HAUKKUKAA VAAN NIIN PALJON KUN JAKSATTE, EI HAITTAA, TIEDÄN OLEVANI OUTO JOO.

Onko ketään muuta, joka tuntee toivottomuutta tilanteessa, jossa kaikkien yleisten käsitysten mukaan pitäis olla onnensa kukkuloilla? Nimittäin minulla on reilun 3 kk:n ikäinen vauva, joka saa minut niin onnettomaksi. Vauvaa yritettiin monta vuotta ekan jälkeen, ja nyt kun se tuossa on niin olisin valmis vaihtamaan sen pois, jotta saisin entisen elämän takaisin... Kaikki on niin vaikeaa kun on vauva. Ruokinta muunmuassa.

Ärsyttää kun kaikki ihastelevat ja "lällyttävät" vauvaa ja itselläni jää sanat kurkkuun, että joo on tosi ihana. Siskokin sanoo, että viedään tuo pois, kun kaikkiin pyyntöihin vastauksena, että odota tai ei me voida kun tuo vauva...

Vauva on itkuinen ollut koko ajan. Jos päiväunet nukkuu, sen ajan on päivässä hiljaa, muuten märisee koko ajan. Unet tosiaan päivällä pikkutirsoja jos sitäkään.

Mulla tuntuu, että voisin heittää seinään tuon ipanan kun se karjuu. Pelkään, että joku kerta tapahtuu jotain, kun raivoissani hyssytän sitä.
Mietin, että minne ton vois palauttaa yms.

Mies auttaa aina kun on kotona, mutta minusta tuntuu, että se ei riitä. En jaksa päiviä siltikään. Sukulaisten apua en juuri saa. Vanhempamme ovat niin kiireisiä omissa elämissään,että aina vaan puhutaan, kuinka pitäis tulla hoitamaan ja kanniskelemaan, mutta eipä nuita oo näkynyt. Silloin auttavat jonkin verran kun kylässä käydään. Ne ei vissiin tajua, kuinka väsynyt tähän olen ennenkuin löytävät minut hoidosta...

Mä haaveilen jo takaisin töihin . Tää kotiäitiys ei ole todellakaan sitä mitä elämältä haluan. Meillä on ekaluokalle lähtevä tyttö, joka oli vauvana helppo ja on niin ihana ollut aina, ja sitä on ollut helppo rakastaa, kun se ei "rasita" liikaa. En tuntenut mitään tällaista silloin.¨
Voi kun oltais vaan jatkettu entiseen malliin ja nautittu elämästä. Ihanasti kaikki oli niin helppoa.

parille kaverille kun olen yrittänyt puhua, niin ne sanovat vaan, että järkyttävä, että joku puhuu noin ja elä anna sen vauvan parkua yksin (joskus jätän hetkeksi huoneeseen sänkyyn, kun muuten pelkään heittäväni oikeasti seinään), ja sehän on niin ihana yms.

Anteeksi kun puhun rumia. ja kiitos.

 

Sulla taitaa olla synnytyksen jälkeinen masennus. Soita huomenna neuvolaan ja kerro tuo sama sinne, saat apua!

 

Samaa mieltä kuin Liinuska74. Masennukselta tuo kuulostaa. Hyvä että puhut tunteistasi, hae ihmeessä apua!

 

Hae apua ennen kun tapahtuu jotain! Saat varmasti apua tuohon tilanteeseen!

 

Hae apua ennen kun tapahtuu jotain! Saat varmasti apua tuohon tilanteeseen!

:hug: hae ihmeessä apua

 

Hae apua ennen kun tapahtuu jotain! Saat varmasti apua tuohon tilanteeseen!

:hug: hae ihmeessä apua

 

ei ole haukkumisen aihetta ollenkaan!! Isot halit!!
Hae apua ongelmaan...puhun kokemuksesta. En tosin vauva-ajan masiksesta, mutta muuten. Oikeesti, se auttaa!!

 

Et ole yhtään outo, synnytyksen jälkeinen masennus on yleinen, hoidettavissa ja ohimenevä! Neuvolasta saat apua! Voimia!

 

ota yhteyttä neuvolaan, voi olla synnytyksen jälkeinen masennus, joka ei ole sinun vikasi. Hormonit ovat suuri osatekijä sen synnyssä, ja taidat myös olla väsynyt UNIVELKAA??? Hae apua ennen kuin pahenee ja toivon sinulle voimia jatkoon :hug:

 

halit täältä!!
Et ole yhtään outo etkä todellakaan tarvitse haukkuja!!Päin vastoin! On hienoa, että myönnät!!Mulle teki aikanaan tosi tiukkaa myöntää masis ja kun sen vihdoin tein, niin kivi putos harteilta!! Tsemppiä!

 

Tosi tuttua! Mitäpä tähän muuta ... olis voinu olla mun kirjotus esikoisen vauva-ajoilta. Nyt se on kohta kolme ja maailman ihanin ja kiltein pikkupoika. Mut vieläkin kuristaa kurkusta kun vaan muistelenkin sitä "ihanaa vauva-aikaa" :headwall: .

