Hei feministit, mitä mieltä...

Onko joku muka väittänyt, että näin pitäisi olla?

Se on vain juuri se, että koska niin pitkään on naiset ollut ne, jotka tekee ne tiskit tms. niin sitä pidetään huonona asiana, jos nainen tekee ne tiskit. Tavallaan kestää pitkään päästä siihen neutraaliin tilaan, jossa kumpi tahansa voisi tehdä ne tiskit. Totta kai jokainen perhe saa itse valita kuka ne tiskit pesee ja kukaan ei tietääkseni ole yrittänyt tätä valinnanvapautta kieltää, mutta se perinteinen valinta nostaa myös vastareaktioita ja se johtuu juurikin siitä historiasta.

Plääh. väitinkö että joku on väittänyt? loppu oli niin itsestäänselvää että ihme että jaksoit edes kirjoittaa sitä.

 

Nimiasiassa on taustalla on kuitenkin vähän ikävä tapa: aikoinaan nainen muuttui miehensä omaisuudeksi mennessään naimisiin ja ottaessaan tämän sukunimen. Naiseta tuli miehelle nimikoitua omaisuutta, esim rouva Roope Römppänen. Nainen ei ollut itsenäisesti olemassa. Nainen oli isänsä nimen alla kunnes siirtyi miehensä nimen alle.

Ja pointti oli? Ettei miehen nimeä kannata ottaa koska se on joskus tarkoittanut jotain muuta kun mitä se nykyään tarkoittaa, ja ottamalla sen nimen tukee (halusi tai ei) jotenkin naisien omistamista?

 

Ja pointti oli? Ettei miehen nimeä kannata ottaa koska se on joskus tarkoittanut jotain muuta kun mitä se nykyään tarkoittaa, ja ottamalla sen nimen tukee (halusi tai ei) jotenkin naisien omistamista?

No se pointti oli se että niiden pelkkinä tapoina pidettyjen juttujen taustalla voi olla sukupuolisyrjintää. Että se että nainen ottaa miehen sukunimen on vähän isompikin juttu kuin pelkkä tapa. (Ihan niin kuin alttarille saattaminenkin on muutakin kuin "romanttinen tapa": merkki omistussuhteiden vaihtumisesta.) Mutta näköjään tämä oli taas liian hienosyistä mammoille ymmärtää.

P.S. Se on muuten "naisten" eikä "naisien".

 

Ja pointti oli? Ettei miehen nimeä kannata ottaa koska se on joskus tarkoittanut jotain muuta kun mitä se nykyään tarkoittaa, ja ottamalla sen nimen tukee (halusi tai ei) jotenkin naisien omistamista?

Ja kuten olen jo sanonut, kukin saa valita oman nimensä oman mielensä mukaan, en ole neuvomassa mitä muiden pitää tehdä. Itse en kuitenkaan ota miehen nimeä, koska en siirry hänen alaisuuteensa.

 

No mulle on kyllä tottapuhuen yks v*tun hailee että kenen nimissä sun tai kenenkään muunkaan jutut on tai kenenkä sukunimi sulla tai kenelläkään muullakaan on. Se on mielipiteeni.

Itse en suostuisi tuommoiseen että kaikki on toisen nimissä ja sukunimen haluaisin sen mukaan kumpi omaan korvaani kuulostaisi kivemmalta ja sopivammalta etunimiin. Entäs sitten jos ero paukahtaisi? Eikö tuossa ole se riski että sä sitten menetät kaiken mitä "teillä" on? Vaikka mistä minä mitään tiedän, oon vielä nuori ja tyhmä.

 

Sitä mieltä, että on täysin tolloa pistää kaikki toisen nimiin oli sitten mies tai nainen. Ja etenkin kun ei ole edes naimisissa. Holhouksen alaiset ja muut täysin kykenemättömät asia erikseen. Ei vaan voi ymmärtää ja AP voisi nyt vähän avata, että miksi näin on.

Sukunimiasiat on jokaisen itse päätettävissä - ei tuntemattomien, sukulaisten tai sen tulevan puolison. Itse pidin oman sukunimi, koska se on niin vahva osa identiteettiäni ja mies piti samasta syystä omansa. Suurin osa kaveripariskunnistakin on tehnyt samoin.

