harmittaa..

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Kumipuu
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

Kumipuu

Aktiivinen jäsen
27.05.2010
1 672
2
36
Typerä äijän niljake jätti minut TAAS yksin ja meni ryyppäämään.. Ja huomenna sitten ihmettelee miksi olen vihainen.. Miten saisin sen tajuamaan että ei ole hyväksyttävää että minä hoidan KAIKEN sillä aikaa kun se työtön paska ryyppää meidän viimesetkin rahat.. :(
 
Olen yrittänyt keskustella, huutaa, pitää mykkäkoulua, uhannut... Kun sanoin että saa pakata tavaransa ja lähteä hän teki hyvin selväksi että siitä ei tule helppoa, sanoi vievänsä meidän tyttären, kaikki tavarat jotka ollaan yhdessä ostettu. Rupes jopa riitelemään jostain helvetin viinilaseista.. Uskomatonta että minä puunaan kodin, pesen pyykit, hoidan vauvan ja teen ihan kaiken herralle valmiiksi, ja tässä on kiitos. On jo puoli vuotta ryypänyt melkein päivittäin, tulee kotiin välillä suihkuun ja nukkumaan ja lähtee taas.. Inisee vain että hänellä on niin rankkaa ja minä en ymmärrä. Miten voisin edes ymmärtää kun hän ei kerro mikä on vialla?? :( Vitsi mä en jaksa enää..
 
no et tod.voi tuota alkaa katseleen, kun on lapsia. Eikä edes vaikka ei olisi.
Vilkaise tuonne naistenkartano-nettisaitille, aloita jostain siis.
Sun pitää saada voimavaroja ja assertiivisuutta nyt kuitenkin itselles, mitenkään väheksymättä ketään muuta. Miehen pitää pystyä pääsemään tuosta itsekin eteenpäin johonkin suuntaan.

Joudun tästä pian häippäisemään, työt kutsuvat tässä tasaisin väliajoin.
 
toivottovasti kohtalo pitää huolen että se saa vielä tuntea nahoissaan että toisia ei kohdella noin.. Huomenna sen sukulaiset tulee kahvittelemaan ja minä kyllä pidän huoleen että tulee semmonen nöyryytys sille kusiaivolle että ei ihan heti unohda.. :kieh:
 
Alkuperäinen kirjoittaja Essie:
Miks sä kattelet tommosta? :(

en ole ap mutta vastaan koska meillä on ollu samoja ongelmia.

se ei ole niin helppoa olla itsekäs kun toisella on selvästi ahistusta, ongelmia ym. jotenkin sitä vaan luulee viimeiseen asti että toinen muuttuis, tai että sitä pystyis "pelastaa". :snotty: luulin ite että ukolta menis viimeinen kontakti perheeseen jos olisin vielä jättänyt. sinnikkäästi ootin, autoin, tuin ja annoin tilaa. parempaan suuntaan ollan menty..en vaan tiiä mihin ite hävisin siinä samalla..
 
Alkuperäinen kirjoittaja SD:
Alkuperäinen kirjoittaja Essie:
Miks sä kattelet tommosta? :(

en ole ap mutta vastaan koska meillä on ollu samoja ongelmia.

se ei ole niin helppoa olla itsekäs kun toisella on selvästi ahistusta, ongelmia ym. jotenkin sitä vaan luulee viimeiseen asti että toinen muuttuis, tai että sitä pystyis "pelastaa". :snotty: luulin ite että ukolta menis viimeinen kontakti perheeseen jos olisin vielä jättänyt. sinnikkäästi ootin, autoin, tuin ja annoin tilaa. parempaan suuntaan ollan menty..en vaan tiiä mihin ite hävisin siinä samalla..

Mä en vaan käsitä et miks naiset uhraa itsensä tuommoisten miesten takia :(
 
Alkuperäinen kirjoittaja Essie:
Alkuperäinen kirjoittaja SD:
Alkuperäinen kirjoittaja Essie:
Miks sä kattelet tommosta? :(

en ole ap mutta vastaan koska meillä on ollu samoja ongelmia.

se ei ole niin helppoa olla itsekäs kun toisella on selvästi ahistusta, ongelmia ym. jotenkin sitä vaan luulee viimeiseen asti että toinen muuttuis, tai että sitä pystyis "pelastaa". :snotty: luulin ite että ukolta menis viimeinen kontakti perheeseen jos olisin vielä jättänyt. sinnikkäästi ootin, autoin, tuin ja annoin tilaa. parempaan suuntaan ollan menty..en vaan tiiä mihin ite hävisin siinä samalla..

Mä en vaan käsitä et miks naiset uhraa itsensä tuommoisten miesten takia :(

velvollisuus, usko parempaan, läheisriippuvaisuus, itsepäisyys..joskus sitkeys kannattaa joskus ei..kerran olen jo epäonnistunut pitämään perheen ja avioliiton kasaan..tällä kertaa en aio luovuttaa niin helposti. tulevaisuus näyttää onko mahollista vai eikö..
 
Alkuperäinen kirjoittaja SD:
Alkuperäinen kirjoittaja Essie:
Alkuperäinen kirjoittaja SD:
Alkuperäinen kirjoittaja Essie:
Miks sä kattelet tommosta? :(

en ole ap mutta vastaan koska meillä on ollu samoja ongelmia.

se ei ole niin helppoa olla itsekäs kun toisella on selvästi ahistusta, ongelmia ym. jotenkin sitä vaan luulee viimeiseen asti että toinen muuttuis, tai että sitä pystyis "pelastaa". :snotty: luulin ite että ukolta menis viimeinen kontakti perheeseen jos olisin vielä jättänyt. sinnikkäästi ootin, autoin, tuin ja annoin tilaa. parempaan suuntaan ollan menty..en vaan tiiä mihin ite hävisin siinä samalla..

Mä en vaan käsitä et miks naiset uhraa itsensä tuommoisten miesten takia :(

velvollisuus, usko parempaan, läheisriippuvaisuus, itsepäisyys..joskus sitkeys kannattaa joskus ei..kerran olen jo epäonnistunut pitämään perheen ja avioliiton kasaan..tällä kertaa en aio luovuttaa niin helposti. tulevaisuus näyttää onko mahollista vai eikö..

No mut kyllä tää maailma on pullollaan vastaavia tarinoita ja ne opettaa et parempi jättää tommoset mulkut oman onnen nojaan. Lastenki takia pitäis tajuta et parempi niiden on olla ilman isää kuin olla huonon isän kanssa.
 
SD, ihan kuin olisin itse kirjoittanut tuon! Paitsi se osa että mennään parempaan päin. Olen kokenut mieheni kanssa todella paljon, sekä hyviä että huonoja asioita. Ja jotenkin tunnen että olen hänelle velkaa siitä että hän auttoi minua aikoinaan.. Ymmärrän hyvin että minun elämäni on arvokkaampi kuin tämä.. Ja nyt kun haluaisin erota, niin olen jo niin väsynyt että en jaksa. Pakko vaan kerätä voimia.. Vaikeaa se on kun ei ole ketään, ei mitään tukea. Jessus että oon sörssinyt asiani.. :|
 
Alkuperäinen kirjoittaja Essie:
Alkuperäinen kirjoittaja SD:
Alkuperäinen kirjoittaja Essie:
Alkuperäinen kirjoittaja SD:
Alkuperäinen kirjoittaja Essie:
Miks sä kattelet tommosta? :(

en ole ap mutta vastaan koska meillä on ollu samoja ongelmia.

se ei ole niin helppoa olla itsekäs kun toisella on selvästi ahistusta, ongelmia ym. jotenkin sitä vaan luulee viimeiseen asti että toinen muuttuis, tai että sitä pystyis "pelastaa". :snotty: luulin ite että ukolta menis viimeinen kontakti perheeseen jos olisin vielä jättänyt. sinnikkäästi ootin, autoin, tuin ja annoin tilaa. parempaan suuntaan ollan menty..en vaan tiiä mihin ite hävisin siinä samalla..

Mä en vaan käsitä et miks naiset uhraa itsensä tuommoisten miesten takia :(

velvollisuus, usko parempaan, läheisriippuvaisuus, itsepäisyys..joskus sitkeys kannattaa joskus ei..kerran olen jo epäonnistunut pitämään perheen ja avioliiton kasaan..tällä kertaa en aio luovuttaa niin helposti. tulevaisuus näyttää onko mahollista vai eikö..

No mut kyllä tää maailma on pullollaan vastaavia tarinoita ja ne opettaa et parempi jättää tommoset mulkut oman onnen nojaan. Lastenki takia pitäis tajuta et parempi niiden on olla ilman isää kuin olla huonon isän kanssa.

mun mies on aina ollu hyvä isä vaikkei meillä ollu parisuhteessa kaikki kunnossa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja SD:
mun mies on aina ollu hyvä isä vaikkei meillä ollu parisuhteessa kaikki kunnossa.

No mut ei se tee lapsille hyvää nähdä ettei vanhempien ole hyvä olla toistensa kanssa. Jos se mies on hyvä isä nyt, luultavasti se on vielä parempi etäisänä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kumipuu:
SD, ihan kuin olisin itse kirjoittanut tuon! Paitsi se osa että mennään parempaan päin. Olen kokenut mieheni kanssa todella paljon, sekä hyviä että huonoja asioita. Ja jotenkin tunnen että olen hänelle velkaa siitä että hän auttoi minua aikoinaan.. Ymmärrän hyvin että minun elämäni on arvokkaampi kuin tämä.. Ja nyt kun haluaisin erota, niin olen jo niin väsynyt että en jaksa. Pakko vaan kerätä voimia.. Vaikeaa se on kun ei ole ketään, ei mitään tukea. Jessus että oon sörssinyt asiani.. :|

:hug:
jos uskot parempaan niin jatka taistelua. se päivä kun jompikumpi luovuttaa niin voi laittaa kamat jakoon. meillä menny parempaan suuntaan ja tiiän etten saakaan parempaa tällä hetkellä koska
1. en osaa sitä vaatia
2. en ole tällä hetkellä parempaan arvoinen

mitään ei tapahdu samantien mutta jos vielä on se tunne että TÄSTÄ kannattaa taistella niin tsemppaan! :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Essie:
Alkuperäinen kirjoittaja SD:
mun mies on aina ollu hyvä isä vaikkei meillä ollu parisuhteessa kaikki kunnossa.

No mut ei se tee lapsille hyvää nähdä ettei vanhempien ole hyvä olla toistensa kanssa. Jos se mies on hyvä isä nyt, luultavasti se on vielä parempi etäisänä.

niin kauan kun moelmmat uskoo parempaan ja luottaa siihen jatkan uskoa parempaan. :) ja siihen suuntaan mennäänkin.
 
niin ja taisteluna en tarkoita sitä että joakinen päivä riidellään ja selvitetään välejä vaan että molemmat tekee täitä sen eteen että muutamme vanhoja tapja eikä ajatella vaan itteemmä. kun molemmat tulee puolen tiehen vastaan ja tekee kompromissejä niin ollaan askel lähempänä tavoitetta. on mussakin vikoja ja ongelmia. liian helposti kaiken voi laittaa alkoholin piikkiin vaikka syy olisi muuallakin. omista ongelmista puhun nyt siis. ;)
 
no mulla kai sitten on se ongelmana että mies ei tule puolitiehen. Tai siis joo, välillä sanoo että ei halua rikkoa perhettä eikä satuttaa minua, mutta sitten taas häipyy ja minä jään kuin mikäkin idiootti ihmettelemään että mitä sille ihme parannukselle tapahtui. Omaa tyhmyyttäni että kerta toisensa jälkeen luotan siihen.. Mutta en jaksais enää yhtään paskaa elämässäni, tuntuu että olen vetänyt lyhyimmän tikun joka hemmetin asiassa. Tyttäreni takia jaksan vielä uskoa parempaan huomiseen.. :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kumipuu:
no mulla kai sitten on se ongelmana että mies ei tule puolitiehen. Tai siis joo, välillä sanoo että ei halua rikkoa perhettä eikä satuttaa minua, mutta sitten taas häipyy ja minä jään kuin mikäkin idiootti ihmettelemään että mitä sille ihme parannukselle tapahtui. Omaa tyhmyyttäni että kerta toisensa jälkeen luotan siihen.. Mutta en jaksais enää yhtään paskaa elämässäni, tuntuu että olen vetänyt lyhyimmän tikun joka hemmetin asiassa. Tyttäreni takia jaksan vielä uskoa parempaan huomiseen.. :)

No mut jos mies lupailee ja lupailee niin se on merkki jo siitä et muutosta tuskin tulee... :/
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kumipuu:
no mulla kai sitten on se ongelmana että mies ei tule puolitiehen. Tai siis joo, välillä sanoo että ei halua rikkoa perhettä eikä satuttaa minua, mutta sitten taas häipyy ja minä jään kuin mikäkin idiootti ihmettelemään että mitä sille ihme parannukselle tapahtui. Omaa tyhmyyttäni että kerta toisensa jälkeen luotan siihen.. Mutta en jaksais enää yhtään paskaa elämässäni, tuntuu että olen vetänyt lyhyimmän tikun joka hemmetin asiassa. Tyttäreni takia jaksan vielä uskoa parempaan huomiseen.. :)

ainoo mitä voin sanoa että luota ja usko itseesi. jos et usko etkä luota siihen parempaan huomiseen ukon kanssa niin usko itseesi ettää pärjäät ilman sitä parisuhteessa. perheessä se tulee aina olemaan. ei se ehjä perhe ole aina se isi + äiti + lapsi/lapset, vaan sitä että kaikilla on hyvä olla yhdessä, tai erikseen jos yhdessä ei ole mahollista.

kuten tossa aikasemmin sanoin niin ite en ainakaan ansaitse parempaa kosa en osaa vaatia sitä.
 

Yhteistyössä