Kyllä täältä netistä löytyy eri keskustelupalstoilta monia vastaavassa tilanteessa olevia, eli hoidoissa olevia. Ja tietysti aina kannattaa tsekata Lapsettomien yhdistys Simpukan omat sivut ja keskustelupalsta. Lapsettomuus ja hoidot ovat loppujen lopuksi aika yleisiä, mutta kun asiasta harvemmin ihmiset kahvipöytäkeskusteluissa puhuvat, niin se ei tule esille. Keskustelupalstoilta löytää monia samassa tilanteessa olevia ja heidän kokemuksiaan. Tiettyyn rajaan asti niistä on apua ja hyötyä, mutta sitten jossain vaiheessa kannattaa rajoittaa niiden lukemista. Sieltä voi meinaan nousta sellaisiakin huolenaiheita, joita ei itse muuten olisi tullut edes ajatelleeksi ja voi alkaa turhaakin pyöritellä asioita päässään enemmän kuin on hyödyksi. Tämä on ainakin oma kokemukseni. Oma tarinani on sellainen, että kävimme mieheni kanssa läpi reilu 2vuotta hoitoja, ensin kevyemmät inseminaatiot ja 3 ivf-hoitoa julkisella puolella, sen jälkeen 4. ivf-hoito yksityisellä toisessa kaupungissa (omalla asuinpaikkunnallamme ei ole yksityisiä laps.hoitoja antavia paikkoja). Rankka prosessi tottakai, mutta luulen, että ilman hoitoja emme olisi lasta saaneet, vaikka selvää syytä ei kummastakaan löytynyt. Niin, ja viimeinen tuoresiirto siis tärppäsi ja nyt meillä on pian 6kk täyttävä ihana pieni poikavauva
Lapsettomuushoidoissa rankinta on toivon ja epätoivon vaihtelu. Uusi hoito herättää aina toivon, jonka epäonnistuminen taas tappaa. Joka kerta on noustava ylös ja koottava voimat seuraavaan. Jokaiseen hoitokertaan on ladattuna aina vain enemmän ja enemmän paineita, toisaalta usko asiaan alkaa helposti hiipua. Mutta sen voin omasta kokemuksesta sanoa, että luovuttaa ei silti kannata! Meille kävi ainakin niin, että vaikka lääkäritkään eivät enää suurta toivoa antaneet, tulin raskaaksi ja kaikki meni hienosti loppuun saakka. Joten voimia ja tsemppiä! Toivotaan, että nyt tärppää!