Hedelmöityshoidot kiellettävä?

Joku on täällä sitä mieltä, että hedelmöityshoidot pitäisi kieltää:

http://www.vihrealanka.fi/node/2206

"Mitä tehdä? Kiellettäköön hedelmöityshoidot ja laitettakoon kaikki niihin suunnatut resurssit adoptiojärjestelmän kehittämiseen.

Se olisi ihmisyyden voitto, rakkauden voitto yli geenien itsekkyyden."

Tää tuntuu ihan fiksulta. Miksei adoptio kelpaa?

 

Nää on niin kaksipiippuisia juttuja, että on vaikea ottaa kantaa. Noin yleisesti ajateltuna mäkin olen sitä mieltä, että hedelmöityshoidot voitaisiin kieltää, mutta henkilötasolla se ei ole niin helposti ajateltukaan.

 

Adoptio ei "kelpaa" ainakaan meille, sillä haluamme kokea raskausajan kaikkine ihanuuksineen ja vaivoineen, synnytyksen, sen kun saa ensi kerran oman pienoisen, joka on sinun omaa lihaa ja verta, syliisi jne. Ennen kaikkea se, että se pieni ihme on juuri sinun omista soluista ja saat kokea kun hän kasvaa ja kehittyy kohdussa. Kaikki tämä on se mitä kaipaamme ja adoptio ei voi sitä meille antaa.

 

Kysykääpä vastausta vaikka niiltä, jotka ovat sen oman rakkaan lapsen saaneet pitkän piinaavaan yrittämisen jälkeeen hedelmöityshoidoilla. Eihän nämä kaksi asiaa sulje pois toisiaan millään tavalla, ja typerää edes kuvitella, että hedelmöityshoitoihin ohjatut varat ohjattaisiin automatic adoptioon, ja näin ratkaisisi kaikkien lapsettomien ongelmat. Kaikkea sitä kuuleekin.

 

Siis miten ihminen voi olla noin tyhmä ja tulla väittämään tuommoisia asioita?
Tuskinpa olisi kirjoittanut tuon JOS olisi itse käytävä läpi lapsettomuushoitoja?

 

Vastaus kysymykseen: Minulle kelpaisi kyllä adoptiokin. "Kelpaisi"-sana on tosin järkyttävä. Se vaan ei mene niin, että jossain on kärsiviä lapsia ja heidät voisi sulkea syliinsä ja pelastaa. Ei, vaan sekin on todella raskas ja vaikea prosessi. Joten olen blogin kirjoittajan kanssa samaa mieltä siitä, että adoptiojärjestelmää olisi parannettava.

Muussa en sitten olekaan...

Läheskään kaikki hedelmöityshoidoissa käyvät ole halukkaita adoptoimaan, joten ei TODELLAKAAN pidä paikkaansa, että jokainen onnistunut hedelmöityshoito on yksi adoptio vähemmän! Ja toisaalta, jos kerran kärjistetään, niin miksi ei voida sanoa, että kaikki, jotka tässä Suomen maassa synnyttävät lapsen, estävät yhden adoption?

Blogissa lukee, että hedelmöityshoidot pitäisi kieltää liikakansoituksen takia. Vievätkö hedelmöityshoitojen avulla syntyneet lapset enemmän tilaa ja kuluttavat enemmän luonnonvaroja kuin luomusti alkunsa saaneet? Eli eikö sitten pitäisi kaikille laittaa lisääntymiskielto tai ainakin jokin yhden lapsen politiikka.

Mutta se siitä, blogi oli niin tarkoituksellisen prosoivasti kirjoitettu, että enpä kovin jaksanut edes vaivautua ärsyyntymään. Ihme sinänsä. Hämmästelen vain sitä, miksi niin monesti kyseenalaistetaan se, että lapsettomuudesta kärsivä haluaa lapsen, mutta niiden ihmisten, jotka tulevat helposti raskaaksi, ei tarvitse selittää sitä mitenkään.

