee nimitellä ja haukkua muita tyyliin: "Kyllä muuten hävettäis olla sinä. Oot muka aikuinen ihminen ja hipsit toisten roskisten ympärillä näpistelemässä tähteitä. Sulla on 13-vuotiaan pissiksen sielunelämä etkä edes tajua sitä. jne." Mulla ei ole tarvetta tuollaiseen puheeseen. Voit ihan vapaasti olla mitä olet, eikä se mua puristele.

 

Tässä keskustelunpätkässä tulee esiin juuri se asia, mitä olen aina kummastellut: ihmissuhteet ovat joillekin ihmisille jonkinlainen kilpakenttä.

Elämä on sellaista, että joku tulee jonkun kanssa paremmin juttuun kuin joku toinen. Se ei silti tee kenestäkään parempaa tai huonompaa.

On aika lohdutonta, että kuitenkin moni rakentaa itsetuntoaan tällaiselle ja retostelee sillä. Ehkä se kertoo siitä, että ei koe olevansa minkään arvoinen ihan vain omana itsenään, vaan on oltava joku "palkintopokaali" -suhde todisteena omasta arvosta.

Sääliksi käy.

 

Olen ollut parisen vuotta suhteessa varattuun itseäni 12 v.vanhempaan herrasmieheen.
Kilometrejä on välillämme riittävästi estääkseen tapaamisia.
Samoin puolisot molemmilla kotona.

Puhelimet on ... sp. ym.
Kohtapuoliin tapaammekin yhteisellä reilun viikon ulkomaanmatkalla.

Nautin todellakin hänen seurastaan ja älystään!

En kanna huonoa omaatuntoa, tämä tarina ei vie keneltäkään mitään.

 

Pakko myöntää, että tästä:
"Olen ollut parisen vuotta suhteessa varattuun itseäni 12 v.vanhempaan herrasmieheen.
Kilometrejä on välillämme riittävästi estääkseen tapaamisia.
Samoin puolisot molemmilla kotona. "

tulee mieleen setä ja täti, jotka yrittävät leikkiä nuoria rakastavaisia. Ei ole varmaan mitään naurettavampaa.

 

Nuori neiti. Näinhän sinä nuoruudessasi luulet. Kunhan vartut niin huomaat, että ei se ikä tunteita mihinkään pyyhkäise ja elämä jatkuu vaikka ryppyjä ilmestyy.

 

Tässä keskustelunpätkässä tulee esiin juuri se asia, mitä olen aina kummastellut: ihmissuhteet ovat joillekin ihmisille jonkinlainen kilpakenttä.

Elämä on sellaista, että joku tulee jonkun kanssa paremmin juttuun kuin joku toinen. Se ei silti tee kenestäkään parempaa tai huonompaa.



Niinpä niin. Joku voi kuitenkin olla parempi kumppani tai parempi leipuri tai parempi ihmissuhdeasioissa, parempi ottamaan suihin, parempi keskustelija... tai missä vain. Elämässä on joka asiassa joku aina parempi jossain, vaikka kuinka yrittäisi väittää ympäripyöreästi ja naiivisti ettei joku ole toista parempi tai huonompi. Ja jonkun mielestä joku voi olla paljonkin parempi monessa asiassa, kuin joku toinen. Ja saman asian voi ilmaista että tulee paremmin juttuun toisen kanssa kuin jonkun toisen... eikö se toinen silloin ole siinä jutussa parempi??

 

Voi sinua ressukkaa. Kauhea tarve päteä panosuhteen kautta.

"Joku voi kuitenkin olla parempi kumppani tai parempi leipuri tai parempi ihmissuhdeasioissa, parempi ottamaan suihin, parempi keskustelija... tai missä vain. Elämässä on joka asiassa joku aina parempi jossain, vaikka kuinka yrittäisi väittää ympäripyöreästi ja naiivisti ettei joku ole toista parempi tai huonompi. Ja jonkun mielestä joku voi olla paljonkin parempi monessa asiassa, kuin joku toinen. Ja saman asian voi ilmaista että tulee paremmin juttuun toisen kanssa kuin jonkun toisen... eikö se toinen silloin ole siinä jutussa parempi?? "

Ei. Otetaan esimerkki: Sinä tulet toimeen tuon miehen kanssa siksi, että olet samalla tasolla hänen kanssaan. Oletetaan, että hän ei ole kovin kaksinen ihminen, eikä juurikaan hyvä yhtään missään. Silloin hänelle sopii paremmin joku, joka on HUONOMPI kaikessa kuin se kumppani, jota hän pettää. Ihminen ei näet tule kovin hyvin juttuun sellaisen kanssa, joka on kovasti hänen yläpuolellaan.

