Hartaasti ja pitkään toivotun lapsen osa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja LisaMarie
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

LisaMarie

Aktiivinen jäsen
06.04.2005
21 832
7
38
Mä olen joskus -yhden tuttavapiirissä olevan esimerkin innoittamana- miettiny, miten aina puhutaan hedelmöityshoitojen yhteydessä vanhempien oikeudesta lapseen, mutta ei koskaan lapsen oikeudesta normaaliin elämään.
Ei kaikilla tietenkään pitkän ja hartaankaan vauvanteon jälkeen täysin seota, mutta jotkut kyllä vaativat ja odottavat siltä vauvalta 10 vuoden henkiselle, fyysiselle ja taloudelliselle panostukselleen aivan uskomattomia suorituksia vastinneksi!
Vauvan pitää harrastaa kaikkia mahdollisia vauvaharrastuksia, mitkä 100 km:n säteiltä löytyy, äiti ja isi molemmat soittavat heti ilmoittautumisajankohdan alkaessa, että varmasti jompikumpi pääsee läpi ja lapsi ryhmään saadaan. Lapsen on oltava mallikelpoinen näyttelykappale, saatuja vaatteita ei käytetä, jos ne on väärän värisiä, heti pitää näkyä että tämä on nyt meidän prinssi/psinsessa, mikään odotusaikana saatu neutrraali vaate ei käy, vaan annetaan heti pois. (Ja oletetaan, että se jollekin kuitenkin kelpaa :D ;) , no parempi sekin kun heittää uusia vaatteita pois)
Vaikka isovanhemmat asuvat lähellä, on isovanhempien luona kyläily aina suuri The Tapahtuma, vauvan kanssa lähtö vaatii mukaan vaunut, sitterin ja matkasängyn ja tietysti turvakaukalon, jossa matkustetaan. Kertakaikkiaan joka hilavitkutin, mikä jostain vauvalehdestä on löytyny, on ostettu ja sitä myös käytetää, vaikka se sitten hankaloittais elämää, mutta kun on luettu, että semmoinen kuuluu olle *tähän tulis silmiä hämillään pyörittelevä hymiö*

Mä todella uskon, että ei ne odotukset lopu vauva-ajan jälkeen, vaan kun lapsi kasvaa, sen pitää harrastaa jotain erikoista, viulunsoittoa, balettitanssia ja ratsastusta, ja tietysti olla _paras_!! Ja tottakai sen on pysyttävä kokoajan puhtaana, jos joku vaikka haluaa valokuvata tätä maailman suurinta ihmettä...Siis en usko, että lapsen elämä, vaikka kaiken mahdollisen saakin, välltämättä on kovin helppoa. Vaan kun aineellisesti lapselle annetaan kaikki, mitä kuvitella saattaa, ja rakkauttakin varmasti on, niin eipä siihen ketään voi puuttua, että odotukset on ihan mahdottomat!
Miksi oikeudet on aina vanhemmilla ja lapsi sitten vaan kantaa osansa :headwall: :headwall:
 
Ehkä siinä vanhemmat toteuttaa omia toteutumatta jäämiä unelmiaan esim. noiden harrastusten kautta. Kyllähän jotain on vinossa, jos lapsen tahtoa ei kuunnella esim. harrastusten suhteen vaan kaikki on koettava ja kokeiltava. Toisaalta jotkut lapset haluaa kokeilla lähes kaikkia harrastuksia judosta jalkapalloon tai kuorolauluun. Meitä on moneksi, sekä vanhempia ja lapsia.
 
Sitä kun ei voi tietää johtuuko kuvailemasi käyttäytyminen siitä, että lapsen saaminen on ollut vaikeaa vai aivan jostain muusta... En tiijä ootko huomannut, mutta samanlaisia vanhempia löytyy myös helposti raskautuvista.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Juures Suikale:
Sitä kun ei voi tietää johtuuko kuvailemasi käyttäytyminen siitä, että lapsen saaminen on ollut vaikeaa vai aivan jostain muusta...