 

En edes lukenut linkkiä (ilmiesesti se oli vain jonkun henk.koht. mielipide?), mutta en täytä korkeita vaatimuksia hakijalle (ei 5 vuotta aviossa/avoliitossa, virallisesti ois siis haettava yksin, mutta olen työtön). Joten meille hoidot ainoo mahdollisuus. Ja haluanhan myös että tautiani (endo) hoidetaan ja yksi muoto on hedelmöityshoidot.
Että jos noi hoidot kiellettäis niin jokaisella tulis sitten olla realistinen mahdollisuus (varaa!) adoptiolapsen hankkimiseen. Tiukennetaan sitten vaikka aborttilakia niin meillä vois olla vähän enemmän niitä kotimaan adoptioitakin..

 

Tää tuntuu ihan fiksulta. Miksei adoptio kelpaa?

Mielenkiintoinen näkökanta sinultakin. Kertoisitko hieman itsestäsi, huomasin että äskeinen oli ainakin tuolla nikillä ensimmäinen viestisi... Esimerkiksi oletko itse tahattomasti lapseton tai kenties näitä "oho olen syönyt kymmenen vuotta pillereitä ja nyt tulinkin vahingossa raskaaksi kun katsoin miehen kalsareita" ihmisiä. Tietäisi mitä vastaisi, jos vastauksia haluat.

 

Adoptio ei kelpaa koska en ole lapsirakas ihminen en pidä oikein muitten ihmisten lapsista, rakastan yli kaiken OMIA BIOLOGISIA lapsiani,mutta en ole mikään mailman parantaja,enkä adoptoisi mistään hinnasta,vaikkakin en saisi omia lapsia hoidoilla.Ottaisin oman lapsen vaikka hän olisinkin vammainen,kuin että adoptoisin terveen lapsen jostain..

Ei ole kiinni biologiasta sinäänsä.vaan raskaudesta synnytyksestä..yms.
että jos en olisi lapsia saanut hoidoilla niin EN TOSIAANKAAN OLISI KILPAA ADOPTOIMASSA..
ehkäisy ja koulutus ratkaisee enenmän oropojen ongelmaa kuin lapsettomien parien adoptoimisesta höpiseminen..

Tuntui muutenkin että kirjoitus oli naisparien yms sateenkaariperheiden mollaamista myöskin..

 

Voi hyvää päivääääää!!!!

|O |O |O |O |O |O Mä en kertakaikkiaan kestä ihmisiä, joiden täytyy sohaista muita arimpaan mahdolliseen paikkaan. Härr Tontti ei ole näköjään paneutunut adoptiokiemuroihin lainkaan. Suomalaista lasta on erittäin vaikea saada = enemmän ottajia kuin antajia. Ja ulkomaalaiset pyritään sijoittamaan omaan maahansa. Ei ole helppoa ei.

Joko Tontti on saanut omat lapsensa sormia napsauttamalla, tai sitten hänellä ei ole herännyt kaipuu omaan lapseen.

Suomi tarvitsee veronmaksajia. Ja jos liikakansoitus on se pointti niin miksei kukaan ole keksinyt, että tehdään rajat siihen kuka saa tehdä lapsia. Miten olis äo yli 140, pituus tietty, ei silmälaseja, ei riippuvuuksia, perinnöllisiä sarauksia jne.... :headwall: :headwall: :headwall:

 

Todella onnetonta tekstiä oli kyseinen herra saanut aikaan surkeaan blogiinsa.
Hän osoittaa jutullaan vain tyhmyyttä, populistisuutta ja empatian puutetta. Adoptiomenettelystä ja -jonoista kyseisellä ääliöllä ei selvästi ole hajuakaan.

Wikipediasta selvisi että Tontilla itsellään on lapsi. Olisi kiva tietää onko kyseessä hänen biologinen lapsensa. Jos on, niin miksi hänellä on oikeus omaan lapseen ja minulla hänen mielestään ei ole?

Amodinin kanssa olen samoilla linjoilla: haluaako Tontti harrastaa rodunjalostusta ja estää meitä "vammaisia" lisääntymästä? Hän ei selvästi pidä lapsettomia ja "normaaleja" samanarvoisina.
Ja niinkuin Kaisa sanoi, se että jokunen lapseton adoptoi tuskin ratkaisee maailman väestönkasvun ongelmia.