Ei ole absoluuttista mittaria sille, mitä on olla "hyvä sängyssä". Hyvä sängyssä on kullekin se, jonka kanssa kokee nautintoa ja tyydytystä. Joidenkin ihmisten kemiat osuvat kohdalleen paremmin kuin toisten - siinä kaikki.

Jos sinulla on valtava tarve yrittää tällä huonompi/parempi akselilla kuvata itseäsi, voisit sanoa: "Sovin paremmin yhteen salarakkaani kanssa kuin hänen vaimonsa." Ainoa ongelma pohdittavaksi tosin on, että miksi ette sitten elä yhdessä?

Ehkä olisi oikeammin ilmaistu siis: "Sovin seksuaalisesti paremmin salarakkaani kanssa yhteen kuin hänen vaimonsa."

Vau. *Aplodeja*

 

Pakko myöntää, että tästä:
"Olen ollut parisen vuotta suhteessa varattuun itseäni 12 v.vanhempaan herrasmieheen.
Kilometrejä on välillämme riittävästi estääkseen tapaamisia.
Samoin puolisot molemmilla kotona. "

tulee mieleen setä ja täti, jotka yrittävät leikkiä nuoria rakastavaisia. Ei ole varmaan mitään naurettavampaa.

Ei meidän tarvitse leikkiä mitään ..olemme ihan sitä mitä olemme.
Parempi nauraa kuin itkeä...Sinunkin

 

Nuori neiti. Näinhän sinä nuoruudessasi luulet. Kunhan vartut niin huomaat, että ei se ikä tunteita mihinkään pyyhkäise ja elämä jatkuu vaikka ryppyjä ilmestyy.

Ja ehkä jatkuu muutamaa ryppyä vähempänä, naururyppyjä ei "lasketa"......
Aurinkoa päivääsi!

 

Voi Panacea ressukka. Sinun se täytyy aina viilata pilkkua näissä sanamuodoissa. Niin kuin se tekisi itse asian jotenkin toiseksi. Ehkä kuvittelet olevasi kovinkin fiksu kun lausemuotoja elleissä muuntelet mieleiseksesi.

 

Voi Panacea ressukka. Sinun se täytyy aina viilata pilkkua näissä sanamuodoissa. Niin kuin se tekisi itse asian jotenkin toiseksi. Ehkä kuvittelet olevasi kovinkin fiksu kun lausemuotoja elleissä muuntelet mieleiseksesi.

Sinua pitää ilmeisesti jo nyt muistuttaa siitä pienestä yksityiskohdasta, että koko "paremmuus" -ajatuksen lanseerasit sinä itse?

Minä en yleensäkään käytä energiaa sen miettimiseen, kuka on "parempi" kun mina tai päinvastoin. Siinä sinä ja minä olemme kovin erilaisia.

 

tulee mieleen setä ja täti, jotka yrittävät leikkiä nuoria rakastavaisia. Ei ole varmaan mitään naurettavampaa.[/quote]



Ei rakkaus ole vain nuoria varten!
Ei se tarkoita, että kun ikää tulee lisää ei saisi olla koskaan lapsellinen.
Minun sisälläni asuu ainakin vielä pieni tyttö ja se välillä tahtoo ulos, vaikka silloin kun ajaa vanhalla mummopyörällä farkut jalassa ja tukka poninhännällä tai radiosta kuuluu Its a Living thig, its a ....

 

minä sitten jo, kun rakastuin yli viiskymppisenä??
Kyllä muistan senkin ajan kun nuorena muka rakastuin, silloin täkeintä oli, että jätkä oli hyvännäkönen, tai että oli auto yms..nyt riittää, kun on hyvä olla yhdessä.
Olen huomannut, että moni nainen on monessakin asiassa parempi kuin minä, mutta kukaan heistä ei ole minä!