 

hae apua että et oikeasti tee sille vauvalle jotain ja sitte kyllä sulla on niin huono olla ettei pahemmasta väliä!! Hae apua oikeasti ja puhu rohkeasti vaikka neuvolassa. vauva myös vaistoaa sinun hermotumisen ja hermostuu itsekkin vain lisää.. mutta tiedän että et voi ajatuksillesi mitään vaikka kuinka haluaisit, muuta kuin hakea apua ennen kuin tapahtuu jotain peruuttamatonta!

 

Sammaa mieltä, kuin edelliset. Neuvolaan soitat heti ensi tilassa!

Ja se on ihan hyvä, että jätät hetkeksi sänkyyn silloin, kun tuntuu ettet pysy kasassa ja meinaat "heittää seinään". Mielummin niin, kuin raivoisaa ravistelua yms. hyvin vaarallista.

Oikeasti, et odota yhtään, vaan haet apua ensi tilassa, tuohon masennukseen löytyy hoitokeinot ja pääset taas elämänsyrjään kiinni. Ja varmasti vielä tulet nauttimaan lapsestasikin :hug:

 

Tuttua minullekin.
Pyydä saada perhetyöntekijä, ei kukaan oleta että sinun on pakko jaksaa!

 

Ja lue Anna-Leena Härkösen Heikosti positiivinen ja Äitiyspakkaus (en muista kirjailijaa) ja Ruuhkavuosi tai joku sen tapainen (kotimainen kirjailija myös), niissä kerrotaan samanlaisesta tilanteesta, mitä nyt elät!

 

lapsellasi voi olla joku vaiva, kun on kovin itkuinen eikä nuku hyvin. Ei ole lapsen vika, siis. Vauvat eivät itke syyttä koskaan, ja itse olet yliväsynyt koska lapsi ei anna levätä/nukkua tarpeeksi. Kun paljon valvoo ja väsyy, myös masentuu helpommin. Hae apua. Soita tai käy neuvolassa, saat kotiin parin päivän varoitusajalla perheavustajan tms. Apua saa kun osaa pyytää. Ja vie lapsi yksityisen LASTENlääkärin tutkittavaksi. Kerro miten lapsen unet ajoittuvat ja herääkö itkuisena kesken ja jos, niin miten kauan on nkkunut siihen mennessä? Syökö hyvin, vai alkaako huutamaan kesken? Pulautteleeko valtavasti? Miten vatsa toimii yms. Kaikella on merkitystä kun menet lääkärille juttelemaan. Ei ole normaalia että vauva/lapsi itkee ympäri vuorokauden eikä nuku. Aina siihen syy löytyy, kun vain aletaan tutkia. Neuvolasta et lapselle apua saa, mutta lastenlääkärin kautta kyllä. Nimim kaiken tämän jo kokenut ihan vähän aikaa sitten. Voimia sinulle!!!

 

kiitos haleista. joka paikassa sanotaan, että hae apua, mutta missään ei puhuta, että mistä ja mitä se apu on.
no olen yrittänyt puhua äitille ja kavereille, mutta tosiaan olen kai jotenkin outo, kun aivan kun kukaan ei olis ennen kuullutkaan kenenkään tuntevan vauvastansa näin. saan vastauksia, että noin suloinen vauva ja sinä et muka jaksa. Ja se vaatii sitä kypsyyttä yms (kait puuttuu minulta?) ja sitkeä naisen olla pitää ja porskuttaa eteenpäin vaan, vaikka tuntuis miltä... Huoh
Ja sentään yöt saan suht hyvin nukuttua, joten ei kamalasti univelkaa.

 

Lupaathan, väsynyt mami, soittaa huomenna neuvolaan? Tiedän sinun tunteesi ihan tarkkaan. Vauvan itkuisuus varmasti helpottaa ihan pian, mutta ei sinun sitä pidä yksin odotella. Saat varmasti apua, tuollaiset on ihan tavallisia tunteita, mutta on tärkeää että voit puhua asiasta, että te molemmat (sinä ja vauva) selviätte vauva-ajan yli. Laita vaan vauva hetkeksi sänkyyn jos et jaksa ja käy haukkaamassa raitista ilmaa vaikka hetken ajan, älä satuta vauvaa missään tapauksessa vauva ei ole ilkeä tahallaan. Lupaan että sinun tilanteesi helpottaa kun vain haet apua, sua ei leimata mitenkään, tuo on tosi tavallista. halauksia ja voimia sinne!

