Harmittaa ja hävettää äitini käytös todella paljon

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailija

Vieras
Olimme muutama päivä sitten kotikaupunkimme isossa puistossa äitini ja lapseni kanssa.
Paikalle sattui myös lapsen kaveri isänsä kanssa. En tunne isää kovin hyvin, olemme nähneet vain ohimennen kun lapset ovat kyläilleet puolin ja toisin. Olimme tuolla puistossa aika paljon samassa porukassa kun lapset leikkivöt yhdessä. Äitini käytös loukkasi ja hävetti minua todella paljon. Hän kyseenalaisti minun mielipiteitäni ja tekemisiäni jatkuvasti tälle lapseni kaverin isälle, kertoi elämästäni asioita joita en ole koskaan halunnut kertoa puolitutuille, kertoi muka hauskoja juttuja jotka aiheuttivat lähinnä häpeää ja kiusallista tekonaurua. Eniten minua jäi vaivaamaan äitini kommentointi ylitseni ja kauhistelu ettei hän ainakaan ikinä voisi tehdä niin tai näin minua vähötellen ja pilkaten. Samalla reissulla tosin taas haukkui monta muutakin ihmistä. Äitini on sellainen jolla on paljon kavereita ja tuttuja, on aina menossa mutta sitten haukkuu seläntakana ja nyt keskittyi mollaamaan minua suoraan tämän puolitutun edessä, puhui päälleni jos koitin jotain sanoa jne. Jäi siis todella kurja olo tuosta retkestä ja rehellisesti sanottuna hävettää jatkossa nähdä lapseni kaverin isää koska nuo muuutama tunti mitä olimme puistossa oli alusta loppuun oli niin kiusallista ja noloa.
 
Eiköhän tämä mies ns ymmärtänyt yskää. Hänelläkin on äiti, isä, täti tai mummo, joka päästää sammakoita suustaan. Turhaan punastelet tai häpeilet koska jokainen meistä on tehnyt jotain hölmöä nuorena. Rohkeasti vaan ja unohda koko episodi.
 
Äitini kuoli samalla viikolla, kun kuopukseni syntyi. 9 lapsen äitinä hänkin päästi joskus sammakoita suustaan. Kova kun oli puhumaan.
Katsoin eilen netistä ohjelman Nilsiän herättäjäjuhllta vuodelta 1985.
Tuli äärettömän kotoisa olo. Ehkä joukossa oli myös tuttuja kasvoja.
Pienellä paikkakunnalla kaikki tuntevat toisensa ja rollaavat toistensa asiat.
Siinä suurin syy miksi olen viihtynyt aikuisikäni Helsingissä.
Täällä saa pitää kiinni yksityisasioistaan.
Tuskin ap. äitisi miksikään muuttuu vaikka kuinka kehittäisi itseään.
Sinä kasvatat lapsesi toisella tavalla.
Ei meistä kukaan ole täydellinen.
Olen saanut paljon viestejä ulkomailta ja aamun uutiset ovat vielä katsomatta.
Onneksi vävyni eivät ole suomalaisia, ja suurimmat möläytykseni suomeksi jäävät kääntämättä.
 
En ymmärrä kun ikää minulla on kohta 40 vuotta ja muutun edelleen äitini seurassa aina hiljaiseksi maata tuojottelevaksi ja kiusaannuneeksi. En uskolla sanoa juuri mitään kun pelkään, että sille mitä sanon nauretaan ja minua pilkataan. Olen koittanut opetella tästä tavasta eroon koska on todella kousallista vain olla hiljaa ja jos joku puhuu minulle äitini läsnäollessa vain hymähdän vastaukseksi kun en tiedä mitä uskallan sanoa etten kuulosta tyhmältä. Muiden seurassa olen suht puhelias ja olo on rento mutta en varmaan ikinä pääse tästä pikkutytön roolista eroon äitini seurassa. Siksi inhoan ylikaiken kaikkia sukujuhlia ymv
 

Yhteistyössä