Hei etä-äidit

[äiskis]

Miksi olette niin hankalia? Miksi ette pysty erottamaan lasten etua omasta edustanne? Miksi olette mustiksia miehestä ja lapsista jotka itse jätitte juostessanne uuden rakkauden perään? Ettekö ollenkaan rakasta lapsianne,kun näköjään heitä pidätte pelkkinä pelinappuloina valtapelissänne ex-miestänne ja tämän nykyistä vaimoa vastaa. Ja ennenkaikkea,EIKÖ TEITÄ KOSKAAN HÄVETÄ????

 

[yksi äitipuoli]

peesaan ketjun aloittajaa ja ihmettelen etä-äitien käytöstä!!!!
Luulis että äiti haluaa lapsilleen onnellista elämää!!!!!! :headwall:

 

[Hallatar]

Ööh, mihin nämä väitteet etä-äitien hankaluudesta perustuu? Omiin kokemuksiinko, vai onko täällä ollut jossain puhetta etä-äideistä? Itse olen etä-äiti, enkä ainakaan omasta mielestäni ole ollenkaan hankala! Kaikesta on voitu exän kanssa sovussa ja riitelemättä sopia, en puutu heidän elämäänsä millään tavalla, en arvostele isän tapaa kasvattaa lapsia jne. Exällä ei ole uutta naista, mutta toivon sydämestäni, että hän joskus löytäisi hyvän ja täyspäisen naisen elämäänsä. Musta ois kiva jos lapsilla ois nainen talossa, varsinki tyttären takia sitä toivoisin. Ja jos ja kun tämä nainen joskus exän ja lasten elämään ilmestyy, niin haluan tietysti luoda häneen hyvät välit, ei mulla ole mitään syytä olla kenestäkään mustasukkainen. Itse olen etä-äidin roolin valinnut (se oli lapsille parempi vaihtoehto!!!) enkä voi tästä tilanteesta ketään syyttä enkä kenellekään kiukutella - eikä mulla ole sellaiseen mitään tarvetta. Lapset kasvaa ja kukoistaa isänsä miehekkäässä, turvallisessa ja rakastavassa ohjauksessa, minä äitinä oon kauempana mutta aina tavoitettavissa ja parhaani mukaan läsnä lasten elämässä. Mun nykyinen mies suhtautuu lapsiin aivan loistavasti (hänellä on omiakin, eivät asu meillä) joten siitäkään en voi valittaa!
Toivottavati sain edes hieman kohennettua etä-äitien huonoa mainetta... Ei me kaikki olla niin vaikeita ja hankalia!!

Ai niin ja se viimeinen kysymys: ei hävetä, ei ole mitään syytä.

 

[äiskis]

Puhun omasta kokemuksesta.Olen uusperheen äiti,eli miellä asuu miehen ja minun aiempien liittojen lapsia sekä yksi yhteinen. Koko sen neljä vuotta, mitä perhe on ollut kasassa,on poikien äiti koettanut kokoajan sotkea perhe-elämäämme,mitä ihmeellisimmillä tavoilla.
Viimeksi eilen hermostuin tyyten tähän ns.äitiin.
Pojat innostuivat kovasti,kun kuulivat toisen lapsistani lähtevän leirille,hekin haluaisisvat mennä.Siispä etälle laitettiin poikien mukana leiri-esite,johon oli merkattu vaihtoehdot niistä viikoista joita olimme ajatelleet.Pojathan viettävät kahdessa erässä äitinsä luona 4 viikkoa joka kesä,ja ajatuksena oli,että etä voisi merkata hänelle sopivimman ajankohdan,ettei mene päällekkäin leiri ja etän luona vietetty aika.
Yllättäen saimme ,taas kerran,raivokkaan vastauksen,ettei hän ala mitään leirejä maksamaan(hän ei koskaan osallistu lapsien kuluihin,ei siis rahaa pyydettykään) ja että pojat ovat niin huonoja koulussa,etteivät ansaitse leiriä.(pojat ovat keskitason oppilaita,joissain aineissa jopa oikein hyviä). Sanoimme,ettei hänen tarvitse maksaa,johon hän sanoi,ettei sittenkään päästä poikia leirille,kun hän on niin päättänyt. Miehellä ja etällä on yhteishuoltajuus,siihen etä aina vetoaa,kun hän jakelee määräyksiään, Mies sanoi että eikös lasten pitäisi saada virkistäytyä kesän aikana,johon etä sanoi,että voi sitä kaupungissakin virkistyä,ettei pojat mitään luksusta tarvitse.ettei hänkään päässyt lapsena leirille kun hän tahtoi,vaan vanhemmat päättivät aina.
Mietin,miten joku on noin ILKEÄ omia lapsiaan kohtaan.
Eikä tämä ole suinkaan ensimmäinen kerta kun näin käy.
Tässä tapauksessa äiti siis lähri,hyläten pienet,silloin vasta 2 ja 4v poikansa,ja muutti uuden rakkauden perässä 200 km päähän,eikä halunnut edes tavata lapsiaan,kuin "korkeintaan kerran kuussa" ja kieltäytyi elatusmaksuista sanoen,että se riittää kun ruokkii kakarat sinä viikonloppuna kun pojat ovat hänellä. Eikä nämä ole miehen keksimiä juttuja,vaan olen tutustunut erilaisiin asiapapereihin,kjoista asiat käyvät ilmi.
Olen sitä mieltä,ettei etällä ole mitään oikeutta enää määräillä yhtään mistään,hänhän ei halunnut lapsiansa hoitaa eikä edes tavata,kun nämä eniten olisivat äitiä tarvinneet.Hän aktivoitui VASTA kun minä tulin kuviohin ja alkoi suureen ääneen perätä äidin oikeuksiaan,velvollisuuksiahan kun hänellä ei ole.
Enemmän miä olen ollut pojille äiti näinä neljänä vuotena,kuin hän on koskaan ollut.Aina on omat menot tärkeämpiä,onhan hän useasti vienyt pojat kavereilleen hoitoon,kun halusi mennä ravintolaan,kun oli lasten viikonloppu,onpa jättänyt heidät yksinkin yöksi,ja ilman puhelinta(tietenkin,ettei pojat voineet soittaa meille).
Ok miä olen paha äitipuoli joka ei ymmärrä tehdä oikealle ÄIDILLE tilaa,mutta en ymmärrä tuollaista "äitiä".