 

Vielä tulin lisäämään, et ei mulla ollu masennusta -ei ainakaan tuntunu siltä- mikään ei vaan sujunu ja olin väsyny. Vauva ei nukkunu yöllä eikä päivällä, itki ja kitisi. Muuta apua ei ollu kun mies, joka oli päivät töissä, kävi kaupassa ja yritti pitää meidät ruuassa. Neuvolasta en saanu mitään apua, vaikka siellä käydessä kyselin ja niin itkuisena soitin et täti sano et ei tästä puhelusta nyt tuu mitään, mä soitan sulle kohta. Soitti mutta mitään apua ei löytyny tästä kunnasta -tai halua auttaa. Itku tulee vieläkin silmään kun ajattelen miten yksin olin. voimia sulle :hug:

 

Hae apua. Lievempiä tuollaisia oireita (baby blues) on useammalla kuin luuletkaan ja masennustakin usealla. Tuttua on myös se, että apuja kyllä luvataan, mutta ei muisteta antaa (sukulaiset) .
Hyvä että uskallat täällä kertoa suoraan miltä tuntuu, nyt kerro se myös neuvolassa, lääkärillä tms. niin kauan että saat apua.

 

kun vain jaksat ja uskallat pyytää ja kertoa tilanteestasi. perhetyöntekijä tulee esim avuksi kotiin tms. Tarvitset myös omaa aikaa, ei kukaan jaksa olla 24h/vrk kuukausi/vuositolkulla läpeensä valmiustilassa. Pääset mysö terapiaan, jos on tarvis. Saat myös tarvittaessa lääkehoitoa ensiavuksi, lääkäriltä. Mutta neuvolan kautta kannattaa lähteä eteenpäin. Ja lapsen kanssa lääkäriin, hänellä ei kaikki ok elimistössä. Pikku raukka, ei osaa muuten kertoa että esim sattuu, kuin huutamalla. Väsynyt on lapsi, kun ei saa nukuttua, tuonikäinen vielä nukkuu paljon kun vain pystyy. Joku hänellä vaivana. Kannattaa selvittää.

 

teillä on niin pitkä aika siitä, kun esikoinen oli vauva, että et varmaan enää oikein muistanutkaan vauva-ajan "kamaluuksia". Mulla nyt pienin 1v 3kk ja vielä vuosi sitten olin aivan sumussa ja niin väsynyt, että itkin usein.
vaikka tuntuukin nyt paskalta, niin valoa tunnelin päästä näkyy: aika auttaa kummasti ja nyt olen jo unohtanut oman usvaverhoni. usein olisin halunnut paiskata lapsen seinääm, mutta jos olisin sen tehnyt, olisin nyt linnassa/sairaalassa ja kaikkien elämä sekaisin, tärkeintä on nyt, että et tee lapselle mitään, huuda ja karju, jos se auttaa, itke ja vaikerra, jos on kurjaa. aika kulkee ja lapsi oppii ja kasvaa ja varmasti on ilon ja onnen lähde aivan pian, yritä pitää mieli korkealla ja positiivisena ja ulkoile päivittäin, mieluummin niin, että tulee hika, työnnä vaikka kärryjä lujaa mäkeä ylös ja alas, kun ruumis rasittuu, niin paska lentää päästä pois. Kaikkea hyvää teille ja pikaista asioiden parantumista.

 

Niin siis olen ollut ihan normaali perheenäiti. Nyt vaan tuntuu, että ei jaksa. Yritin puhua 2 kk:n neuvolassa terveydenhoitajalle ja lisäksi lääkärille, mutta mitään ei tapahtunut. lääkäri vaan sanoi, että helpottaa yleensä yhteen vuoteen mennessä! Siis herran jestas, siis kun tuntuu, että ei päivääkään jaksa enää, niin ei lohduta tieto, että vuosi vaan menee.
Tai sitten mun ulkokuori on liian Fiini, niin eivät ota tosissaan. Mies sanoo, etten tosiaan näytä niin toivottomalta ja väsyneeltä kun mitä olen.

Ja ärsyttää kun just meille piti tulla itkunen vauva...

 

No hyvä puoli tässä on se että itsekin tiedostat tilanteen ja omat tunteesi :hug: Soita neuvolaan ja pyydä apua tilanteen selvittämiseen ennenkun on liian myöhästä.Olet rohkea kun uskallat asiasi sanoa julkisesti ja purat pahaa oloasi, voimia sinulle ja toivotaan että asiat menevät parempaan päin pian :hug:

 

Niin siis olen ollut ihan normaali perheenäiti. Nyt vaan tuntuu, että ei jaksa. Yritin puhua 2 kk:n neuvolassa terveydenhoitajalle ja lisäksi lääkärille, mutta mitään ei tapahtunut. lääkäri vaan sanoi, että helpottaa yleensä yhteen vuoteen mennessä! Siis herran jestas, siis kun tuntuu, että ei päivääkään jaksa enää, niin ei lohduta tieto, että vuosi vaan menee.
Tai sitten mun ulkokuori on liian Fiini, niin eivät ota tosissaan. Mies sanoo, etten tosiaan näytä niin toivottomalta ja väsyneeltä kun mitä olen.

Ja ärsyttää kun just meille piti tulla itkunen vauva...

Soita vaikka avoterveydenhuoltoon, jos tuntuu etteivät ota sinua neuvolassa tosissaan.
:hug: Tsemppiä sulle!! :heart: