118. Ei pienet sydämemme
ymmärtää voi,
miks´ kultainen
vaarimme otettiin pois.
119. Hellästi varovasti heittäkää multaa
mummomme arkulle, siellä on kultaa.
120. Ikiuni vaivasi pyyhki pois,
ei oikein rauhaasi itkeä ois.
Mutta luopua äidistä (isästä) parhaimmasta,
mikä estäisi kyyneleitä vuotamasta.
Sinä ansaitset kiitokset kauneimmat,
ikilevon pyhän ja rauhaisan.
121. Jää hyvästi (äiti) isä,
oli osasi antajan ainiaan.
Nyt vieläkin kalleinta annat meille,
pyhät muistot valoksi elämän teille.
122. Kiitos hoivasta lapsuuden,
rakkaudesta, min annoit meille
ohjaten askelta hyvän teille.
Annoit eestämme parhaintas,
siunaamme, isä, sun muistoas.
(Immi Hellén)
123. Mummo kulta, tähtiin sulle vilkutamme.
Kuule siellä taivahassa,
mummo sua rakastamme.
124. Oi tuonen enkeli armias
lepo lempeä äidillemme (isällemme) anna.
Hänet siivin kirkkahin kuljeta,
ikirauhan rantahan kanna.
125. Siell´ siunatun mullan alla
lepopaikkas on rauhaisa.
Sinne saatamme isän armaan
äidin vierelle nukkumaan.
126. Sä, Herra, palkitse Äidin vaivat,
sun taimes hoitoa hältä saivat.
Sun suuren lempesi kirkkaudesta
nään säteen Äitini katsehesta.
Siks´ tuntuu päivä kuin maillaan ois,
tään silmän loiste kun sammuu pois.
(Sakari Topelius)