Juu, se on totta, että jotkut haluaa lapsesta elämäntapaan sopivan koristeen jokatapauksessa. Tämä nimenomainen tapaus vaan, joka sai minut tätä joskus pohtimaan, on ollu sellianen, jolla on ollu vaikeuksia lapsen saamisessa.
Ja kun satun tietämään toisen samantaopaisen perheen -heillä tosin ei onnistunut lopultakaan, vaan adoptoitiin- on itelle tullu jotenkin se mielikuva, että ylenpalttinen lapseen liittyvä hyysääminen ja välineurheiluksi menevä vanhemmuuden harrastaminen liittyy lapsen saamisen vaikeuteen.

Kun harva vauva se viellä niin kauheasti osaa vaatia ja haluta harrastuksia, eiköhän noi vauva-uinnit, vauva muskarit sun muut kuitenkin ole vanhempien harrastuksia, vaikka vauva niistä silminnähden nauttisikin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja LisaMarie:
Vaikka isovanhemmat asuvat lähellä, on isovanhempien luona kyläily aina suuri The Tapahtuma, vauvan kanssa lähtö vaatii mukaan vaunut, sitterin ja matkasängyn ja tietysti turvakaukalon, jossa matkustetaan. Kertakaikkiaan joka hilavitkutin, mikä jostain vauvalehdestä on löytyny, on ostettu ja sitä myös käytetää, vaikka se sitten hankaloittais elämää, mutta kun on luettu, että semmoinen kuuluu olle *tähän tulis silmiä hämillään pyörittelevä hymiö*

Kolahti varmaan mun nilkkaan ;) mutta meillä isovanhemmat asuvat 100km säteellä ja lähes joka kerta pitää mukaan ottaa ainakin vaunut, kaukalo (missä muuten matkustais?) ja matkasänky. Eikä sitterikään mun mielestä ihan tarpeeton hilavitkutin ole, vaikka ei sitä mummolaan asti aina raahattukaan...muuten kyllä aika samaa mieltä. :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja äippä:
Alkuperäinen kirjoittaja LisaMarie:
Vaikka isovanhemmat asuvat lähellä, on isovanhempien luona kyläily aina suuri The Tapahtuma, vauvan kanssa lähtö vaatii mukaan vaunut, sitterin ja matkasängyn ja tietysti turvakaukalon, jossa matkustetaan. Kertakaikkiaan joka hilavitkutin, mikä jostain vauvalehdestä on löytyny, on ostettu ja sitä myös käytetää, vaikka se sitten hankaloittais elämää, mutta kun on luettu, että semmoinen kuuluu olle *tähän tulis silmiä hämillään pyörittelevä hymiö*

Kolahti varmaan mun nilkkaan ;) mutta meillä isovanhemmat asuvat 100km säteellä ja lähes joka kerta pitää mukaan ottaa ainakin vaunut, kaukalo (missä muuten matkustais?) ja matkasänky. Eikä sitterikään mun mielestä ihan tarpeeton hilavitkutin ole, vaikka ei sitä mummolaan asti aina raahattukaan...muuten kyllä aika samaa mieltä. :)


No mun mielestä tässä varsinainen hupi oli juuri toi sitteri, kun se kaukalo on kuitenkin pakko olla, niin eikö se parin tunnin vierailulla isovanhempien luona voi korvata sitterin? Ja vaunut voi korvata sen matkasängyn, kun ei olla edes yökylässä... (No joo, mä en henk.koht. ymmärrä matkasänkyä, lainkaan, mutta eikö se sentään vaadi yökyläilyn, että se kannataa raahata mukaan?)
 
Alkuperäinen kirjoittaja LisaMarie:
...cut-cut-cut...

Kun harva vauva se viellä niin kauheasti osaa vaatia ja haluta harrastuksia, eiköhän noi vauva-uinnit, vauva muskarit sun muut kuitenkin ole vanhempien harrastuksia, vaikka vauva niistä silminnähden nauttisikin.

No toki vauva-ajan harrastukset on vanhempien suunnittelemia ja haluamia. Harva vauvauintia harrastava vaavi on sinne itse halunnut ja vaatinut :|
Puhuinkin tuossa vanhempien lasten osalta asiasta, kuten varmasti ymmärsit.
Ja mielestäni tuommoista vanhemmuutta esiintyy ihan yleisesti, olipa lapsen hankinta ollut helppoa tai vaikeampaa. Täysin kiinni vanhempien luonteesta ja aktiivisuudesta.
 
