T
Turkilmas
Vieras
Mies lähti varpajaisiinsa, joten olen lasten ja koiran kanssa yksin kotona. Tuo Jortsu on kova tissimies, ei kelpaa tutti lainkaan vaan tissi sen olla pitää.
Jortsu oli hereillä ja kähisi rintaa. Esikoinen oli ollut jo pidempään ulkona ja mietin että sen tarvis tulla näytille ja syömään. Koiralla on juoksut joten saa leikkiä "vaippojen" kanssa ja koiralla oli lisäksi pissahätä. Ja mulla tietty karmiva nälkä.
Tässä siis lähtökohta ja mamma ihan pulassa. Miten hitossa mä tämän klaaraan??
No ei auttanut muu kuin imettää ensin vauva tyytyväiseksi (meni lähes tunti yhteensä). Sitten vauva vaunuun, koiralta vaippa pois, koira hihnaan ja vaunun sekä koiran kanssa ulos. Ja sitten haettiin porukalla esikoinen sisälle ja lämmitin sille ja itselleni ruokaa. Niin ja koira tietty taas vaippoihin ja vauva nukkumassa vaunuissaan.
Kuulostaa näin kirjoitettuna naurettavan yksinkertaiselta, mutta mä olin oikeesti hätää kärsimässä. En tiedä vaikuttaako väsymys vielä pahentavasti asiaa, mutta oikeesti mietin yksinhuoltajien arkea säälinsekaisin tuntein. Ei takuulla ole helppoa miettiä miten kaikki aina hoituu parhain päin yms. Ja missä hiton välissä mä olisin nyt ruokaa tehnyt jos en olis sitä eilen vääntänyt valmiiksi?? No niin, tietty nyt kun istun tässä koneella ja vauva nukkuu, mutta entäs sitten oma aika? Ei kai lainkaan...
Jortsu oli hereillä ja kähisi rintaa. Esikoinen oli ollut jo pidempään ulkona ja mietin että sen tarvis tulla näytille ja syömään. Koiralla on juoksut joten saa leikkiä "vaippojen" kanssa ja koiralla oli lisäksi pissahätä. Ja mulla tietty karmiva nälkä.
Tässä siis lähtökohta ja mamma ihan pulassa. Miten hitossa mä tämän klaaraan??
No ei auttanut muu kuin imettää ensin vauva tyytyväiseksi (meni lähes tunti yhteensä). Sitten vauva vaunuun, koiralta vaippa pois, koira hihnaan ja vaunun sekä koiran kanssa ulos. Ja sitten haettiin porukalla esikoinen sisälle ja lämmitin sille ja itselleni ruokaa. Niin ja koira tietty taas vaippoihin ja vauva nukkumassa vaunuissaan.
Kuulostaa näin kirjoitettuna naurettavan yksinkertaiselta, mutta mä olin oikeesti hätää kärsimässä. En tiedä vaikuttaako väsymys vielä pahentavasti asiaa, mutta oikeesti mietin yksinhuoltajien arkea säälinsekaisin tuntein. Ei takuulla ole helppoa miettiä miten kaikki aina hoituu parhain päin yms. Ja missä hiton välissä mä olisin nyt ruokaa tehnyt jos en olis sitä eilen vääntänyt valmiiksi?? No niin, tietty nyt kun istun tässä koneella ja vauva nukkuu, mutta entäs sitten oma aika? Ei kai lainkaan...
arvaa vaan pistääkö vihaks ku akat töissä valittaa jos miehet tekee joskus pitkää päivää tai käy kerran kuussa vkonloppuna ulkona? on se sit niin hirveetä niin hirveetä että kun joutuu muutaman illan kuussa olee lasten kanssa yksin.. mutta kyllä tähänki on jo tottunu ja lapset kasvaa ja kaikki helpottuu pikkuhiljaa 