 

Kyllä mä ainakin näkisin, että lapsensaaminen on jokaisen oikeus... Miksi ylikansoittumista hoidettaisiin hedelmöityshoitojen lopettamisella, miksei esim. pakkostreriloinnilla "yhtä hyvin"... Hedelmöityshoitojen "tulokset" on ainakin toivottuja... Tämä nyt on vain mun näkemys samoin kuin tuo on Tontin..

 

Mun mielestä jokainen, joka on lapsia "omin voimin" saanut voi painua kuuseen noiden ajatustensa kanssa.
No meille kyllä adoptio kelpaisi, mutta nämä tietyt rajoitteet, joita monet maat laittavat pariskunnille, poissulkevat meidät adoptiosta. Mä en näe, että adoptiolapsi olisi meille sen vähempää oma lapsi kuin biologinenkaan.

 

Vähän näin juuri kirjautuneena ihmettelen aggressiivisia viestejä. En ole tän kirjoittajan (Tontti) kanssa kaikesta samaa mieltä, mutta jotain järkeä siinä kolumnissa on.

Aika moni täälläkin tuntuu pitävän vanhemmuutta jonain biologisena asiana ja sen myötä hedelmöityshoitoja parempana kuin adoptiota. Mä sen sijaan väitän että isyys jä äitiys on rakastamista, ei biologiaa.

Aika pelottava, ja rasismilta haiskahtava, on nimimerkin Amodini viesti, jossa lukee "Suomalaista lasta on erittäin vaikea saada", siis adoptoitavaksi. Onko se kansallisuudesta kiinni kenestä voi vanhempana ja huoltajana pitää huolta. Huhhuh. Kas kun ei ihonväristä.

Itse kiinnostuin sen Tontin blogauksesta kun olin lukenut sen romaanin Luokkakokous jonka toinen päähenkilö on adoptoitu. Ei se helpolta vaikuta sekään, mutta ei taida elämä olla kenellekään:

http://www.jarkkotontti.net/blog/luokkakokous/

Oishan tää Tontti voinut olla huomaavampi kolumnissaan ja vähemmän provosoiva, mutta asiaakin siinä oli. Ei ihmisyys ole pelkkää biologiaa, eikä varsinkaan vanhemmuus.

 

Mulla ainakin ois vahvasti myös rahasta kiinni ja käsittääkseni se on joillekin maillekin oleellista?, ei oo halpaa lystiä hakea lasta ulkomailta. Useimmille varmaan hoidot tulee kuitenki halvemmaks ja nopeemmaks keinoks saada lapsi. Puhumatakaan henkisestä puolesta, viranomaisselvityksineen ym. Kun menee hoitoon ei vanhemmuuteen kykenevyyttä sen kummemmin kyseenalaisteta kuin muutenkaan biologisessa vanhemmuudessa.

 

Minun mielestä pitää olla vaihtoehtoja. Ne, jotka haluavat biologisia lapsia, pitää olla maahdollisuus ja oikeus saada apua "lapsentekoon".
Meidän perheeseen olisi adoptiolapsi tervetullut, mutta emme voi saada adoptiolasta, joten oman biologisen lapsen yrityksen on jatkuttava. Joudumme turvautumaan jatkossa apuun, mutta se ei tee meistä huonompia vanhempia tai tee mahdollisesta lapsestamme huonompaa ihmistä.

 

Kamalaa jos viestistäni sai sen käsityksen, että lapsia valitaan kuin Anttilan kuvastosta... Toivottavasti moni ei käsittänyt asiaa noin!

Meillä oli itseasiassa harkinnassa nimenomaan Kiinan adoptio. Kakkosvaihtoehtona oli Etelä-Afrikka. Johonkin maahan on vain keskittyttävä kaikista ei voi hakea. Esim. Kiina vaatii tietyn koulutustason ja varallisuusasteen adoperheeltä. Monta hyvää perhettä jää ilman lasta. Minusta on luonnollista, että ihmiset haluavat suomalaisen (itsensä näköisen) lapsen. Adovanhemmat saavat kuulla lapsestaan kommentteja tyyliin "nyt kun saitte tuon niin saatte varmaan omankin kun ei tarvi enää stressata" tai jopa "voiko sitä rakastaa niinkuin omaa?".(viitteitä tähän löytyy joka adopalstalla).
On vain helpompaa jos lapsi on perheen näköinen edes vähän. Ei tarvitse joka paikassa olla selittemässä. Sinäsä suomalaisen näköisiä lapsia on esim. itärajan takana, mutta sekään ei ole aivan helppoa ja yksinkertaista. Venäjällä usein ensisijaisena vaihtoehtona on eritystarpeessa oleva lapsi. Me emme olleet siihen valmiita. Adoptiolapset ovat usein kokeneet niin kovia, että ovat valmiiksi "erityslapsia". Ja adolapsi useimmiten käy jonkin asteisen kriisin läpi taustansa vuoksi. Toki jos lapsi saapuesssaan olisi ollutkin sairas olisimme rakastaneet lasta yhtä paljon kuin tervettä. Mutta tieten tahtoen emme olleet valmiita ottamaan sairasta lasta. (Toki isoja kriisejä on biolastenkin elämässä)

Myöskään rotukysymyksiä ei voi sivuuttaa vaikka ihonväri olisi itselle yhdentekevä seikka. Meillä on ystäväpiirissä kaksikin perhettä, joissa on biologisia "mixed race" lapsia. Ollaan juteltu paljon näistä asioista, ja näyttää siltä, että ihonväriasian käsittely ei välttämättä ole helppoa vaikka lapsella olisi samanvärinen vanhempi ja sukulaisia perheessä ja ympärillä.

Mardestan ilmeisesti et ole kokenut lapsettomuutta itse? Tarve olla biovanhempi on selittämätön ja syvä. Itse koin sen hyvin primitiivisenä tarpeena. Tunne on musertava. Vaikka järki sanoi, että elämä voi olla elämisen arvoista vaikkei saataisi ado- tai biolasta niin kaipuu vanhemmuuteen vain kumpusi jostain syvältä.

Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että rakkaus ja läsnäolo ovat vanhemmuudessa kaikkein tärkeintä, ei biologia. Itselleni kävi niin, että sain kokea bioraskauden ja olen nyt pienen tytön äiti. En edelleenkään epäile ettenkö kykenisi rakastamaan adolasta omanani, mutta erilainen prosessi se olisi. Biologialla on merkitystä esim. kiintymyssuhteen luomisessa. Minä yllätyin biologian voimasta vanhemmuudessa.

Toivottavasti tämä viesti selvensi kantaani asiaan.

Toivotan kaikille PLUSSA ONNEA! (Ado- tai biosellaista) (ja jos se on se mitä elämässänne koette tärkeäksi, onnellinen voi varmasti olla ilman lastakin)

P:S: Ja liikakansoitus on varmasti vakavasti otettava ongelma, mutta en usko, että hedelmättömyyshoitojen poistaminen julkisilla varoilla korvattavana on ratkaisu asiaan. Selvennän vielä, että ei myöskään älykkyys tai tarveysrajoitusten lisääminen lastentekoluvaksi. Eikä myöskään se, että lakataaan korvaamasta julkisilla varoilla itseaiheutettuja sairauksia jne... =)

 

Mardestanille, vastauksien kiihkeys johtuu siitä että Tontti sohaisee mustavalkoisella tekstillään muurahaispesään. Lapsettomuudestaan traumatisoituneena naisena ja vaikean emotionaalisen tien kulkeneena en voi hyväksyä, että joku lapsettomuuteen perehtymätön alkaa osoitella lapsettomia sormella, tuomita ja syyllistää. Tämä kertoo edelleen siitä miten muut ihmiset eivät pysty eläytymään lapsettoman osaan eivätkä voi todella ymmärtää millaista toiseutta ja epäkelpoutta ihmisenä koemme. Emme voi saada lasta luonnollisesti ja normin mukaan kuten muut. Jos sitten vihjataan että meiltä pitäisi kieltää mahdollisuus saada oma lapsi hoitojen avulla niin ihmekö tuo jos se saa vihan valtaan! Kysymys on ihmisen tasa-arvoisesta oikeudesta menetellä lisääntymisasioissa niin kuin itse parhaaksi näkee. Tämä ei ole itsekästä. Yksilön voimakkaita henkisiä ja biologisia tarpeita ei tule vähätellä.