Minäkin mietin että näitä löytyy myös helpommin raskautuvista vanhemmista. Mutta varmaan enemmän esim sellaisista joilla on ikää hiukan enemmän (en siis tarkoita yli 40v, jo 30 riittää) ja sen mukaan paremmat taloudelliset mhdollisuudet tämän "vanhemmuuden" toteuttamiseen. Ehkä lapsi on asia josta ollaan haaveiltu pitkään, mutta toteutettu vasta kun on kaikki asiat kunnossa ja mahdollisuus panostaa lapseen.

Huvittaviltahan nuo kuulostavat, mtta ehkä aika opettaa? Eli jos se innostus täydellisestä vauvasta (ja vanhemmuudesta) jollain lailla murenee uhmaiän myötä ja lapsen oma persoona tulee esille. Kenties jossain vaiheessa itse huomaa kuinka hankalaa on pakata täysvarustusta joka parintunnin vierailulle, ja että asiat tosissaan sujuvat jopa helpommin ilman turhia apuvälineitä...
 
Emmää ainakaan tajunnut ensimmäisen lapsen kohdalla sitä, että mitä vempeleitä kannattaa ostaa ja mitä ei.
Matkasänky kyllä on tullut kysymykseen vasta sen jälkeen kun lapsi ei mahtunut enää vaunukopassa nukkumaan kyläillessä (senverran oli järkeä päässä).
Tuohon kaukalo/sitteri -kysymykseen voisin vastata sen, että sitteri oli mukana meillä siksi että sen sai täysin vaaka-asentoon ja syöttöasentokin oli parempi kuin kaukalossa...ei pienen lapsen ole hyvä olla kaukaloasennossa kovin kauaa.
No, kukin tyylillään. Jos on iso auto, niin roudatkoon vaikka koko lastentarvikeliikkeen tarjonnan mukanaan. Jokainen tyylillään.
 
Odotan innolla millainen mammeli musta tulee kun tämä masuasukki on erittäin pitkään ja hartaasti odotettu ja luultavasti jää myös ainokaiseksi ellei ihme tapahdu hedelmöitysrintamalla :D Toivottavasti musta ei kovin paha tapaus tuu :D
 
Mä en nyt ihan pelkästään noita tavaroitakaan tarkottanu, vaan sitä koko asetelmaa, että se lapsi jotenkin muuttaa kaiken niin perinjuurin, ihan kuin vanhemmat muuttuis eri ihmisiksi. Mutta noi tavarat on jotenkin helpon tapa mitata höyrähtämisen astetta :D
Tottakai se lapsi on sitä isompi muutos, mitä vanhempna sen saa, sitä kauemmin on ehtiny muokkaamaan elämäänsäja elämäntapojaan ilman.
Ja on niinkuin Madicken sanoi, että sitä rahaakin monesti on enemmän, kun ikää on enemmän.
Enemmän mä kuitenkin mietin sitä lapsen kannalta, loppuuko se täydellisyyden odotus koskaan? Saako lapsi epäonnistua? Vai käykö niin, että mitä vaan tapahtuu, niin ei meidän murussa ainakaan ole vikaa? Luulisin, että se on kuitenkin lapsellekin raskasta olla kaikkien unelmien täyttymys, kun ei saa vaan olla pieni ihminen, vaan täytyy toteuttaa vanhempien unelmat. Ja kuinka pienenä lapsi alkaa aistita niitä vaatimuksia?
 
Alkuperäinen kirjoittaja LisaMarie:
Enemmän mä kuitenkin mietin sitä lapsen kannalta, loppuuko se täydellisyyden odotus koskaan? Saako lapsi epäonnistua? Vai käykö niin, että mitä vaan tapahtuu, niin ei meidän murussa ainakaan ole vikaa? Luulisin, että se on kuitenkin lapsellekin raskasta olla kaikkien unelmien täyttymys, kun ei saa vaan olla pieni ihminen, vaan täytyy toteuttaa vanhempien unelmat. Ja kuinka pienenä lapsi alkaa aistita niitä vaatimuksia?

