Onhan toi ihan hyvä yleisohje, mutta ennemminkin mun mielestä se menis niin, että ei tarvi olla yhteistä harrasusta, mutta pitäisi osata ja voida nauttia yhteisistä tekemisistä. Eli harrastus pitäisi katsoa aika laajalla skaalalla. Yhteinen tekeminen voi olla yhteinen ruuanlaitto, elokuvaillat, teatterikäynnit, iltakävelyt, pihatyöt yhdessä jne.
Keskimmäinen noista on mun mielestä tärkein. Jos ei tulevaisuutta näe samalla tavalla, on vaikea kuvitella jakavansa sitä yhdessä. Ja seksin pitäisi sujua molempia tyydyttävästi. Jos kumpikin on tyytyväinen kerran kuussa tahtiin tai vaikka seksittömyyteen, se on ok, tai jos molemmat haluavat pupuilla päivittäin, sekin on ok. Ongelmia tulee lähinnä silloin, jos toinen on tyytyväinen vähään ja toinen haluaisi paljon enemmän. Silloin joustot puolin ja toisin tulevat vaikeaksi.
Ziikin kanssa muuten samaa mieltä, mutta itse en välttämättä haluaisi "päivä kerrallaan"-parisuhdetta. Silloin kun haluaa lapsia, ei biologiakaan anna periksi sille, että voisi katsoa päivä kerrallaan kumppanin tulevaisuuden suunnitelmia, jos siis suunnitelmat oikeasti ratkaisevasti eroavat. Kun lapsia ei ole yhdessä tarkoitus hankkia, onkin varmaan ihan ok katsella jonkun kanssa vaikka viisi vuotta ja sitten erota, jos kuviot ei enää sovi yhteen. Tosin elämänmittainen suhde on mulla toiveena, joten senkään vuoksi päivä kerrallaan ajattelu ei oikein sovi mulle... Vaikka eihän sitä ikinä tiedä, minne elämä heittelee eikä kaikkea voikaan suunnitella. =)