 

Ymmärrän kyllä senkin, että jotkut saattavat suhtautua tuontapaisiin valintoihin vihamielisesti, koska siinä ajatellaan naisten tavallaan hidastavan tasa-arvon toteutumista. Unelmamaailmassa kuka tahansa voisi olla ja tehdä mitä tahansa, mutta koska elämme edelleen epätasa-arvoisessa maailmassa, perinteiset valinnat hidastavat edistystä. Selitän huonosti, mutta ehkä joku ymmärsi pointin.

Täällä ymmärrettiin. Olen samaa mieltä. Itseäni ainakin jotenkin harmittaa että tuntuu välillä menevän kehitys jopa takapakkia naisten itsensä toimesta. Ei se ainakaan tasa-arvoa mitenkään edistä että aletaan romantisoida jotain 50-lukua ja ihannoida sellasia arvoja.

 

Ja pointti oli? Ettei miehen nimeä kannata ottaa koska se on joskus tarkoittanut jotain muuta kun mitä se nykyään tarkoittaa, ja ottamalla sen nimen tukee (halusi tai ei) jotenkin naisien omistamista?

Mitä se sitten nykyään tarkottaa ellei ihan samaa asiaa?

 

Kyllä itteä ainakin pelottais jos kaikki olis miehen nimissä. Sitten jos ero tulisi niin jäis puille paljaille..

Meillä päinvastoin. Tosin johtuen siitä että mulla oli jo talo ja vakuutukset ja autot sun muut kun mies tuli kuvioihin. Kyllä se hänellä on välillä aiheuttanut harmaita hiuksia, ja onkin tehnyt selväksi että seuraava talo on sitten yhteinen. Pankkitilit on molemmilla omat, ja rahat on yhteiset eli molemmat saa käyttää esim toisen verkkopankkitunnuksia maksaakseen jotain laskuja tai siirtääkseen rahaa omalle tililleen jne.

Sukunimiasiassa oon sitä mieltä että kukin tavallaan. Jos itsellä olis tosi ruma sukunimi ja miehellä hienompi niin varmasti ottaisin miehen nimen. Meillä kun asiasta on keskusteltu niin samassa tapauksessa mies ottais mun nimen. Meillä vaan sattuu molemmilla olemaan sen verran hienot nimet ettei varsinaisesti ole tosta jäänyt kiinni. Tällä hetkellä kun ei siis vielä olla naimisissa ja molemmilla omat nimet, meidän yhteisillä lapsilla on mun sukunimi ja miehen lapsella edellisestä liitosta on hänen sukunimi. Ollaan juteltu että naimisiin mennessä kaikille tulee miehen sukunimi, lähinnä siksi että tuolla miehen lapsella se nimi jo on ja hänen sukunimeään emme enää voisi muuttaa. Itse haluan ehdottomasti että koko perheellä on sama sukunimi. Mikä siinä sitten syynä? Enpä tiedä, kai se jotain vanhanaikaisuutta on, tai yhteenkuuluvuutta. Näin meillä.

 

Luottotiedoissani ei ole koskaan ollut virheen virhettä, kiitos vaan. Ehkäpä vain alitajuisesti nautin tilanteesta, että mies on "perheen pää" joka "pitää langat käsissään" (varaudun paskamyrskyyn). En sitä osaa kummemmin selittää.

Ja pankkitili (tai siis ne molemmat, käyttö & säästö) on _ensisijaisesti_ miehen, mutta toissijaisesti minun, eli esim. tilisiirroissa näkyy kyllä molempien nimi. Tiliä avatessa virkailija kysyi, kumman nimi pistetään ensisijalle, ja se taisin olla minä joka vastasi että laita miehen nimi.
Molemmilla on kortit ja verkkopankkioikeudet näihin tileihin, tottakai. Minä muuten tienasin viime verovuonna noin kaksinkertaisesti häneen verrattuna. Aika pikkusummista tosin puhutaan silti (opiskelijoiden kesä- ja osa-aikatyöt).

Mieheni on paperilla autoni haltija täsmälleen siitä syystä, että saamme liikennevakuutuksen halvemmalla.

Vuokrasoppari on ensisijaisesti miehen nimen alla, koska asunnon hakemisemme ja muuttomme aikoihin oleskelin itse viikot läpeensä eri paikkakunnalla eli mies hoiti käytännön järjestelyjä sillä välin.