 

Luuleeko joku "salarakas" nyt ihan tosissaan, että mies rakastaa tai kunnioittaa tälläistä naista?? Tälläisessa salasuhteessa on kyse pettäjän itsetunnon kohotus johon joku bimbo tyhmyydessään suostuu. Luuleeko tälläinen "salarakas" olevansa jotenkin erikoinen? Tosiasia on että mies ottaa sieltä mistä saa. Ja jos joku ei salarakkaaksi suostu, siirtyy mies seuraavaan. "Salarakkaudessa" ei ole kysymys rakkaudesta.
Itse en koskaan alkaisi suhteeseen ukkomiehen kanssa. Se olisi alentavaa.

 

näiden salarakkaiden kuulla, mitä se mies kotona säveltää vaimolleen, kärähtämisen jälkeen. Nämä kuulema oikein ihteään tarjoaa ja roikkuvat miehessä kiinni kuin takiainen, puhuvat kaunnisti ummet ja lammet, sekoaa siinä tavallisen perheen isän pää, kun kotona sellaista lirkutusta ei kuule. En usko kuitenkaan, että jos mies sen salarakkaansa sitten ottaa, että siinäkään pesässä se lirkutus ja linnunlaulu ikuista on, se on tuo arki kumma veijari, kun se väkisten työntyy jokaiseen suhteeseen, kun tulee likapyykit, siivoukset ja ruuanlaitot ja mahdolliset lapset..

 

Tämä salarakkaista keskustelu on ikuista ja aina samaa. Harvoin mitään uutta näkökulmaa tarjotaan. Koko juttu on sellainen ongelmavyyhti, josta ei löydy päätä ei häntää, ei varsinkaan alkua. Ihan turha kysyä, kenen syy, kuka on syllinen, vaikka tietenkin ulkoa tuleva uhka on yleensä selvimmin nähtävissä. Joku ulkopuolinen tulee rikkomaan kahden ihmisen suhteen.

Mutta olisi oikein mielenkiintoista tilastoida tai vaikkapa yksinkertaisesti ristiintaulukoida tai laittaa matriisiin kaikki ne variaatiot, mitä kolmoisdraamoissa voi esiintyä vaikkapa akseleilla:
1) salarakas >tietää - ei tiedä< puolison olemassaolosta, tietää olevansa pettämissuhteessa
2) pettävä puoliso >tietää (tunnustaa itselleen) - ei tiedä (ei tunnusta edes itselleen) pettävänsä
3) petetty >puoliso tietää - ei tiedä<

Ääripäät siis olisvat >kukaan ei tiedä - kaikki tietävät< ja sen lisäksi kaikki variaatiot, joissa tarkoitusperä ja motivaatio voi olla ihan mitä tahansa yksilöllisesti ja tapauskohtaisesti.

Kilpailu ja voittaminen voi toki olla eräs salarakasmotivaation lähde, muttei ainoa. Ehkäpä jokainen salarakassuhteessa elävä/elänyt voisi tehdä tuon ristiintaulukoinnin omalta osaltaa hahmottaakseen edes vähän sitä sotkuista vyyhteä, missä on, mihin on joutunut mukaan. Silti näkökulma on vain se oma.

2) pettävä puolisiso >tietää

 

...2) pettävä puolisiso >tietää...

Tuo lipsahti ihan vahingossa jatkoksi, mutta ehkäpä siinä on kaiken totuuden ydin. Sillä vaihtoehto: pettäjä ei tiedä< on aika absurdi, ellei henkölö ole syyntakeeton, jolloin häntä ei voisi mistään muustakaan tuomita.

Ihan eri asia taitaa olla >tunnustaa - ei tunnusta<. Tuo vaihtoehto pitäisikin käsitellä jokaisen osapuolena kohdalla vielä erikseen, joten pettämismotivaation kirjo vain lisääntyy. On hyvä oivaltaa tämä vaikka vain yleisellä tasolla, vaikkei rupea niinkin rupiseen tehtänään, että kaikkia variaatioita yksityiskohtaisemmin selvittäisi.

 

Enpä oiken keksi mitä hävettävää on rakastua toiseen ihmiseen. Pitkän päälle salasuhteeeen ei kannata välttämättä jäädä, ratkaisut tuonkaltaisessa tilanteessa on tehtävä pikaisesti varsinkin jos tunteet ovat mukana.