Mie haluan vielä korostaa, että mielestäni pitkä lapsettomuus ja nämä nyt pohdittavat asiat eivät kulje käsi kädessä. Lapsettomuudesta kärsiviä/ kärsineitä kohtaan kovin epäreilu yleistys.

Mutta niitä vanhempia on (ja paljon), jotka lataavat lastaan kohtaan kamalat odotukset ja se tekee lapselle valtavasti hallaa. Pirullista ruveta sitten vanhempana etsimään itseään, kun koko ikänsä on ollut vain vanhempiensa mielikuvien tuote :/
 
Alkuperäinen kirjoittaja Juures Suikale:

Mie haluan vielä korostaa, että mielestäni pitkä lapsettomuus ja nämä nyt pohdittavat asiat eivät kulje käsi kädessä.


Juu, totta on, että näitä on muitakin ja toisaalta monella pysyy järki päässä, vaikka on kuinka toivottu lapsi. Mä vaan uskon, että "riski" on isompi, jos lapsi on kovin tehty. Kun mun mielestä kun lähdetään kallissiin ja henkisesti raskaisiin hoitoihin on jo vähän lähdetty mukaan tähän lapsen kautta elämiseen, lapsesta on tullu itsetarkoitus.
Eli minusta myös siitä pitäisi puhua lapsettomuushoitojen yhteydessä, että mitä sitten jos onnistuu, miten olla mahdollisimman tasapainoinen sen lapsen kanssa. Mutta muutenkin nykyään on elämänmeno muuttunut niin, että neuvolan pitäis minusta myös pyrkiä jotenkin vihjailemaan, että lapsella on nyt asiat "liian hyvin" eikä puuttua vaan selkeisiin laiminlyönteihin.
 
Minä kun olis esikoisen kanssa neuvolan järjestämässä vauvatapaamisessa niin siellä tapasin monta tämän sortin vanhempaa. Useimmat yli 40v äitejä, jotka hehkuttivat kuinka he joka päivä käyvät vauvan kanssa siellä, täällä ja tuolla sekä vauvat harrastavat muskaria, uintia, joogaa jne. No, mitäpä minä 25v. olisin mistään ymmärtänyt, kun vietin rauhallisia päiviä vauvani kanssa kotona nauttien. No, ei kauaa mennyt kun yksi sun toinenkin näistä äideistä palasi töihin tai uupui ihan täysin.
 
Ei meillä ainakaan tolleen tapahtunut. Vaatteet on kaikenvärisiä, myös kirpparilta ja muilta saatuja. Toki kaikki tarvikkeet ostettiin esikoiselle uutena, mut tää kakkonen ei ole saanu juurikaan mitään uutta. Isovanhempien luona kyläily ei ole The Tapahtuma vaan ihan tavallinen käynti. Kukin tyylillään ;)
 
Mulla on yhdet tuttavat joilla on just tuollainen ap:n kuvaama lapsi nyt 4v ja iiihan hirvee kauhukakara kun saa aivan kaiken, mtään siltä ei voi kieltää kun se vois pahoittaa mielen jne. Kylää tullaan jsut tuollaisen tavarakasan kanssa ku ap kuvas. Eika metkaa seurata millainen aikuinen mies hänestä kasvaa...
 
Meillä on erittäin hartaasti ja kauan odotettu poika joka syntyi sitten lopulta lahjasoluista.
Suurinosa kaikista vaatteista ja tavaroista on käytettyä, vauvamuskarissa käydään, ei vauvauinnissa (vaikka mahdollisuus olisi, asutaan uimahallin vieressä)
ja mummoloissa käydään tosi harvoin, toisessa ehkä kerran kahdessa kuukaudessa ja toisessa kerran kuussa.
Ihan tavallista vauvaperheen elämää vietämme eikä olla sekaisin menty, onnesta ymmyrkäisenä tippa linssissä vaan katsellaan omaa rakasta lastamme.
 
Sitterin mukaan otto on minusta ihan järkevää, jos on kyseessä pieni vauva, joka viihtyy siinä. EI ole sama asia pitää häntä kaukalossa, jossa asento ei ole niin hyvin säädeltävissä ja on usein paljon istuvampi, kuin sitterissä.
 
enpä tiedä, kuten täällä ovat monet sanonet, eiköhän kyse ole lähinnä vanhempien luonteesta.

