Harmittaako, jos exällä menee paremmin kuin itsellä

Erottiin mun aloitteesta ja molemmat on jo perustaneet omat perheet. Kuitenkin harmittaa, kun exällä menee paremmin. Sillä ei ole taloushuolia ja on aikaa harrastaa itse ja perheen kanssa. Itsestä taas tuntuu, että päivät vaan menee, töistä tulee kivasti rahaa, mutta paljon on menojakin eikä aikaa tunnu löytyvän mihinkään. Myös parisuhde on laimentunut, exällä taas toisinpäin. Jotenkin kaduttaa ero, ehkä sen exän kanssa asiat olisi kuitenkin menneet paremmin.

 

Keskitypä nyt vaan siihen, että elät omaa elämääs ja teet siitä parasta mahdollista teidän resursseillanne.

 

Ei harmita, eikä sillä mene

 

mun ex, eli siis kolmen koululaiseni isä, soon nii hyvä tyyppi että suon hänelle kaiken mahdollisen onnen mitä elämässä voi olla. sinkkuna elelee, minä aviossa uudelleen, mutta olemme ystäviä ja hän on usein nähty vieras meillä

 

[QUOTE="aloittaja";28438447]Itsestä taas tuntuu, että päivät vaan menee, töistä tulee kivasti rahaa, mutta paljon on menojakin eikä aikaa tunnu löytyvän mihinkään. Myös parisuhde on laimentunut[/QUOTE]

Sun iloa syö asenne eikä exän menestys. Arki, tylsyys ja suhteen laimeneminen mahtoivat olla erosikin syynä?

 

Ei harmittaisi vaikka menisikin. Miten se toisen onni on minun onnestani mitenkään pois?

 

Me ollaa vasta eroamassa. Nyt tuleva ex voi huonosti, märisee kun kaikki on huonosti. Bailaa viikonloput ja viikot valittaa ja valittaa. Minä haluan eron, minä hoidan lapset, hoidan työni, hoidan kodin, suoritan, suoritan, suoritan. Olen poikki tästä kaikesta ja luulen, että menee vuosia, ennenkuin mulla on edes aikaa ja jaksamista ajatella itseäni ssati, että olisi joskus aikaa uudelle parisuhteelle. Mä en uskokaan, että mulla menisi joskus paremmin kuin exällä, mutta koko perheen takia mun on omlut pakko tehdä tämä ratkaisu.

 

Ei mua harmita. Hänen uudella perheellään isot tulot ja isot menot. Jos mä saan vajaat 40 000e / vuosi on heidän perheensä tulot luultavasti noin 200 000e vuodessa, mutta tekevät molemmat sekä päivätyötä että ilta - / viikonloppu vastaanottoa. En kadehdi. Ainostaan sitä harmittelen, että olin töissä kun ex opiskeli ja minä sitten olen opiskellut ollessani yh. Mutta mitä sitä kuluttamaan energiaansa kadehtimiseen.

 

Vähän riippuu että missä mielessä paremmin..

Mua ei harmita, vaikka tiedänkin että eksäni elää taloudellisesti turvatumpaa elämää. Hän perusti oman yrityksen eron jälkeen ja ansaitsee hyvin sillä. Siitä hyötyy kuitenkin myös mun lapset, jotka pääsevät matkoille ja saavat kaikkea sellaista, mitä minä en pysty heille tarjoamaan. Eli ei tosiaankaan harmita.

Enkä voi tietää, miten hänelle muuten elämässä menee, joten ei tarvitse kadehtia mitään..