En ole omaisuudeton. Jos kuvitellaan että ero tulisi, omaisuus tultaisiin jakamaan reilusti: minulle jäisi oma autoni sekä 50 % tilin saldosta ja asunnon irtaimistosta, jossa ei sinänsä mitään telkkaria ja muuta elektroniikkaa arvokkaampaa ole. Korkeintaan riideltäisiin, kumpi jäisi tähän asuntoon (vuokrakämppä joka tapauksessa) ja kumpi etsisi uuden.
Olen varma ettei mies koskaan tulisi pelaamaan tai muuten holtittomasti tuhlaamaan omaisuuttamme, ellei sitten jossain hyvin epätodennäköisessä psykoosissa tai muussa mielenterveysongelmassa. Siinä sitten olisikin vähän tärkeämpää mietittävää kuin vaivaiset menetetyt säästöt.

Jos miehen sukunimen ottaminen tarkoittaa alistumista tämän omaisuudeksi, niin minun on ainakin kunnia-asia olla niin hienon miehen ikioma Kummankaan nimi ei ole sillä lailla erityisen yleinen, harvinainen, hieno tai ruma, että näistä syistä mitään intohimoja heräisi.

Myönnän että halusin esittää asiat provosoivasti, koska tämä roskapalsta kerjää sitä, mutta faktat sinänsä ovat tosia.

 

[QUOTE="Aapee";29512100]Luottotiedoissani ei ole koskaan ollut virheen virhettä, kiitos vaan. Ehkäpä vain alitajuisesti nautin tilanteesta, että mies on "perheen pää" joka "pitää langat käsissään" (varaudun paskamyrskyyn). En sitä osaa kummemmin selittää.

Ja pankkitili (tai siis ne molemmat, käyttö & säästö) on _ensisijaisesti_ miehen, mutta toissijaisesti minun, eli esim. tilisiirroissa näkyy kyllä molempien nimi. Tiliä avatessa virkailija kysyi, kumman nimi pistetään ensisijalle, ja se taisin olla minä joka vastasi että laita miehen nimi.
Molemmilla on kortit ja verkkopankkioikeudet näihin tileihin, tottakai. Minä muuten tienasin viime verovuonna noin kaksinkertaisesti häneen verrattuna. Aika pikkusummista tosin puhutaan silti (opiskelijoiden kesä- ja osa-aikatyöt).

Mieheni on paperilla autoni haltija täsmälleen siitä syystä, että saamme liikennevakuutuksen halvemmalla.

Vuokrasoppari on ensisijaisesti miehen nimen alla, koska asunnon hakemisemme ja muuttomme aikoihin oleskelin itse viikot läpeensä eri paikkakunnalla eli mies hoiti käytännön järjestelyjä sillä välin.

En ole omaisuudeton. Jos kuvitellaan että ero tulisi, omaisuus tultaisiin jakamaan reilusti: minulle jäisi oma autoni sekä 50 % tilin saldosta ja asunnon irtaimistosta, jossa ei sinänsä mitään telkkaria ja muuta elektroniikkaa arvokkaampaa ole. Korkeintaan riideltäisiin, kumpi jäisi tähän asuntoon (vuokrakämppä joka tapauksessa) ja kumpi etsisi uuden.
Olen varma ettei mies koskaan tulisi pelaamaan tai muuten holtittomasti tuhlaamaan omaisuuttamme, ellei sitten jossain hyvin epätodennäköisessä psykoosissa tai muussa mielenterveysongelmassa. Siinä sitten olisikin vähän tärkeämpää mietittävää kuin vaivaiset menetetyt säästöt.

Jos miehen sukunimen ottaminen tarkoittaa alistumista tämän omaisuudeksi, niin minun on ainakin kunnia-asia olla niin hienon miehen ikioma Kummankaan nimi ei ole sillä lailla erityisen yleinen, harvinainen, hieno tai ruma, että näistä syistä mitään intohimoja heräisi.

Myönnän että halusin esittää asiat provosoivasti, koska tämä roskapalsta kerjää sitä, mutta faktat sinänsä ovat tosia.[/QUOTE]

Vai että oikein kunnia-asia

Mutta siis oletko sinä kirjoilla siinä asunnossa vai et? Ei sillä ole mitään tasa-arvon kanssa tekemistä (tietenkään!) kuka asunnon on alunperin vuokrannut. Lain mukaan vuokralainen voi asua asunnossa mm. avopuolisonsa kanssa (olitteko te nyt naimisissa vai ette? jäi vähän epäselväksi tai sitten en huomannut.), mutta kyllä nyt toki kannattaa muuttoilmoitus sentään tehdä.