 

[yks äitipuoli]

Omiin kokemuksiin myös minulla perustuu nämä tunteet.
En tietenkään halua tuomita kaikkia etä-äitejä, mutta varmaan joillakin etä-äideillä olisi aihetta katsoa peiliin.

Miehen exä on kiusannut meidän perhettä kohta 5v, eli sen ajan kun olen ollut mukana kuvioissa. Poikaansa hän on terrorisoinut aina.
Poika on kuulma ongelmalapsi. Vanhempien erotessa äiti kiikutti poikaa terapiaan ja perheneuvolaan. Päiväkodissa äiti järjesti pojan erityislasten ryhmään, jossa oli pelkästään kehitysvammaisia. Ala-asteella äiti vei pojan lastenlinnaan hoitoon kuukaudeksi. Kun poika joi alkoholia ensimmäisen kerran, äiti vei pojan sosiaalivirastoon ja katkolle.
Viimeisen kahden vuoden aikana äiti on vienyt poikaa sossuun, poliisille ja katkolle lukemattomia kertoja. Samoin tehnyt JOKAISESTA POJAN YSTÄVÄSTÄ LASTENSUOJELUUN ILMOITUKSEN!!!!!
Äiti on myös uhkailllut poikaansa lastenkodilla ja kasvatuslaitosella.
Nyt poika asuu meidän luona kun äidillä meni hermot ja heitti pojan ulos. Aikasemmin ei antanut pojan muuttaa vaikka poika on koko ajan halunnut asua meillä.
Nyt kerjää poikaa takasin ja haukkuu meitä, kun poika ei halua tavata äitiään.
On soittanut jopa pojan uuteen kouluun ja haukkunut poikansa opettajalle.
Onnistui myös sotkemaan meidän välit miehen vanhempien kanssa valheillaan.
Lapset kertoneet että äiti haukkuu meitä ja kertoo paljon valheitaan.
Mietin vaan millainen itsetunto lapsille kehityy tästä?
Poika sanoi minulle että olisi ihanaa jos joku puuttuisi tähän, koska itse ei enään jaksa.
Tapauksia olisi vielä vaikka kuinka lisää....
En vain jaksa arvostaa tällaisia ihmisiä tippaakaan, joidenka on pönkitettävä omaa egoaan lastensa kustannusella.

Niin, enkä tullut heidän väliinsä. Exä oli ollut naimisissa uuden miehen kanssa jo 4v ennen kuin me tavattiin mieheni kanssa.

 

[Äiti kuitenkin]

Ei etä-äidit ole sen ihmeellisempiä kuin etä-isätkään. Kaikki me käydään samat tunneskaalat läpi eron jälkeen ja tämä vaikuttaa kaikkeen ja kaikkiin. Ja monesti on olemassa jokin syy mix äiti "hylkää" lapsensa. Äiti voi olla henkisesti heikoilla (väsynyt,masentunut), sairastunut fyysisesti, ongelmia alkoholin käytössä, huono taloudellinen tilanne jne.jne. Tai entäpä jos todellakaan kukaan ei voi sanoa onko jossakin tietyssä perheessä äiti vai isä parempi holhooja perheen lapsille? Oletko sinä parempi äiti kun mitä miehesi on isänä jos kumpikin rakastatte lapsianne, hoidatte kotia ja lapsia tasavertaisesti?
Aina joku hajoavassa perheessä kärsii.Hyvin vaikea on löytää kaikille sopivaa ratkaisua. Eikö se osoita melkoista rakkautta lapsiaan kohtaan jos luopuu itselleen tärkeimmästä asiasta, omista lapsistaan?
Mitä voitan sillä jos hammastapurren väkisin pitäisin lapset luonani jos näen, että isän luona on heidän parempi olla?
Lapsella on aina vain yksi biologinen isä ja äiti ja tätä suhdetta pitäisi aikuisten osata tukea. Lapsi on äärettömän lojaali omille vanhemmilleen viimeiseen asti.
Olen etä-äiti enkä todellakaan häpeä sitä.