Meidän esikoinen syntyi kun oltiin vähän päälle 30, itse olin sitä hinkunut jo viisi vuotta mutta mies lämpeni hitaasti. Erityisemmin sitä ei tarvinnut tehdä, mutta oli se tosiaan unelmieni täyttymys!

Tilanne kuulostaa siis pahalta: suht vanhat vanhemmat ja lasta iät kaiket kaivannut äiti. No, meidän poika ei vauvauinnissa käynyt eikä muskarissakaan jaksanut. Olen ikionnellinen lapsestani mutta en usko ylenmääräiseen hyysäämiseen ja huolehtimiseen. Mutta ei se oikeastaan ole oleellista, sillä kuten sanoin, se on vain minun tapani hoitaa lastani. Olisin takuulla ollut ihan samanlainen hyvässä ja pahassa myös kaksikymppisenä.

Ja tuota... Jos nyt joku haluaa välineurheilla, niin ei siinä kyllä mitään pahaa ole! Miksi ihmeessä sitä ei saisi vähän irrotella, jos on vaikka vuosia käynyt hoidoissa ja odottanut vaan, että koska pääsee hankkimaan matkasängyt ja kaukalot?

Kai sitä nyt jokainen saa itse päättää, mitä välineitä lapsi tarvitsee.

Annetaan hei ihmisten iloita lapsistaan, eritoten silloin, jos niiden saaminen on ollut työn ja tuskan takana! Kukin tekee sen tyylillään.

Raja pitää minun mielestäni vetää siihen, etteivät vanhemmat ryhdy ylikuormittamaan lasta harrastuksilla ja käyttämään häntä omien pyrkimyksiensä toteuttajana. Mutta sehän ei sitten kyllä liitykään enää vanhempien ikään tai hedelmöityshoitoihin vaan ihan toisiin juttuihin.

 
Mä tunnen yhden tuollaisen perheen. *tirsk* Ne tuli mun ylioppilasjuhliin, niin mukana oli: matkasänky, sitteri, leikkialusta, leluja, kantokoppa, vaunut, laukullinen vaippoja, ruokaa ja muita tarpeita. Oli aika koomista kun ne leväytettiin siihen meidän olohuoneeseen..
 
He kai eivät kuitenkaan hoidoilla ole saaneet lapsia, mutta järkyttävä sivusto on. Ihan kuin olisivat juuri LisaMarien kuvailemat henkilöt. :D
http://www.miajoki.com/vauvaint.htm
 
no ei se välttämättä aina ole niin ruusuinen vaikka lapsi olisi kuinka toivottu. sitä joko ylisuojellaan ja pidetään pumpulissa, eikä anneta elää normaalia elämää tai sit käy niinkuin mun tutuille, että 14 vuotta yritettiin ja vihdoin saivat tytön, vuoden päästä tytön syntymästä erottiin ja lapsi jäi äidille, joka alkoi viettämään vallatonta sinkkuelämää, jättäen lapsen jopa yöksi yksin nukkumaan, kunnes sossu puuttui tilanteeseen ja lapsi muutti asumaan isänsä uusio perheeseen. no he elivät sentään suht kohta normaalia perhe elämää. yleistää ei voi , toki varmaan on enemmän niitä tapauksia, jossa se hartaasti toivottu lapsi elää onnellisena onnelisten ja hyvien vanhempiensa kanssa.
 
Mä otan kantaa tuohon "hilavitkuttimien" mukana raahaamiseen. Jokainen tavallaan jne. Ennenvanhaan kun käytiin anoppilassa, niin kyllä meillä oli kaikenmaailman tavaraa sitteriä, läpsylelusysteemi, makuualusta ym. ym. Ja aina varauduttiin "selviytymispakkauksella". Mä jotenkin en ymmärrä että pidetään outoina vanhempia jotka haluavat varautua. Ja se mikä sopii yhelle, niin ei sovi toiselle. On vanhempiakin jotka pakkaa sen lapsen mukaan ja sitten ei olekaan mitään muuta.
 

Yhteistyössä