Harmittaa, mokasin ehkä työhaastattelun jännittämällä liikaa.

["vieras."]

Kerroin ensin, kuinka olen lukenut kyseisen työpaikan nettisivuja ja tutustunut paikkaan etukäteen...no sitten tää työnantaja kysyy että miten mä kertoisin tietämäni perusteella tästä, jos joku kysyisi millainen paikka on kyseessä....en tiedä menin ihan lukkoon, muussa tilanteessa olisin voinut pitkät sepustukset kertoa, mutta jännitys vaikutti liikaa, enkä osannutkaan siinä tilanteessa kertoa kuin yhden jutun. Näytin ihan idiootilta ja asia jäi vaivaamaan, taisin yhden kerran mainita jännityksestä mutta sillä tuskin on merkitystä kun tein itsestäni ihan idiootin.

Eikä varmaan kannata laittaa perään mitään meiliä ja pahoitella sitä että jännitys vaikutti liikaa haastatteluun.

 

[vvvieras]

Jännittäminen on ihan normaalia noissa tilanteissa ja varmasti haastattelijakin sen ymmärtää.
Jos muuten olet sopiva hakemaasi paikkaan niin en usko että pieni jännittäminen vaikuttaa valintaan.
Toivotan onnea valintaan

 

[viera.s]

On ihan normaalia tosiaan jännittää, anteeksipyyntely sellaisen takia olisi kummallista. Se yksi kysymys ei varmasti ratkaise, eihän tuo ole edes siinä mielessä paha, että et mitään kamalaa paljastanut itsestäsi. Tai vaikka mennyt ihan sanattomaksi, kun omia hyviä puolia kysytään.

Jos kuitenkin jäät valitsematta, se johtuu todennäköisesti jostain ihan muusta kuin yhdestä "huonosta" vastauksesta. Edes täydellisellä haastattelusuorituksella työpaikka ei ole koskaan taattu, ei ainakaan jos muitakin potentiaalisia hakijoita on.

 

["vieras."]

Jännittäminen on ihan normaalia noissa tilanteissa ja varmasti haastattelijakin sen ymmärtää.
Jos muuten olet sopiva hakemaasi paikkaan niin en usko että pieni jännittäminen vaikuttaa valintaan.
Toivotan onnea valintaan

Kiitos, tuntuu vaan että annoin itsestäni tyhmemmän kuvan kuin mitä olen. Lisäksi olin ehkä liiankin rehellinen asioistani, ei varmaan olisi kannattanut kertoa selkävaivasta mm. vaikka sanoin kyllä etten usko sen häiritsevän kyseisessä työssä vaan tietyissä työasennoissa...mut en tiedä mitä mahtoi ajatella. Lisäksi kerroin että minulla on erityislapsi ja sen olevan syy etten ole lapsen syntymän jälkeen paljoa töissä ollut...hoidon järjestämisen vaikeus silloin kun ei ole koulua on mahdottomnuus ja kyllä se on rajoittanut...ajattelin vain että haluan olla rehellinen, mutta olin ehkä liikaakin ja meni varmasti jännityksen piikkiin tämäkin.

noh...katsotaan miten käy..

 

["vieras."]

[QUOTE="vieras.";29710225]Kiitos, tuntuu vaan että annoin itsestäni tyhmemmän kuvan kuin mitä olen. Lisäksi olin ehkä liiankin rehellinen asioistani, ei varmaan olisi kannattanut kertoa selkävaivasta mm. vaikka sanoin kyllä etten usko sen häiritsevän kyseisessä työssä vaan tietyissä työasennoissa...mut en tiedä mitä mahtoi ajatella. Lisäksi kerroin että minulla on erityislapsi ja sen olevan syy etten ole lapsen syntymän jälkeen paljoa töissä ollut...hoidon järjestämisen vaikeus silloin kun ei ole koulua on mahdottomnuus ja kyllä se on rajoittanut...ajattelin vain että haluan olla rehellinen, mutta olin ehkä liikaakin ja meni varmasti jännityksen piikkiin tämäkin.

noh...katsotaan miten käy..[/QUOTE]

ja nyt siis työ olisi koululla, mikä tarkottaisi sitä ettei minun tarvitsisi huolehtia erityislapsen hoitojärjestelyistä koulujen lomilla ja vapaapäivinä jne. koska minulla olisi ne samat lomat...olisi siis ihanteellinen työpaikka.

no vähän paha aavistus on, mutta jää nähtäväksi miten käy.

 

[Happygirl-91]

Varmasti ovat nähneet about satoja jännittäjiä, ei syytä häpeään! Hienoa että pidit tärkeänä onnistumista ja yritit parhaasi.

 

["harmaa"]

Mulle on käynyt joskus samoin. Jännitin liikaa ensimmäistä työhaastatteluani, minkä lisäksi olin kyllä varmaan liian rehellinen. En saanut paikkaa, mutta opin kyllä paljon siitä kokemuksesta. Eli vaikka paikkaa et tällä kertaa saisi, niin olet kuitenkin kartuttanut kokemusta. Sitä kautta seuraava haastettelukin sujuu varmasti paremmin.

 

[**katsos]

Vaikka ala on täysin eri niin halusin kertoa tähän (sulle AP), että mulla oli vähän aikaa sitten haastatteluiden jälkeen tilanne jossa "kaksi parasta" oli melko erilaisia hakijoita ja miettiessäni valintaa ajattelinkin heitä 'jännittäjänä' ja 'itsevarmana', eli toinen haastattelussa selkeästi jännitti todella paljon ja toinen taas oli erittäin itsevarma.. No päätin palkata 'jännittäjän' pitkän pohdinnan ja monien muiden työhön liittyvien perusteiden seikalla ja voin sanoa etten ole päätöstä joutunut katumaan hetkeäkään! Muuten en uskalla arvailla miten käy sinun kohdalla koska tosiaan ala on eri sekä aina riippuu paljon myös siitä ihmisestä kuka haastattelee tai rekrytoi, että mitkä asiat vaikuttaa mitenkin! Pidän sulle peukkuja kuitenkin

 

[Hyvä esimie]

Hyvä rekrytoija/esimies osaa kyllä lukea onko se jännitystä ja osaa luotsata keskustelun niin, että haastateltava rentoutuu.

Itse olen harrastanut melkein kaikkea laidasta laitaan ja jos haastateltavalta löytyy joku harrastus mistä se pitää niin yleensä vien keskustelun innostuneesti siihen. Jos haastatelteltava on oikeasti aktiivinen ja innostunut harrastuksestaan, unohtaa se
tilanteen.