K
"Kolmen äitee"
Vieras
Olen itse alle 30 ja minulla on kolme alle kouluikäistä lasta. Toisin kuin osa tässä ketjussa sanoi, niin olen vahvasti sitä mieltä että elämä ei pääty siihen lapsen syntymään. Tällä en kuitenkaan tarkoita sitä, että lasten pitäisi olla jatkuvasti hoidossa. Omani eivät ole vauvana olleet juuri ollenkaan ja sen jälkeenkin lähinnä muutaman tunnin pituisia pätkiä. Yökylässä mummolassa vasta kun ovat alkaneet olla sen ikäisiä, että ovat itse halunneet jäädä.
Elämä ei siis pääty lapseen, mutta kutsuisin tätä pienten lasten kanssa olemista jumitteluksi. Esikoinen lähtee kohta jo kouluun ja voin kertoa, että nämä vuodet ovat menneet todella nopeasti! Sen vuoksi nuorempien kanssa oleminen ei niin jumittelulta enää tunnukaan, kuin ensimmäisen lapsen kanssa tuntui, sillä tiedän, että nämä vuodet menevät todella nopeasti.
Voit miettiä, mitkä ovat sellaisia asioita, joita voit tehdä vauva mukana kulkien ja missä et voi käydä, mitä et voi tehdä vauva mukana. Kahviloissa notkumiset..? Onnistuu lasten kanssakin ja jos ei onnistu, niin et menetä niissä yhtään mitään. Minä olen ehtinyt vuosien aikana pyöriä paljon baareissa ja voin kertoa senkin, että siellä on ihan sama meininkin nykyään mitä oli kymmenen vuotta sittenkin. Et siis menetä yhtään mitään jos mietit, että et pääse nyt menemään ja sompailemaan kuten ikätoverisi.
Jos taas kaipaat omaa aikaa muuhun kuin bilettämiseen, se on ymmärrettävää. Lähes jokainen haluaa joskus käydä yksin edes siellä ruokakaupassa. Minulla itselläni niitä muutamien tuntien hetkiä on kuukausittain 0-4 kappaletta - riippuen aivan omasta tarpeestani.
Oleellisinta sinun olisi nyt muistaa, että elämä ei häviä minnekään vaikka jumittelisit lapsesi kanssa kotona vuosi tolkulla. Kun lapsesi aloittaa koulun, sinä olet vasta 26-vuotias. Ehdit tekemään ja näkemään elämää ja maailmaa vielä monien vuosien ajan, lapsen kanssa ja hänen aikuistuttuaan ilman lastakin.
Nyt kun olet yksinhuoltaja, niin opettele elämään arkeasi yksin lapsesi kanssa äläkä rakenna sitä jatkossakaan yhdenkään miehen varaan, sillä todentotta ero voi tulla uudelleenkin.
Elämä ei siis pääty lapseen, mutta kutsuisin tätä pienten lasten kanssa olemista jumitteluksi. Esikoinen lähtee kohta jo kouluun ja voin kertoa, että nämä vuodet ovat menneet todella nopeasti! Sen vuoksi nuorempien kanssa oleminen ei niin jumittelulta enää tunnukaan, kuin ensimmäisen lapsen kanssa tuntui, sillä tiedän, että nämä vuodet menevät todella nopeasti.
Voit miettiä, mitkä ovat sellaisia asioita, joita voit tehdä vauva mukana kulkien ja missä et voi käydä, mitä et voi tehdä vauva mukana. Kahviloissa notkumiset..? Onnistuu lasten kanssakin ja jos ei onnistu, niin et menetä niissä yhtään mitään. Minä olen ehtinyt vuosien aikana pyöriä paljon baareissa ja voin kertoa senkin, että siellä on ihan sama meininkin nykyään mitä oli kymmenen vuotta sittenkin. Et siis menetä yhtään mitään jos mietit, että et pääse nyt menemään ja sompailemaan kuten ikätoverisi.
Jos taas kaipaat omaa aikaa muuhun kuin bilettämiseen, se on ymmärrettävää. Lähes jokainen haluaa joskus käydä yksin edes siellä ruokakaupassa. Minulla itselläni niitä muutamien tuntien hetkiä on kuukausittain 0-4 kappaletta - riippuen aivan omasta tarpeestani.
Oleellisinta sinun olisi nyt muistaa, että elämä ei häviä minnekään vaikka jumittelisit lapsesi kanssa kotona vuosi tolkulla. Kun lapsesi aloittaa koulun, sinä olet vasta 26-vuotias. Ehdit tekemään ja näkemään elämää ja maailmaa vielä monien vuosien ajan, lapsen kanssa ja hänen aikuistuttuaan ilman lastakin.
Nyt kun olet yksinhuoltaja, niin opettele elämään arkeasi yksin lapsesi kanssa äläkä rakenna sitä jatkossakaan yhdenkään miehen varaan, sillä todentotta ero voi tulla uudelleenkin.