Adoptio on meillä yksi vaihtoehdoista. Mieheni täyttää pian 45 vuotta jonka jälkeen emme voi saada ihan pientä lasta enää mistään maasta. Vanhemmilla lapsilla sopeutuminen uuteen maahan tulee olemaan huomattavasti vaikeampaa ja taaksejäänyt elämä esim. orpokodissa on voinut jättää pysyvät psykologiset seurauksensa eli lapsilla on usein erityistarpeita.Tietävätkö Tontti ja Mardestan, että adoptioneuvonnassa halutaan ensiksi nähdä lääkärin todistus siitä, että omaa lasta ei ole voitu saada hoidoista huolimatta? Adoption motiivina ei saa olla se jeesusteleva asenne, että haluaa pelastaa lapsen kehitysmaan kauheista oloista tänne lintukotoon. Adoptioprosessi voi tulla olemaan pitempi, kalliimpi ja henkisesti vaativampi kuin hedelmöityshoitoruljanssi. Tottakai maailmassa on paljon orpoja ja jos heitä voisi adoptoida tuosta noin vaan niin tekisimme sen heti.

Eräs hoitolapseni muinoin ihmetteli, miksi köyhät ihmiset eivät voisi vain nostaa rahaa pankkiautomaatista. Oliskohan tämä yhtä hyvä neuvo köyhyyden poistamiseksi kuin Tontin ehdotus väestönkasvun hillitsemiseksi?

 

Lukematta Tontin kolumnia haluan itsekin sanoa sanottavani. En vain voi ymmärtää mite toisille ihmisille on niin tärkeää näyttää älykkäiltä maailman parantajilta, että on pakko alkaa netissä krijoittelemaan typeriä provosoiviksi tarkoitettuja tekstejä ilman, että on edes perehtynyt käsittelemäänsä asiaan sen enempää. Mielestäni tälläiset jutut vain kertovat ihmisten yksinkertaisuudesta, ja se mikä minua palottaa, on että maamme päättäjät voivat ajatella yhtä yksinkertaisesti. Jotkut vain haluavat vaikuttaa siltä, että heillä on vahvat mielipiteet, ja että uskaltavat ottaa kantaa. Siinä ei paljon ole ihmisyydestä enää kysymys.

Kuullostaa siltä, että kyseinen kirjoittaja ei tosiaankaan tiedä mitä on kärsiä lapsettomuudesta. Meillekin kelpaisi adoptiolapsi, mutta sitä emme korkeiden kriteerien takia tule varmastikkaan ikinä saamaan (asiaa olemme kyllä miettineet) hedelmöityshoidot ovat siksi meille ainoa vaihtoehto. Kuten muutkin ovat jo sanoneet pitäisi liikakansoittumista hoitaa vähän muilla keinoilla. Hedelmöityshoidoilla lapsia syntyy kuitenkin vielä aika marginaalinen osuus kaikista maailman lapsista. Itselleni koeputkihedelmöitys on niin luonnollinen ja onnellinen asia, etten itseasiassa edes jaksa vängätä sellaisen ihmisen kanssa, joka ei asiasta tiedä. En koe huonoa omaatuntoa aloittaessani hoidot. Meidän lapsemme ei varmasti tule yksin muiden koeputkilasten kanssa tätä maailmaa pilaamaan ja tuhoamaan, vaikka se tieteiselokuvan aiheeksi sopisikin. Kyllä tämä maailma tuhoutuu ennemmin niiden takia, jotka käyttävät resurssinsa miettien miten muutama toivottu lapsi on liikakansoittumisen ongelma, jakakaa ennemmin vaikka kondomeja afrikkaan. ja tuo oli sitten vaan esimerkki, tehkää jotain oikeasti hyödyllistä sen sijaan, että syyllistätte muutenkin jo kärsiviä ihmisiä.

 

Tää tuntuu ihan fiksulta. Miksei adoptio kelpaa?

Olen tässä lueskellut tätä keskustelua, ja toivonut että se kuolisi.

