Kakkosen synnytys käynnistettiin vko 40+6 kun vihdoinkin lääkäri vahvisti, että lapsivettä oli tosiaan tainnut lirutella jo parisen viikkoa ja vauva oli jo liki "kuivilla".
Synnytys humahti käynnistymisen jälkeen satasen vauhtiin ja vauva tuntui tulevan jo sairaalan hissiin. Pää syntyi nopeasti, enkä revennytkään yhtään. Mutta siihen stoppasi ja tiukasti. (Ensimmäisen raskauden aikana mulla todettiin hiukan ahdas ala-aukeama(?) lantiossa ja todettiin silloin, että max 3,5 kiloinen kyllä pitäisi mahtua syntymään alakautta.) Epiduraalia en taaskaan ollut kerennyt saamaan, joten tuskaista oli urakka. Kun hartioita ei saatu ulos, totesi kätilö rauhallisesti, että nyt otetaan lapsi ulos ja pian, ja vain se on nyt pääasia, kun minä ulvoin kipua. Mut käännettiin siihen pöydälle poikittain ja olisko ollut lantio ylhäällä (vai alhaalla, en muista tapahtumia selvästi) ja jalat aivan koukussa. Sitte yks kiskoi ja toinen runnoi mahan päältä ja lopulta vauva saatiin ulos. Sain aivan järkyttävät repeämät siinä rytäkässä, mutta onneksi poika selvisi hienosti.
Synnytyspäivän ultran mukaan painoarvio vauvalla oli korkeintaan se 3,5kiloa, mutta painoikin sitten 700 grammaa enemmän ja oli tosi roteva.
Dystokia alle 4,5 kiloisilla on hyvin harvinaista. Komplikaatioina ovat mm. repeämät äidillä ja esim. solisluun katkeaminen vauvalta tai käden eri asteinen halvautuminen hermopunoksen ylivenyttymisen/repeämän seurauksena (Erbin pareesi), hapen puute yms.
Netistä olen löytänyt aika vähän tietoa, joitain englanninkielisiä sivuja lähinnä. Obstetriikan kirjassa taisi oll jotain, samoin Naistentaudit ja synytykset -kirjassa.