 

[Raijuli]

\

Miksi olette niin hankalia? Miksi ette pysty erottamaan lasten etua omasta edustanne? Miksi olette mustiksia miehestä ja lapsista jotka itse jätitte juostessanne uuden rakkauden perään? Ettekö ollenkaan rakasta lapsianne,kun näköjään heitä pidätte pelkkinä pelinappuloina valtapelissänne ex-miestänne ja tämän nykyistä vaimoa vastaa. Ja ennenkaikkea,EIKÖ TEITÄ KOSKAAN HÄVETÄ????

Olen etä-äiti ja en ole hankala mutta pidän huolen oikeuksistani. Ymmärrän miestäni joka on etä-isä jonka kohtaloksi on ollut hyväksyä joka vuotiset kesäleirit jotka vain julistetaan tiedoksi isälle ja joka on pois isän ajasta lapsen kanssa. Jos minä käyttäisin lapsia etä-äitinä valtanappulana hukkaisin lapsilta heiltä vanhemman.

Etä-äiti joka saa olla äiti ei jätä lapsiaan jos heidän tapaamisiaan ei hankaloiteta. Mitä vaikeammaksi se tulee sen ahdistavammaksi tulee ajatus taas jälleen uudesta murheesta lasten ympärillä. Lasten asioista voi myös neuvotella ilman riitoja.

Tärkeänä pitäisin sen perheen joustavuutta jossa lapset nyt ovat.

 

[äiskis]

Taas sen huomaa,miten jokainen katsoo asioita puhtaasti omasta näkövinkkelistään ja myös sen,ettei tässä foorumissa voi niin laajasti asioita kertoa,että asia todellakin valaistuisi.
Poikien äidin tapauksessa kyse ei ollut miehen juoppoudesta eikä väkivaltaisuudesta,vaan väkivaltaa käytti nimenomaan äiti,pojista isompi muistaa miten äiti vain yhtäkkiä tuli ja löi isää. Pokien äitiä ei ajanut kukaan kotoaan,minä tulin vasta VIISI vuotta heidän eronsa jälkeen kuvioihin mukaan.Niinä viitenä vuotena minkä pojat olivat isänsä kanssa keskenään,äiti EI OLLUT KIINNOSTUNUT TAPAAMAAN LAPSIAAN,vaan häntä yritettiin paikallisen lastenvalvojan avulla saada tapaamaan lapsiaan säännöllisesti. Uusi mies oli tärkeämpi kuin omat lapset.
Kaiken lisäksi,kun äiti lähti hän tyhjensi melkein koko asunnon että sai rakentaa uuden kodin uuden miehen kanssa,hän vei jopa ruokapöydän,kodinkoneista puhumattakaan,hän kiristi autonkin myyntiin,kun piti saada tasinkoa,vaikka isä ja pojat asuivat paikassa jossa julkista liikennettä ei ole,ja isän olisi pitänyt käydä töissä ja viedä lapset tarhaan. Olipa todella ajattelevainen äiti. (miehellä ei muuten ollut mitään muuta kuin heidän kodissaan olevaa irtaimistoa,mitään omaisuutta ei ollut miehelläkään,hän ei siis ollut varakkaampi osapuoli,ja hänellehän jäi lapset )
Äiti EI HALUNNUT lapsiaan uuteen elämäänsä,vaan jätti nämä VAPAAEHTOISESTI isälle. Saattoi mennä 4 kuukauttakin,ettei äidille sopinut tavata lapsiaan,ja hän kieltäytyi vuosien ajan tekemästä tapaamissopimusta.
Äiti ei maksa elatusmaksuja,eikä koskaan ota osaa mihinkään lastensa kuluihin,se ei kuulemma kuulu hänelle vaan miehelle ja MINULLE.Maksamaan kelpaan,muuhun en sitten kelpaakaan.
Ja tämä leiri asiahan nimenomaan yritettiin järjestää siten,että etä olisi voinut valita hänen suunnitelmiinsa sopivat vaihtoehdot,eli tarkoitus ei ollut vähentää aikaa minkä pojat viettävät hänen kanssaan,vaan yritettiin turvata LASTEN oikeus saada olla äitinsä kanssa sovitut viikot(tapaamissopimus tehtiin kirjallisena ensi kertaa vuosi sitten,7 vuotta äidin lähdön jälkeen)
Miksi te muut etä-äidit aina luulette että ongelmat johtuvat aina siitä joustamattomasta uusperheestä? Tässä meidän tapauksessa on todella paljon joustettu,että rauha pysyisi maassa,eikä lasten tarvitsisi pelätä,milloim poikien äiti tulee ovelle riehumaan.Poikien äiti on jopa kuristanut miestäni,niin että myös minun poikani oli paikalla,ja poikani pelkäsi pitkään että poikien äiti kuristaa häntäkin.
Onko se muka perheemme joustamattomuutta kun emme hyväksy sitä,että hän on toistuvasti jättänyt pojat heitteille ja mennyt baariin,kun pojat ovat olleet siellä,tai kun emme hyväksy,että hän pakotti toisen pojista nukkumaan lomalla kylpyammeessa,koska tämä kasteli sänkynsä,tai ettei äiti antanut pojille kesällä muuta ruokaa kuin perunaa ja voita,koska lapset ei muuta kesällä tarvitse,tai se ettemme hyväksyneet ettei hän viime kesänä,kun toinen pojista tippui kalliolta,vienyt poikaa lääkäriin,vaan hän pääsi vasta sitten hoitoon kun palasi kotiin. Pokien äiti on näiden mainittujen asioiden lisäksi osoittanut usein harvinaista kylmyyttä ja välinpitämättömyyttä lapsiansa kohtaan, mitä kukaan normaali äiti tuskin voi ymmärtää. Ja tässä oli vain osa hänen edesottamuksistaan.
Ja jos joku kysyy miksi emme ilmoita lastensuojeluun,niin olemme ilmoittaneet,mutta kun emme voi todistaa mitään. Biologista äitiä uskotaan ja suojellaan, äitipuoli on vain sairas hirviö joka yrittää riistää lapset OIKEALTA äidiltä. Eikä kukaan kuuntele lapsiakaan,lapsiinhan on voitu vaikuttaa,sehän on niin muotia se vieraannuttaminen.
Raijuli sanoi,ettei kukaan voi korvata oikeaa äitiä,usko minua joissakin tapauksissa voi,eivät kaikki etä-äidit ole kärsineitä viattomia pyhimyksiä jotka tekevät lastensa puolesta mitä vain. :\|