Se että joku on jäänyt vuositolkulla roikkumaan salasuhteeseen kertoo ehkä enemmänkin siitä että kumpikaan tai se vapaa osapuoli vain ei välttämättä edes tahdo mitään kiinteämpää suhdetta, jolloin suhde varattuun (joka ei aina ole pyörimässä nurkissa) on riittävä. Ja toisaalta voiko kukaan salasuhteessa elänyt edes luottaa pettävään mieheen, ainankaan jos niitä ratkaisuja puoleen tai toiseen ei rupea tulemaan.

Itse lähden kyllä siitä, että aikuinen ihminen tietää mitä tekee ja vastaa tekemistään. Eli kyllä vastuunsa tunteva ihminen eroaa silloin kun pettää. Jos tarkoitus ei ole erota silloin ei myöskään petetä. Itselleni ei kyllä millään voisi mennä läpi tarina että en yhtään tiennyt mitä tein, puhumattakaan että mies yrittäisi ryhtyä kertomaan tarinaa siitä kun se nainen viekoitteli. Tuon kaltainen mies on aina housut kintuissa jonkun naisen luona pörräämässä.

Joko alkuperäisen kirjoittajan mies on täysi pikkupoika vielä (alkuperäinen kirjoittajakin tuntuu olevan vielä pissis-ikäinen) moraaliton, tai rakastunut toiseen mutta ei ehkä vain ole velvollisuuden tunnossaan eronnut. Tässä kohti tietysti se toinen nainen voisi miettiä kumpi on arvokkaampaa rakkaus vai velvollisuuden tunto ja vaimo voisi tietysti miettiä samaa.

Miehet aika harvoin kai itse tekevät ratkaisua puoleen tai toiseen. Päätökset yleensä kai näissä tapauksissa jäävät naisille. Oikeisiin ratkaisuihin päästään siloin kun ne perustuvat toisen kunnioittamiseen eli vaimon tulisi kunnioittaa miehen tunteita toista naista kohtaan ja toisaalta toisen naisen tulisi kunnioittaa miehen velvollisuuden tunnetta eli lopputulos olisi se että molemmat naiset jättävät miehen

Mutta toisaalta jos mies on pelkkä häntäheikki, niin eipä sellaisella ole mitään väliä. ...sellainen pettää vaimoaan joka tapauksessa . Vai onko joku sitä mieltä että muiden naisten pitäisi suojella alkuperäisen avioliittoa ? Ja aina kun sanoo miehelle ei voisi laittaa vaimolle tekstiviestin Hei, en suostunut miehesi kanssa sänkyyn vaikka hän kovasti yritti. Ehkä alkuperäinen olisi onnellinen tästä. Vai olisiko vaimon parempi olla tietämättä ja olla ottamatta mitään vastuuta ?

 

kuvitteli pettävänsä minua salaa, mutta tiesinkin asiasta, jo heti alkuunsa, kiitos suulaiden kavereidensa. Mutten tehnyt mitään, annoin mennä ja osittain huvittuneenakin kuuntelin hänen selityksiään. Koska minua asia ei yhtään vaivannut ja meillä oli pieniä lapsia, ajatelin, että eletään nyt näin ja katsotaan sitten kun lapset hiukan kasvaa. Seksipuolikin oli jäänyt minimiin, enkä jotenkin edes kaivannut sitä. No, lapset kasvoi ja minäkin menin töihin, kotona ei enää pelannutkaan palvelu, niin jouhevasti kuin kotona ollessani, ei ollutkaan enää valmiiksi silitettyjä paitoja, prässättyjä housuja ja mieskin joutui huolehtimaan itse pyykeistään, joskus syömisistäänkin. Ilmeisesti hän koetti hivuttautua toisen naisen luokse, täyden palvelun hotelliin, onnistumatta. Alkoi ihmeesti viihtyä kotona. Kysyin suoraan, etteikö lemmenliesi enää lämmitäkkään toisaalla, ilme oli näkemisen arvoinen. Mies muutti seuraavalla viikolla omaan asuntoon, käy tapaamassa lapsia joka päivä, hakee heitä myös hoidosta, muutenkin osallistuu arjen pyöritykseen.
Se toinen nainen on kertonut ihmisille, miehen olevan täydellinen luuseri, kun ei ymmärtänyt hyvän päälle mitään, ym.
Sen näkee joskus, mitä tästä tulee.

 

emme olleet naimisissa, joten hän ei ole siten "entinen mies", muttei nykyinenkään, tulevasta ei tiedä kukaan.