harmittaa pikkusen...

se on myöhästä miettiä kun on jo nimet paperissa. tää on itkä juttu,mutta mut todella painostettiin kirjottaan nimeni paperiin sillon kaks vuotta sitten. poika olis kolme kun tää järjestely muuttuis.
meillä ei ole kun pari km välimatkaa,siis lapsen isillä ja meillä,et sekin vähän helpottaa..
mut en usko et sinne asti päästään tätä menoa..

ja mä olen kuullut paljon hyvääkin tuosta viikko- ja viikkojärjestelystä,ei pidä yleistää,jokainen perhe toimii tavallaan.

 

Niin, periksiantamalla ei ainakaan saavuta mitään. Toinen vaan pompottaa entisestään. Meillä tilanne oli toisinpäin, isä teki suunnitelmia lasten varalle, äiti ei sitten antanutkaan lapsia jne. Isä yritti pitää hyvät välit, ja suostui juoksutettavaksi ym. Vasta kun isä alkoi laittaa kampoihin, asiat paranivat, kun äiti huomasi, etteivät temput enää tepsineet. Ymmärrän kyllä, että sinun tilanteesi on hieman toisenlainen, kun lapsen koti on luonasi.