 

[niinpä]

Ehkä kannattaisi keskittyä omaan elämäänsä eikä koko ajan vahtia mitä se exä tekee tai on tekemättä. Hatunnosto niille vanhemmille (äideille ja iseille) jotka eron myötä luopuvat lähihuoltajuudesta - rakkaudesta suurin on luopuminen ...

 

[yks äitipuoli]

\

Ehkä kannattaisi keskittyä omaan elämäänsä eikä koko ajan vahtia mitä se exä tekee tai on tekemättä. Hatunnosto niille vanhemmille (äideille ja iseille) jotka eron myötä luopuvat lähihuoltajuudesta - rakkaudesta suurin on luopuminen ...

Mielellään olisin kuulematta koko exästä, mutta soittelee joka saakelin ilta ja sekantuu muutenkin kaikin tavoin MEIDÄN elämään!!!!
Etä ottaa yhteyttä, ei me!
Isä ei voinut eron aikana luokua huoltajuudestaan, koska ÄITI OLI MIELISAIRAALASSA.
Mutta ainahan me äitipuolet olemme muiden mielestä niitä paskamaisia kodinrikkojia!
Taitaa monella oma mieli kaihertaa, kun täytyy tänne haukkua....
Jos lukisitte kirjoitukset ensin kunnolla läpi ja sitten sanoisitte asiasta, mutta ei.....
Kaikissa perheissä on omat ongelmansa, mutta eronneethan eivät saa puhua niistä.
kAIKISSA EROISSAHAN VAIN KASVETAAN SIISTISTI ERILLEEN JA EROTAAN NÄTISTI SOVUSSA. huhu......
Kaikki äidit eivät aina olekaan niin hyviä vain äitinä olemisen ansiosta.
On olemassa myös ihmisiä jotka ovat aidosti huolissaa myös toisista ja niitä jotka haluavat vain pönkittää omaa egoaan muiden kustannuksella, vaikka ne olisivat omia lapsia. :headwall:

 

[milla]

Jonkinverran jo elämää nähneenä ja kokeneena sanoisin, että kolikolla on aina myös toinen puoli. Jos toinen vanhemmista käyttää perheessä fyysistä väkivaltaa, niin monesti (huom. ei aina, mutta aika useasti kuitenkin) se toinen osapuoli harrastaa jollakin tapaa henkistä väkivaltaa. Hän on joko hyvin taitava sanallisen miekan käytössä tai käyttää puhumattomuuttaan aseena tai muita "konsteja". Keskustelu ei enää yleensä tuota minkäänlaista tulosta näissä parisuhteissa vaan tilanteet purkautuvat jo fyysiseen taisteluun.
Sanonta "sitä saa mitä tilaa" kuullostaa tutulta usein.

Eiväthän kaikki äidit ole niitä pullantuoksuisia kotiäitejä kuten eivät isätkään superisiä. Lapsi ei voi valita vanhempiaan, mutta jos me aikuiset yrittäisimme auttaa lapsia rakentamaan hyviä ihmissuhteita elämän tielle.

 

[murmelien mutsi]

\

Jonkinverran jo elämää nähneenä ja kokeneena sanoisin, että kolikolla on aina myös toinen puoli. Jos toinen vanhemmista käyttää perheessä fyysistä väkivaltaa, niin monesti (huom. ei aina, mutta aika useasti kuitenkin) se toinen osapuoli harrastaa jollakin tapaa henkistä väkivaltaa. Hän on joko hyvin taitava sanallisen miekan käytössä tai käyttää puhumattomuuttaan aseena tai muita "konsteja". Keskustelu ei enää yleensä tuota minkäänlaista tulosta näissä parisuhteissa vaan tilanteet purkautuvat jo fyysiseen taisteluun.
Sanonta "sitä saa mitä tilaa" kuullostaa tutulta usein.

