Viestistäsi on vähän aikaa, mutta kirjoittelen kumminkin, jos vielä käyt täällä palstalla. Paljon on ollut mielessä samanlaisia ajatuksia, että jotenkin pitäisi nyt mennä tästä eteenpäin. Olen puolitoistavuotiaan tytön äiti ja edelleen hoitovapaalla. Käymme aktiivisesti kerhoissa, ja tänä syksynä lapsettoman identiteetti tuli yllättäen uudestaan ja aika voimakkaana. Tajusin nimittäin, että tutut äidit ovat joko palanneet töihin tai ovat uudestaan raskaana. En voi edes haaveilla enää toisesta lapsesta. Edelleen olen joka päivä kiitollinen tästä yhdestä lapsesta, mutta rinnalla on suru siitä, että monille niin itsestään selvä asia saada toinen lapsi, on itselle mahdotonta. Pyörittelen välillä mielessäni kaikkia mahdollisia vaihtoehtoja, miten voisi olla saumaa saada toinen lapsi (lahja-alkio, adoptio, sijoitus). Koen jotenkin, että näiden vaihtoehtojen mielessä pyörittely on vain pakenemista, kun en oikeasti halua vielä myöntää, ettei lisää lapsia ole tulossa. Eli joo, minullakaan ei ole oikein vastauksia, mutta samassa veneessä ollaan.