Tuosta pelijutusta olen sikäli eri mieltä, että kun puoliso alkaa pistää satasia päivässä uhkapeliin, niin kyllä siinä tärkein asia on silloin se, että pelastaa itsensä ja oman taloutensa. Ei mitään hyödytä hukkua toisen mukana, vaikka kuinka rakastaisi. Auttaa voi ja tukea, ja rakastaakin, mutta juuri siinä kohtaa on erittäin tärkeä, että pitää omista rajoista kiinni. Ja omista rahoista. (Tai siis ne pitävät, joilla sellaisia on )

Pankkitilin suhteen olisin itse tehnyt täysin toisenlaisen ratkaisun. Meillä ei ikinä jättäydyttäisi vain yhden tilin varaan, vaan kummallakin olisi silti omatkin tilit. Tämä ihan varmuuden vuoksi -on turvallisempaa, että perheessä on vähintään kaksi tiliä. Ei toki ole todennäköistä, että jokin tili tyhjennettäisiin (vaikka luottokorttivarkaus tms?), mutta jos niin käy, niin eipä naurata. Tai jos toinen tili vaikka ulkomailla lakkaa syystä tai toisesta toimimasta, on vielä toinen olemassa. Ja mahdolliseen yhteiseen tiliin varmaan laitettaisiin minut "ensisijaiseksi" - ehkä vaikka vaa siksi, että olettaisimme suurimman osan laittavan miehen, niin tehdään eri tavalla. Tai vaikka siksi, että joskus muutamia sukupolvia taaksepäin naisella ei voinut olla edes omaa rahaa - joten menneisyyden isoäitien iloksi voi nykyisin ottaa ilon irti siitä, että tänään on eri tavalla.

Te olette selvästi perinteisempiä, ehkä...? Mutta kyllähän tuon silti arvasi, että selitys noihin ratkaisuihisi on ainakin osittain joku sattumanvarainen. Ei nyt ollut luottotiedot, mutta kuitenkin.

 

- vuokrasoppari on miehen nimissä
- yhteinen pankkitili on ensisijaisesti miehen nimissä
- mies on molempien autojen haltija (minä toisen omistaja)
- kaikki vakuutukset ovat miehen nimissä
- luultavasti tulevaisuudessakin useimmat esim. isot lainat tulevat olemaan miehen nimissä
- mennessämme naimisiin aion ottaa miehen sukunimen
...kaikki tämä on päätetty yhdessä ja myös minun tahdostani

Henkilökohtaisesti noista mikään ei ole ristiriidassa feminismini kanssa. (tietyissä tilanteissa tosin on kätevää että on myös se oma tili josta mm. nettipankissa maksaessa suroraan tulen maksajaksi itse eikä asiaa tarvitse yrittää korjailla viesti osuudessa).

Omaisuutta en ole kenellekään, enkä kenenkään omistuksessa.

 

Hmm, ehkä vähän hassuja valintoja mielestäni mutta totta kai niihin on täysi oikeus.

Samoin mulle on samantekevää mitä kukakin tekee sukunimensä kanssa. Siinähän on sekin että joo, miehen nimen ottaminen periytynee siitä kun siirryttiin miehen omaisuudeksi, mutta yhtälailla se "oma" nimi kuuluu miehelle, eli isälle. Ehkä soisin että oman (eli isän ) nimen pitäminen tai se että molemmat ottaa naisen nimen tulisi hiukan nykyistä yleisemmäksi ihan siksi että onhan tuo hiukan ummehtunut perinne, mutta en koe mitään tarvetta alkaa yhtäkään naista dissata siksi että haluaa ottaa miehensä nimen.

 

Olen toki kirjoilla asunnossa, nimeni lukee vuokrasopparissa siinä puolison kohdalla. Se, että miehen nimi lukee päävuokralaisena, määrittää täsmälleen ja vain sen, että vuokralasku tippuu postiluukusta kerran vuodessa hänen nimellään. Sama esim. kotivakuutuksen kanssa.
Emme ole vielä naimisissa, mutta ehkä ensi vuonna jo.

Tämä ihan varmuuden vuoksi -on turvallisempaa, että perheessä on vähintään kaksi tiliä. Ei toki ole todennäköistä, että jokin tili tyhjennettäisiin (vaikka luottokorttivarkaus tms?), mutta jos niin käy, niin eipä naurata. Tai jos toinen tili vaikka ulkomailla lakkaa syystä tai toisesta toimimasta, on vielä toinen olemassa.

Tässä saatat sinänsä olla oikeassakin, en ole miettinyt asiaa koskaan. Pointti nyt kuitenkin oli vähän eri asia, tämä sukupuolikeskustelu siis, ei rahan turvassa oleminen ulkopuolisilta tahoilta/ongelmilta.

Ja jos tarkoitit vihjata, että minulla ei ole omaa omaisuutta ollenkaan, saanen korjata: meillä on yhteinen omaisuutemme. Me molemmat, silloin kun töissä käymme (kuten sanoin aiemmin, olemme siis päätoimisesti opiskelijoita), tienaamme rahaa "meille" emmekä "minulle/hänelle".
Ja jos ero tulisi, silloin tilin saldosta olisi puolet minun, puolet hänen (tai no, en tiedä miten tuo kämpän irtaimiston arvotus vaikuttaisi asiaan, mutta reilusti tasan kuitenkin). Luotan siihen ettei eroa ensinnäkään ole tulossa, ja jos tulisikin, osaamme sekä haluamme jakaa lusikat oikeudenmukaisesti kuten aikuisten ihmisten kuuluu.

Joku ihmetteli, kun mainitsin halventavasta asenteesta sukunimeään vaihtavia naisiaan kohtaan. Jokainen voi googlettaa hakusanoilla 'miehen sukunimen ottaminen' ja katsoa minkä sävyisiä keskusteluja tulee vastaan.
Mielipiteitä perustellaan mm. pyrkimyksellä olla esimerkkinä muille naisille ja ajaa yleistä käytäntöä kohti 50-50-jakoa. Joo, se on hienoa ja jaloa, jos joku tällä perusteella pitää oman nimensä (tai asunnon/pankkitilin päähaltijuuden tms). Mutta henkilökohtaisesti minä en aio tähän lähteä minkään valtakunnan -ismin nimissä, vaan otan miehen nimen. Sanotaan vaikka että siksi, koska se on mielestäni romanttista.
Btw, jos mies ottaisi minun nimeni, omistaisinko silloin hänet? Niinpä.
Ehkä sitten olen paha antifeministi? Ja mikä parasta - nautin siitä, että saan tehdä niinkuin tykkään, vaikka se olisi nykyfemakkojen arvojen vastaista

 

Hyvin samalla tavalla meillä, tosin omaisuus on kyllä yhteistä kun ollaan naimisissakin, mutta mies hoitaa nuo paperihommat kun minä en osaa. Tosin meillä on vielä ns. kotikuri-käytäntö vielä päälle ja rikkeistä saan rangaistuksen, mies päättää viime kädessä asioista ja niin edelleen.

Rakastan sitä että mies on vallassa ja saa tehdä minulle mitä lystää Tietenkin tämä on täysin molemminpuolinen järjestely ja molemmat rakastamme sitä (ja toisiamme) suunnattomasti ja voimme lopettaa (väliaikaisesti) leikin jos on tarve, mutta jos homma toimii, niin miksi sitä muuttamaan. On siinä suuri vastuukin sillä valtaa pitävällä, että minä tässä kai helpommalla pääsen kuitenkin ja mies on velvollinen pitämään huolen, hoivaamaan ja suojelemaan vielä moninaisemmin tavoin kuin yleensä.

 

Ja naimisiin mennessä vain yksipuolinen avioehto, oletan?

 

Riippumatta onko feministi vai ei, mutta ei kannata olla vain yhtä tiliä varsinkaa ns. ja-tilinä. Silloin jos toinen kuolisi, toinen ei pääsisi rahoihin käsiksi kuin kuolinpesän muiden osakkaiden kanssa! Ns. tai-tili ei pitäisi olla näin ongelmallinen (mutta käytännössä voi tulla silti hankaluuksia), joten jos haluaa yhteisen tilin, kannattaa pitää huolta, että se on tuossa muodossa.

Muuten kyllä on turvallisempaa, jos käyttötilit ovat omissa nimissä ja niihin toisella käyttöoikeus. Paljon selkeämpi poikkeuksellisissa tilanteissa.

http://www.taloustaito.fi/fi-FI/k/kuluttaja/kuuluuko-yhteistili-kuolinpesaan