Eiväthän kaikki äidit ole niitä pullantuoksuisia kotiäitejä kuten eivät isätkään superisiä. Lapsi ei voi valita vanhempiaan, mutta jos me aikuiset yrittäisimme auttaa lapsia rakentamaan hyviä ihmissuhteita elämän tielle.

Meidän tapauksessa äiti on ainut joka käyttää alkoholia. Meistä ei kumpikaan käytä.
Äidillä on lisäksi mielenterveys ongelmia.
Mieheni ei korota edes ääntään,saatikka löisi!
En väitä että olisimme supervanhempia, mutta etä-äiti on tehnyt elämästämme kohtalaisen vaikeaa.
Soittaisitko esimerkkiksi lastensuojelu ilmoituksen jokaisesta lapsesi ystävästä?
On paljon asiota joita voisi ratkoa perheen sisäisesti ottamaatta siihen aina mukaan, esim. psykologia tai sosiaalityöntekiää.
Avointa keskustelua, mutta kaikki eivät siihen pysty!

 

[äippä]

Jos minä olisin Äiskis niin antaisin tilanteen vaan rauhoittua ja hoitaisin itse lapsia lasten isän kanssa. Odottaisin ja katsoisin ottaako äiti enää yhteyttä lapsiinsa vai ei ja sillä selvä.Elatusmaksuthan saa haettua sossusta ja jos tämän uusperheen vanhemmat tarvitsevat "lomaa" niin silloin lapset järjestetään tukiperheisiin esim. viikonlopuksi ajoittain.Aina löytyy vaihtoehtoja jos vaan itse haluaa todella tehdä asioille jotain eikä riidellä pikkuasioistakin. Joka asiaa ei kannata lähteä hoitamaan nyrkit pystyssä.

 

[äiskis]

Olenko todella noin huono kirjoittamaan,vai luetaanko tekstiäni kuin piru raamattua.
Nimimerkki Äippä sanoo,että jos te uusperheen vanhemmat haluatte lomaa,niin laittakaa lapset tuki perheisiin.Ensinnäkin,ei niitä lapsi noin vain laiteta tukiperheisiin,tarvitsijoita on paljon ja perheitä vähän ja etusijalla on,ymmärrettävää kyllä,yksinhuoltajaperheet.
Emme lapsistamme sitä lomaa tarvitse,vaan lasten etä-äidistä,mutta sitä ei voi saada,ennenkuin pojat ovat täys-ikäisiä.
Lapset itse haluavat leirille,emme siis ole työntämässä heitä pois.Meillä vaan ei ole mitään kesäpaikkaa,eikä varaa matkustella ja nuorimman lapsen kuntoutus pitää meidät kaupungissa,tarkoitus oli että isommat lapset saavat mahdollisuuden lomailla.
Ja kirjoitin myös,että nykyään on olemassa tapaamissopimus ja pojat ovat nyt reilun vuoden tavanneet äitiään säännöllisesti,kun äiti vihdoin suostui sopimuksen tekemään. Ongelmana ei ole se että lapset tapaavat äitiään,vaan se että etä puutuu asioihin jotka hänelle eivät edes kuulu,on moneen kertaan tarkistettu lastenvalvojalta,että lasten tavalliseen elämään liittyvät asiat hoitaa lähivanhemmat,joksi luetaan myös äitipuoli joka lasten kanssa pysyvästi asuu. Etä-äidillä on oikeus osallistua isompiin päätöksentekoihin ja hänellä on oikeus saada tietoja lasten kouluasioista. KAIKEN MUUN HOITAA LÄHIVANHEMPI.
Muuten ei äidillä ole mitään tapaamisoikeutta lapsiin,vaan LAPSILLA on oikeus tavata äitiä.Etä-äidit vaan usein kääntävät että kyse on heidän oikeudestaan,ja sitä kautta sitten saa oikeuden puuttua uusperheen sisäisiin asioihin.
Miksi miun pitäisi antaa etä-äidin huseerata vapaasti ja antaa hänen kohdella lapsiaan kuin nämä eivät olisi ajattelevia,tuntevia ja eläviä olentoja? Ainakin meidän tapauksessa pojat tuntuvat olevan vain pelinappuloita etälle.
Kun äiti ei osaa erottaa lasten etua omista itsekkäistä pyrkimyksistään,miun täytyy se tehdä.Miä olen aikanaan ottanut nuo kaksi poikaa asunaan omaan kotiini ja luvannut huolehtia heistä kuin omistani,niin sen teen myös,niin kauan kun perhe on olemassa.
Miusta tuntuu,että joko osa ei ollenkaan lue kokonaan mitä kirjoitan,vaan poimii itselleen sopivat palat siitä tai sitten on jo iskostunut se mielipide päähän,ettei äidissä voi koskaan olla vikaa vaan se on kaikki on aina sen kamalan äitipuolen syytä. Muuten,aika moni äitipuoli on myös itsekin äiti,kuten minäkin olen...