Minua on loukannut ja satuttanut kovasti se, että paikassa (lapsettomuuspalsta), jossa minut ja päätökseni on hyväksytty, minua ei ole tuomittu, joku tulee tuoden aivan yllättäen vastakkaisen asenteen tähän turvalliseksi koettuun ympäristöön. Olen siis kovasti miettinyt asennettasi, miksi toit kyseisen linkin tälle puolella, etkä vienyt keskustelunalkua yleiseen keskusteluun. Luultavasti tiesit jo miten tällä puolella tullaan asiaan reagoimaan, siis meuhkaamaan. Minua ei enää satuta mitä ihmiset kyseisestä asiasta keskustelevat ja tulevat minulle sanomaan arkipäivässäni. Siihen on jo tottunut ja se ei tunnu hyökkäykseltä ja tuomiolta enää, kuten alussa, siihen osaa jo suhtautua ilman tunteita. Mutta paikassa, johon tulee saamaan tukea, kokemaan hyvaksyntää ja apua, tuomitseminen tuntuu kovasti hyökkäkseltä ja satuttaa kovastikin. Mikä on se motiivi tuon linkin julkaisemikseksi? Mita sinä olet hakenut tällä kaikella? Haluatko saada tukea, jonkin päätöksen tekoon? Vai onko tämä vai yleistä omien mielipiteiden painottamista? Me olemme varmasti kaikki lapsettomuudesta kärsivät miettineet adoptiota ja lapsettomana pysymistä ja vastaavia asioita. Me olemme yleensä näissä asioissa hyvinkin valveutuneita, eli tiedämme eri näkökannat. Joten uutta tietoa ei tuon linkin antaminen tuo yhtään.

 

Aloin mielenkiinnolla lukemaan keskustelua läpi. Odotin jonkinlaista arvokeskustelua asiasta, mutta ihmetyttää kovasti yksipuolinen suhtautuminen. Olen itse elämäntilanteessa, jossa pitäisi päättää aloittaako lapsettomuushoidot vai ei. Omalla kohdalla ratkaisu ei ole itsestäänselvä. Ennen kuin olin kokenut lapsettomuutta pidin lapsettomuushoitoja kyseenalaisina ja jollakin tapaa moraalittomina hyvin pitkälle samoista syistä kuin Tonti kirjoittaa blogissaan. Nyt olenkin siis tilanteessa, jossa pitäisi päättää mikä on vielä sallittua ja mikä ei. Mihin olen omalla kohdallani valmis vetämään viivan. Adoptio olisi itselle luomulapsen jälkeen ehdottomasti ykkösvaihtoehto. Prosessin pituuden, kalliuden ja hankaluuden vuoksi olemme kuitenkin vielä päättäneet yrittää luomusti tai hiukan avustetusti... Suomalaisesta adoptiosta en edes haaveile, eikä lapsen biologisella taustalla, syntymämaalla tai ihonvärillä ole minulle mitään merkitystä. Tosiasia vain on, että minua ja miestäni ei kaikissa maissa edes kelpuutettaisi tällä hetkellä adoptiovanhemmiksi. Tutkimuksissa ei minusta eikä miehestäni kummassakaan ole löydetty mitään vikaa. Yksi epäonnistunut raskauskin on takana, joten hedelmöittyminenkin onnistuu todistetusti. Onko siis väärin hiukan avittaa luontoa, jos emme itse ihan saa valmista aikaiseksi? Kuinka pitkälle olen valmis menemään? Kummastuttaa eikö muilla ole ollut mikäänlaisia moraalisia kysymyksiä ennen hoitojen aloittamista vai ovatko lapsettomuushoidot jo tulleet niin normaaliksi tavaksi hankkia jälkikasvua?

 

Ehkäpä täällä ei suurta arvokeskustelua käydä juuri sen vuoksi että tämä on LAPSETTOMUUS palsta. Useimmat meistä täällä kirjoittavista ovat kokeneet lapsettomuuden tuskan ja ovat olleet, tai ovat parhaillaan hoidoissa. Me olemme omat arvomietintämme jo käyneet, ja päätyneet tähän ratkaisuun.

