Hatunnosto yh-äideille

[Mary]

Mies on viikon työmatkalla ja olen yrittänyt sinnitellä 2 kk vanhan pojan kanssa kaksistaan. Nämä päivät ovat tosi rankkoja, kun koko ajan täytyy olla pojan käytettävissä ja meidän poikahan seuraa vaatii. Jaksamiseni on mitoitettu sunnuntaihin saakka kun mies palaa kotiin. En ymmärrä kuinka te yh-äidit jaksavat arjen pyörityksessä. Siitä teille korkea hatunnosto!

 

[Nonne]

Virtuaalilippis heilahtaa myös täällä!

 

[Jossu]

Muistakaa nostaa hattua myös reissumiesten vaimoille (avo- sekä avio-)!

 

[Helmi]

Hei,

samoin täällä! Mietin juuri samaa asiaa, kun olin viikon 6kk pojan kanssa kaksin. Jaksoin sen sillä asenteella että "niin-ja-niin monen päivän päästä mies on kotona ja ottaa pojasta osavastuuta". Eli tsemppiä tosiaan kaikille yh-äideille!

 

[macadamia]

Tààllà kiittàà yksi 4kk:n ikàisen vauvan yh. Tànààn lapseni tapasi isànsà ensimmàistà kertaa! Asutaan eri maissa joten jatkossakin pyoritàn yksin arkea. Hyvin me kummiskin ollaan pàrjàtty, vauva kun on sieltà ns kiltimmàstà pààstà..ja villakoirat saa rauhassa pyorià niin kauan kuin vauveli ei vielà ryomi..(-;

 

[äipä]

juu, mäkin oon tän viimesen kuukauden aikana monta kertaa päivitellyt, että miten ihmeessä yh-äidit jaksaa pienen vauvan kanssa, kun itselläkin on täysi työ giuraa poikaa yhdessä miehen kanssa...eli kunnioitukseni myös näille äideille...

 

[danke]

Kiitos ja kumarrus

Onhan tämä yh-äitinä oleminen välillä tosi rankkaa, mutta toisaalta, kun olen alusta asti tiennyt yksin olevani, olen asennoitunutkin niin. Onneksi on ihania ystäviä jotka auttavat, vauvani on n.3kk vanha ja ollut tähän asti ainakin todella kiltti!

Välillä naurattaakin kun kuulee jonkun päivittelevän että miten pärjää viikonlopun yksin vauvan kanssa, kun itse olen sitä aina vaan, mutta tottakai se on outo ja uusi tilanne, joilla on toinen puolisko siinä ollut auttamassa.

Tsemppiä kaikille

 

[työ]

Ja miten monilapsisten perheiden äidit jaksaa? Näissäkin on yh-äitejä sekä reissumiesten vaimoja... ei voi muuta kuin ihmetellä ja ihailla. Toisaalta kai sitä rutinoituu, varsinkin kun on pakko.

 

[kyllä se "yh-elo" menee kun on pakko..]

Niin,itsellä 6 viikon pätkä "yh-elämää" 4 kk pojan kanssa. Onneksi mies palaa viikonloppuna

 

[ex-YH]

Olin 5v. yh alusta asti eli synnytin lapsen tietoisesti yksin tähän maailmaan eli ei ajatusta siitä että joku muukin hoitaa ja tekee kotihommia. tosin 4 ekaa kuukautta asuin vanhemoieni luona kunnes löysin sopivan asunnon ja siitä lähtien saatiin pärjätä itekseen, toki lapsi oli aina sillointällöin vanhemmillani viikonloppuja. näin elettiin ja asuttiin,työssä kävin jne.
nyt kun on mies ja toinen lapsikin tässä,niin oma kokemukseni on että pärjäsin paremmin yh:na ja siistimpääkin oli, kun ei ollu kuin me 2 sotkemassa ja astioita ei tarvinnut kuin omamme siivota ym.
nyt sitä jotenkin odottaa,että toinen tekee osansa ja kyllä tekee kun vaan töiltään kerkee. mut omasta mielestäni sitä odottaa enemmän,kun on toinen tekemässä vaikka sit ei kerkeiskään.
toki tässä on nyt 2 lasta (10v ja 2v.).
mutta kauhulla odotan sitä pyöritystä kun palaan töihin ja vielä vuorotyöhön. no kait siihenkin tottuu.
ja jaksamisia kaikille yh ja muillekkin äideille!!!

 

[ei huolta huomisesta!]

Entisen reissumiehen vaimo ja nykyisin 3 lapsen yh-äiti. Nuorin kohta 9 kk, keskimmäinen 5 v. ja vanhin 16v. Luoviminenhan tässä teini-uhmis-vauva arjessa on mutta en valita, väsymys minulle tuntematon käsite. Hyvin olemme lasten kanssa pärjäilleet, kotimme on siisti, taloudellinen tilanne ok ja äitikin suht hyvissä ruumiin ja sielun voimissaan. Elämän tilanne nyt tämä ja nautimme siitä mitä meillä nyt on vaikka mies/isä meiltä puuttuukin! Muunlaisesta elämästä en edes osaa haaveilla! Siinähän me yh:jat ollaan perhe kuten muutkin, eikä tämä kamalaa ole!

Kiitoksia teille kaikille mieltä lämmittävistä sanoista! Kyllä te äidit ja isätkin perheenä teette arvokasta työtä, joten eiköhän meille kaikille voi hattua nostaa oltiinpa yh tai ei!

 

[äippä]

kiitos kauniista sanoista! olen 9 kk vauvan yh-äiti ja minullakin se oli oma valinta. toisaalta on se silti rankkaa, kun ei ole _koskaan_ omaa aikaa ja vauvakin on vaikeammasta päästä, temperamenttinen, allerginen ex-koliikkivauva. toisaalta kun vauvan on saanut nukkumaan, roikun sängyn vieressä ihastelemassa, että miten voi olla niin ihana olento tänne siunaantunut. (nytkin tulee ihan tippa linssiin, kun sitä ajattelee). ennen vauvan syntymää minulla oli vielä lapsettomuuttakin, enkä vieläkään meinaa uskoa, että vauva on "todellinen". eli paljon hyvää siitä myös saa, ei voi pelkkiä rasituksia laskea.

 

[minä]

Ex-yh: Veit sanat suustani. Sitä todellakin ajattelee, että työt kuuluvat molemmille vanhemmille ja uskonpa, että yh.na sitä on valmistautunut tilanteeseen, ei tule stressiä, kun tietää, e tä yksin työt tekee, eikä tarvi muita passata Eri asia tietenkin jos on jäänyt yh.ksi yllättäen.

Itse tunnen olevani välillä kyllä yh, kun mies tekee pitkää päivää, iltakokoukset ja työmatkat päälle, olen aamusta iltaan kaksin pojan kanssa, mies on kotona noin tunnin päivässä pojan valveilla ollessa ja siihen hänen harrastuksensa päälle. Välillä tosin miettii, että yh.nakin olis helpompaa, olis vain omat ja pojan sotkut, pyykit ym. Rahatilannekin olis parempi, verrattuna tähän pieneen hoitotukeen. Jos ja kun menen töihin kaksinkertaistuu työmäärä, työhöni kun kuuluu suunnittelua vielä iltaisin kotona eli varmaan sitä nukkumaan pääsisi aamuyöllä Alani vuorotyötä en miehen työn vuoksi voi edes harkita, kuka poikaa sitten hoitaisi.