 

[niinpä]

Lapsen huoltajalla (siis äidillä ja isällä) on oikeus päättää lapsen kasvatuksesta ja kaikista muista lapseen liittyvistä asioista. Näin ollen etävanhemmalla on yhtäläinen päätäntävalta lapsen asioista. Se että isällä on uusi puoliso joka välillä hoitaa lasta niin tämä ei tee tästä puolisosta lapsen huoltajaa.

 

[äiskis]

Juuri eilen oltiin yhteydessä lastenvalvojaan,jota edellisessä kirjoituksessani siteerasin,eli tiedän kyllä mistä puhun.
Ja muuten,emme me äitipuolet ole syntyneet äitipuoliksi,olemme ihan tavallisia naisia jotka elämä on saattanut yhteen miehen kanssa,jolla on lapsia aiemmasta liitosta.Emme ole koko elämäämme kiiluvin silmin odottaneet,että pääsisimme ryöstämänn toisten naisten lapset,kuten näköjään luullaan.Olisi jo aika kasvaa ulos satukirjojen äitipuolimyytistä aika monen,jotka tätäkin palstaa lukevat.

 

[Raijuli]

Minäkin olen äitipuoli enkä vain ajattele mustavalkoisesti tilanteestanne. Anteeksi vaan jos sen käsityksen saat. Ja teillä on TÄYSI oikeus hakea tukiperhettä se ei tee teitä lainaan huonompia ihmisiä. Itsekinolen sellaisseen tukeutunut.

Se pointti mitä tässä haen on se että joskus ne tilanteet ovat niin mutkikkaita ettei niitä vain yksintein ratkaise. Tässä tapauksessa teitä auttaisi lastensuojelu. Ja olisi oikein että tuotte ne asiat esille jotka teitä HUOLETTAA. Huoli lapsista tapaamisilla on teillä olemassa, ja sanotaanhan sitä laissakin : lapsen tulee saada tavata toista vanhempaa turvallisesti. Tämän nojalla VALVOTUT tapaamiset olisi teille yksi mahdollisuus. Ja sen hakemiseksi lasten ISÄN toisena huoltajana tulee olla aktiivinen. Onko hänellä halukkuutta lähteä viemään asiaa eteenpäin?

 

[yks äitipuoli]

\

Minäkin olen äitipuoli enkä vain ajattele mustavalkoisesti tilanteestanne. Anteeksi vaan jos sen käsityksen saat. Ja teillä on TÄYSI oikeus hakea tukiperhettä se ei tee teitä lainaan huonompia ihmisiä. Itsekinolen sellaisseen tukeutunut.

Se pointti mitä tässä haen on se että joskus ne tilanteet ovat niin mutkikkaita ettei niitä vain yksintein ratkaise. Tässä tapauksessa teitä auttaisi lastensuojelu. Ja olisi oikein että tuotte ne asiat esille jotka teitä HUOLETTAA. Huoli lapsista tapaamisilla on teillä olemassa, ja sanotaanhan sitä laissakin : lapsen tulee saada tavata toista vanhempaa turvallisesti. Tämän nojalla VALVOTUT tapaamiset olisi teille yksi mahdollisuus. Ja sen hakemiseksi lasten ISÄN toisena huoltajana tulee olla aktiivinen. Onko hänellä halukkuutta lähteä viemään asiaa eteenpäin?

Meillä poika 16v ei halua tavata äitiään.
Siihen ei enään valvotut tapaamiset auta. Tämän ikäistä lasta kuunnellaan jo lastenvalvojallakin. Poika itse sanoi että kun äiti lopettaa haukkumisen ja joka asiaan puuttumisen , niin voi sitten tavata. Mut nyt poika on itsekin niin väsynyt tilanteeseen, ja äiti jatkaa kiusantekoaan.
Omaa kuoppaahan siinä kaivaa!

 

[Raijuli]

Se on surullista. Silti uskon että hyviäkin äitejä on eikä heidän tarvitse tukeutua väkivaltaioseen käytökseen lapsensa kanssa.

Esikoiseni on halauksin aina vastassa kun tavataan. Esikoiseni jakaa kanssani murheet ja ilon aiheet ja on kertonut omista haaveistaan. esikoiseni. Tiedän jo kuka on esikoiseni sydänkäpy jota kaukaa ihailee.

Miten joku voi olla niin paha lapselleen että ei välitä moisista asioista? Vaikeaa tajuta.

 

[yks äitipuoli]

\

Se on surullista. Silti uskon että hyviäkin äitejä on eikä heidän tarvitse tukeutua väkivaltaioseen käytökseen lapsensa kanssa.

Esikoiseni on halauksin aina vastassa kun tavataan. Esikoiseni jakaa kanssani murheet ja ilon aiheet ja on kertonut omista haaveistaan. esikoiseni. Tiedän jo kuka on esikoiseni sydänkäpy jota kaukaa ihailee.

Miten joku voi olla niin paha lapselleen että ei välitä moisista asioista? Vaikeaa tajuta.

Tottakai hyviäkin äitejä on , varmaan valtaosa kuitenkin! Mutta jotkut tekevät lapsia vain sikis, koska muillakin on . Äitys on eräänlainen titteli, niin kuin uskomus onnellisesta perheestä jossa on vanhempien lisäksi tytär ja poika, volvo, omakotitalo ja kultainen noutaja

Eniten olen huolissani meillä pojasta, mitä tämä kaikki tekee hänen itsetunnolle. Poika ei muista koska äiti olisi tehnyt lapsien kanssa jotain, tai edes sanonut jotain posítiivistä lapsestaan.
Poika luottaa minuun. Tulee paljon juttelemaan kuulumisistaan, kertolee mitä on tehnyt kavereiden kanssa ja välillä haluaa puhu myös äidistään ja siitä miltä tuntuu. Pitää minua enemmän kaverinaan kun äitinään, mikä minulle sopii hyvin, en halua viedä kenenkään toisen "paikkaa".
Poika tietää että välitän hänestä ja että hän on minullekin tärkeä.
Auttaa usein kotitöissä ja lukee pienille sisaruksille satuja+leikki heidän kanssaan.

Eli ihan normaali, fiksu poika, josta äiti vaan haluaa tehdä ongelman, että voisi pönkittää omaa "hyvää äitiyttään" "huolestuneena" vanhempana.

 

[Raijuli]

Just. Ja mielipiteeni onkin että jos vanhempi itse kokee että sen vanhemmuuden ottaminen edelleen harteilleen on vaikeaa sitä katsoo sen helpoimman reitin ja ei halua kohdata asioita jotka kokee vaikeina ja jää katkerruuden tilaan. Ja hylkää jopa lapsensa.

Voi nimittäin olla niin että Katkeruus voi olla molemmilla osapuolilla yhtäpaljon. Silloin on vaikeaa tehdä mitään lastensa hyväksi. Ja löytää neuvottelukanavia. Kumpikin haluaa pitää omasta kannastaan kiinni yhtäpaljon loukattuina ja syrjäytettyinä.

Olenkin minäkin taistellut että saan tavata lastani, ja olen saanut tapella että saan tietää lapseni kouluasioista tai terveysasioista koska exä on ilmoittanut olevansa yksinhuoltaja ( meillä on yhteishuolto) . Itsetunto oli hyvin nollassa. Tästäkin voi olla kyse.

Paitsi että mitenkään en sisällytä siihen väkivaltaaistakäytöstä lasta kohtaan. Ihmisen täytyy olla silloin todella ahdistunut ja tarvitsee ammatiapua. Ihan itsensä vuoksi. Ei sellaiseen paikkaan ole turvallista viedä lastaan.

Nyt asiani kuitenkin menee toisin. Kuusi vuotta on mennyt ja puheyhteys on saatu. Pystyn neuvottelemaan exän kanssa vaikka koin yhteiselämän helvetiski hänen kanssaan. Luottamus on kuitenkin mennyt ja joudun tarkistamaan että asiat ovat niin kuin häne kertoo tai sitten ei ole. Tärkeää on että lapset tapaavat toisaan ja vanhempaansa ja heidän takaisin menonsa ja tulonsa on iloisia kokemuksia rikkaampia.

 

[äiskis]