Totuus on että lapsettomuushoidot eivät ole mitään "normaalia" tapaa hankkia lapsia, eikä missään tapauksessa kevyitä! Parisuhdetta koetellaan enemmän kuin monet voisivat kuvitella. Niin sanotusti puukkoa lyödään selkään joka puolelta: tulee kysymyksiä miksi tekin ette tee jo lapsia, hoidot ei onnistu, tulee ehkä keskenmenoja, tuulimunia... Eikä lapsettomuus lopu raskauteen, tai lapsen syntymään, ehei.

Sitten joku vielä kehtaa vängätä täällä onko se moraalisesti oikein!!! Väitän että me jotka olemme lapsettomuushoitojen helvetin käyneet läpi olemme miljoona kertaa vahvempia kuin yksikään näistä jeesustelijoista. Onhan se mukava puhua läpiä päähänsä kun ei itse tarvitse kokea näitä asioita.

 

Lohdutonta on. Amodini myöntää olevansa rasisti: "Minusta on luonnollista, että ihmiset haluavat suomalaisen (itsensä näköisen) lapsen." Kenellä on oikeus sanoa, minkä näköisiä ovat suomalaiset? Täällä Suomessa on aina elänyt monennäköisiä ja -värisiä ihmisiä ja tulee onneksi koko ajan lisää. Mene sinä Amodini aikakoneella Saksaan vuoteen 1940, siellä ne oikeanväriset ihmiset silloin määräsivät, olisit varmaan tyytyväinen siellä, luonnollisten vaaleiden ihmisten keskelle. Häpeäisit.

Entäs nimimerkki mimi79? Hän sanoo, että "Emme voi saada lasta luonnollisesti ja normin mukaan kuten muut."
Normin mukaan? Minusta ihmiset jotka eivät elämässään pysty muuhun kuin noudattamaan toisten asettamia normeja ovat pelkkiä orjia, huhuu, kuka ne normit oikein sanelee?

Luonnollista? Mitä se on? Ei ainakaan sama kuin hyvä ja oikeudenmukainen. Luonnollista olisi jos äijät yhä väkivalloin kaappaisivat luolaansa naisen jonka haluavat ja tappaisivat ne jotka sitä estävät. Nuijat heilumaan. Luonnollisuus ei ole moraalia vaan eläinten väkivaltaa. Me ihmiset onneksi olemme ihmisiä ja voimme tehdä toisin kuin "luonnollisesti", rakastamaan ja hoivaamaan myös muita kuin omasta kohdustamme tulleita. Tai jotkut voivat, hedelmöityshoitoja vonkuvat eivät kai edes halua. Kunhan vaan tyytyvät luolamiesten maailmassa elämiseen. Lohdutonta. Ettekö te rakkaat siskot uskalla olla toisin kuin "normin mukaan"? Kuka teidät on siihen aivopessyt?

 

Mardestan, sinusta on ilmoitetty ylläpidolle. Toivottavasti ylläpito bannaa käyttiksesi ja poistaa tämän ketjun, sillä kaltaisesi provokaattorit ja pahanilmanlinnut eivät ole tervetulleita tähän foorumiin.

Kaikille muille haluan sanoa, että jätetään tämä ketju täysin huomiotta tästä lähtien ja annetaan ketjun pudota pois etusivulta, mikäli modet eivät halua tätä poistaa.

 

Niin varmaan. Joidenkin mielestä aroista ja kiusallisista asioista ei kai saa keskustella.

Valitettavaa, jos on ihmisiä jotka eivät pysty tai halua ratkaisujaan perustella. Tekevät vain niin kuin yleinen mielipide vaatii eli lapsi omasta kohdusta, omakotitalo Nurmijärvellä ja kultainen noutaja pihalle, eikö niin? Adoptio ei tähän sovi, vai mitä?

Tai sitten ehkä täällä palstoilla liikkuu nimimerkeillä lapsentuotantoklinikoiden markkinamiehiä, heille nämä keskustelut varmasti ovat kiusallisia. Kyseenalaistetaan heidän bisneksensä ja ehdotetaan että vanhemmuus voisi olla lapsen, kenen tahansa kohdusta tulleen, rakastamista eikä biologiaa.