Oleellistahan tässä meidän tapauksessa on juuri se,miten voimaton ja neuvoton on,kun ei mahda mitään sille miten etä omia lapsiaan kohtelee.
Ei pojat koskaan uskalla äidilleen kertoa asioistaa,ajatuksistaan ja tunteistaan,koska pelkäävät äidin kiivautta. Mutta pojat ovat kyllä kiintyneitä äitiinsä,sillä mikään ei ole uskollisempaa kuin lapsen rakkaus vanhempaansa,vaikka tämä ei sitä ansaitsisikaan.
Miä olen se jolle kaikki asiat kerrotaan,heti koulusta tullessa,niin ilot kuin surutkin.Pojilla on mahdollisuus pitää äitiinsä vaikka päivittäin,koska heillä on kännykät ja sähköposti käytössä,ja myös äiti voisi pitää yhteyttä heihin,mutta ilmeisesti ei ole tarvetta ollut,ei puolin eikä toisin.
Olenkos muuten sanonut,että olisin poikien huoltaja? Olen lähivanhempi,tälläinen nimitys on todella olemassa,se kävi ilmi perheoikeudessa. Ja poikien lähiHUOLTAJA eli tässä tapauksessa isä,voi valtuuttaa puolisonsa huolehtimaan lastensa arkielämään liittyvistä asioista,ja tähän ei tarvita erikseen lupaa etä-vanhemmalta.
Kyllä kasvatus on kodin asia,ja koti on se paikka,jossa lapsi pysyvästi asuu,vaikka biologinen äiti ei siellä asukkaan.
Ja mitä ihmeen kasvatusta on lapsien laiminlyönti,jota on ilmennyt koko lasten olemassaolon ajan? Jos miä äitipuolena olisin kohdellut samoin poikia,kuin heidän oma äitinsä,miut olisi jo vähintäänkin ristiinnaulittu,mutta oma äitihän saa tehdä lapsilleen ihan mitä haluaa.sehän on hänen oikeutensa. Jos ylipäätään vaivauduitte lukemaan kohdat,missä kerroin etän käytöksestä lapsiaan kohtaan,niin miettikää onko kukaan lapsi ansainnut tuollaista kohtelua,vaikka tekijä olisi kuinka oma äiti.Tekeekö se käytöksestä sallitumpaa ja lapsille miellyttävämpää,kun kyseessä on oma äiti?
Eikö pikemminkin voisi ajatella,että sehän se vasta lapsesta pahalta tuntuu,kun kyse on omasta äidistä eikä jostain vieraasta.On miultakin pojat kysyneet,miksi meidän äiti on sellainen kuin on? Mitä minä siihen vastaan,kun ei lapsille voi arvostella heidän äitiään,miten miä kerron heille ettei heissä se vika ole vaan äidissä,kun he miettivät mikä heissä on vikana kun äiti lähti...
On erittäin ikävää,että osa lukijoista on takertunut äidin oikeuksiin,eivätkä näe asioita lapsien kannalta.
Yhteishuoltajuudesta vielä,lain tarkoitushan on turvata,että LAPSELLA ON MOLEMMAT VANHEMMAT,ei turvata vanhempien oikeutta määrätä lapsistaan.Ihanteellista olisi jos asioista voisi sopia niin,että jokainen osapuoli tulee kuunnelluksi ja yritettäisiin yhdessä löytää ratkaisut pulmatilanteisiin,mutta se ei vaan aina onnistu, ainakin meidän tapauksessa etä käyttää yhteishuoltajuutta keinonaan hallita entistä miestään.
Ja mies on aika lailla alistuvaa tyyppiä,eihän sitä tapaamissopimustakaan saatu tehtyä,ennekuin kerroin että hän voi vaatia kirjallista sopimusta,jotta lasten oikeudet toteutuvat. Sanokaa vain ettei miulle kuulu poikien asiat,kun heillä omatkin vanhemmat on.Miä silti tiedän,että toimin omantuntoni mukaan,eikä etän etu tosiaankaan ole minun elämässäni se tärkein asia,vaan lasten,niin omien kuin miehenkin lasten.

 

[yks äitipuoli]

Te kaikki jotka olette sitä mieltä että etä-äiti on aina oikeassa ja joka asiassa, niin toivotan teidät todella tervetulleiksi viikoksi meille katsomaan tätä etän temppuilua ja kuulemaan etän omien lapsten mielipiteen äidistään.
Sanokaa sitten että äitipuolet todella ovat pahoja, ja ajattelavat vain ja ainostaan omaa etuaan!
Mitä luulette että äitipuoli hyötyisi miehen exä elämään puuttumisesta?
Olette varmaan itse niitä ihmisiä joiden ei tarvitse kuin moikata jotain ihmistä ja teillä on oikéus puuttua heidän elämään?
Ehkä olisi hyvä joskus pysähtyä miettimään omaa katkeruuttaan?
Elämä ei ole aina helppoa kenellekään, mutta sen voi päättää ketä siittä syyttä.Peiliin kuitenkin kannataa katsoa ensin.
Moniavioisuus on Suomessa kielletty, kun on erottu,on myös kummallakin oikeus jatkaa omaa elämää, vaikka kuvioon tulisi uusi mies tai nainen.
Kuka voi rehellisesti sanoa, että on reurustellut tai jopa ollut jokun kanssa naimisissa, mutta eron jälkeen ei ikänä ole edes katsonut ketään muuta.
Myös minulla on äitinä oikeus omiin lapsiini ja perheeseeni.
Siinä vaiheessa, vaikka itse en ole mitenkään puuttunut etä ja mieheni keskinäisiin sopimuksiin, kun etä haukkuu minua ja minun lapsia, katson, että hän ITSE on vetänyt minut ja lapseni tähän mukaan. Eikös näin?
Jos lapset luottavat enemmän kuin omaan äitiinsä, onko syy todella minussa?
JOs lapsi ei halua nähdä äitiään sen takia, että hän haukkuu lasta taukoamatta päin naamaa, onko se todella minun lasten syytä?
Eikö todella äiti voi olla katkera? Aina se äitipuoli vaan?
Minä en olettanut saavani mitään neitsyt miestä joka näkee ensimmäistä kertaa naisen. Minä hyväksyin että miehelläni on ollut myös menneisyys ja hän hyväksyi minun menneisyyden.
Jos miehen exä ei hyväksy entisen miehen nykyisyyttä ja tulevaissuutta, niin missä se vika on jos ei itsessään?
Ja huom!
MEIDÄN TAPAUKSESSA AINOSTAAN ETÄ' OTTAA YHTEYTTÄ, EI ME!
ME VOIMME SOITTAA ETÄLLE JOS ON JOTAIN TODELLA TÄRKEÄÄ LAPSIIN LIITTYEN.

Mutta katsokaa peiliin, ottakaa asioista PAREMMIN selvää ja sanokaa sitten asiat päin naamaa. Aikuiset ihmiset, uskotteko todella kaikkeen mitä satukirjoissa kerrotaan.

No , minä menen nyt katsomaan kun lehmämme lentää ja posuuillekin pitää pukea päivävaattet, että pääsevät huilutunneille