Hankkisitko neljännen lapsen yksin?

jos olisin joskus aikoinani arvannut, olisin hankkinut kaikki lapseni yksin

Katkeran ihmisen puhetta. Olen kuullut saman lauseen muidenkin eronneiden suusta. Teissä naisissahan ei tietenkään mitään vikaa ole eron tullessa ollut?
Yks kaks ilman syytä muuttuneet miehet, te voimattomina sen edessä?

 

Täytyy sanoa vielä, että itse olen saanut viettää lapsuuteni molempien vanhempieni kanssa. Ollessani teini-ikäinen, vanhempani erosivat. Heillä oli yhteishuoltajuus, mutta asuin äitini luona. Toki olin silloin jo aika vanha ja helppo teini. Lapsen hankin avioliitossa ja olemme edelleen yhdessä. En siis puolusta yhden vanhemman oikeuksia siksi, että minulla olisi siitä kokemusta. Ystäväni on elänyt koko elämänsä ilman isää ja sanoo, ettei ole kärsinyt siitä lainkaan. Se on minusta ymmärrettävää, koska hän ei ole osannut kaivata sellaista mitä ei ole olemassa. Eri asia olisi, jos hän olisi menettänyt isänsä. Ystäväni sanoo, että arvostaa äitiänsä suuresti, kun tämä teki kaikkensa elättääkseen heidät.

Kaikista eniten ydinperheen merkitystä vähättelee nimenomaan eronneet, karanneet tai sitten jossain "pimeässä" ydinperheessä kasvaneet.

Kaipa minä oon sitten niin vammanen, kun olen tällaisesta rikkinäisestä perheestä, että minulla ei ole sananvapautta

Oikeesti. Mieti nyt vähän

 

En tekisi yhtäkään lasta sillä tiedolla että isättömiksi jäävät tai heittopusseiksi eri kotien välillä. Lapsi ansaitsee saada isän ja äidin jotka ovat keskenään yhdessä ja onnellisia.
Muunlainen pentutehtailu on puhdasta itsekkyyttä.
Nämä muksuja pukkaavat YH:t täyttävät vain sitä läheisyydenkaipuutaan tuolla touhulla. Ja sitten nostetaan hiuksille se kruunu miten sitä ihan itse on pärjännyt ja lapsetkaan ei oo varppina yhtään kärsineet.... Totuus kun on usein aika monisyinen.

Kuten jo useasti ehdotettu; hanki uusi harrastus, mene kurssille, hanki koira, kissa, hamsteri tai kultakala. Älä lasta.

En usko, että kyse on läheisyydenkaipuusta. Minulla on ystävä, joka hankki lapsen yksin - tai itse asiassa hänellä oli silloin jonkinlainen ei-vakava seurustelusuhde, mistä lapsi sai alkunsa, mutta eivät siis olleet eivätkä alkaneet olla perhe missään vaiheessa. Hän oli jo vuosia puhunut siitä, miten halusi lapsen, joten pikemminkin kyse lienee lapsenkaipuusta ja halusta tulla äidiksi, vanhemmaksi. Minusta kuulosti siltä, että vähättelit yh-äidin tarvetta olla äiti ja halua saada lapsi. Miksi se poikkeaisi parisuhteessa elävän naisen motiiveista?

Ap:lle - kun näin otsikon, ajattelin että ei missään tapauksessa, sillä neljän pienen kanssa elämä on melkoista hullunmyllyä välillä... mutta sinun muut lapsesihan ovat jo isoja. Ja muuten elämän puitteet varmaan ihan kunnossa. Joten voisin tuossa tilanteessa tehdä vielä yhden lapsen.

 

Kaikista eniten ydinperheen merkitystä vähättelee nimenomaan eronneet, karanneet tai sitten jossain "pimeässä" ydinperheessä kasvaneet. Jokainen joka rehellisesti pystyy vastaamaan, tietää että lapsen onni on rakastavat vanhemmat samassa kodissa, saman katon alla. Äiti ja isä, mielellään ihan ne biologiset sellaiset.

No, olen itse kasvanut ihan tavallisessa, normaalissa ydinperheessä, ja nyt myös lapseni kasvavat tavallisessa, normaalissa ydinperheessä, ja silti olen kanssasi eri mieltä. Olen sitä mieltä, että lapsen onni on rakastava, hyvä koti - mutta perheen kokoonpano voi olla "melkein" mitä vain.

 

En missään tapauksessa hankkisi lasta yksin. Toisen läsnäolo arjessa ja vanhemmuudessa on elinehto. Niin paljon sivusta olen nähnyt näitä yksinhuoltajamammojen draamoja kun mies ei maksa elareita ja siihen on vielä päälle herranties mitä muita ongelmia. Ihan oikeasti haloo nainen ja mieti nyt edes hetki mitä olet tekemässä jos et, niin sitten olet täällä rääkymässä kohtaloasi ja haukkumassa iskää lyttyyn.

 

[QUOTE="vieras.";29415200]En missään tapauksessa hankkisi lasta yksin. Toisen läsnäolo arjessa ja vanhemmuudessa on elinehto. Niin paljon sivusta olen nähnyt näitä yksinhuoltajamammojen draamoja kun mies ei maksa elareita ja siihen on vielä päälle herranties mitä muita ongelmia. Ihan oikeasti haloo nainen ja mieti nyt edes hetki mitä olet tekemässä jos et, niin sitten olet täällä rääkymässä kohtaloasi ja haukkumassa iskää lyttyyn.[/QUOTE]

Jos hankkii lapsen yksin, siitä jää elaridraama ja muu eksän kanssa riitely kokonaan pois. Kela maksaa elatustuet ajallaan

 

En hankkisi. En yhtäkään lasta tarkoituksella yksin.

 

Älä hanki lasta yksin, hanki vaikka joku lemmikki mihin purkaa hoivaviettiä. Itse odotan suunnittelematonta lasta exälleni yksin kun ei aborttia pystytty tekemään, ja koko raskausaika on ollut henkisesti käsittämättömän raskasta. Vaikka kokisit pärjääväsi ja munkin on nyt pakko, niin olisihan se parempi ja helpompi sekä sulle että vauvalle kun olisi joku jakamassa vastuun ja lapsenhoidon. Silloin ei myöskään tarvitse vaivaantua kun ihmiset kysyy lapsen isästä.

En ymmärrä miten joku voi haluta yh:ksi. Ei voi olla niin kova vauvakuume. Sitä paitsi sulla on vielä todennäköisesti melkein 10 vuotta aikaa löytää mies ja tehdä pikku iltatähti.

 

On helppo sanoa että "en hankkisi itse koskaan lasta yksin" silloin, kun ei oikeasti tarvitse pohtia sitä vaihtoehtoa. Sitten voi omassa ydinperheessään olla onnellinen siitä, että on itse jotenkin "oikeutetumpi" äitiyteen kuin jotkut muut.

 

Vaimorakas on niitä naisia, jotka eivät selviä arjesta yksin ja ovat riippuvaisia miehestään, että kynsin ja hampain pitää kiinni ydinperheestä vaikka siinä ei hyvin menisikään. Vaikka mies olisi juoppo ja pettäisi niin kyllä se vaan on ihana se "onnellinen ja rakastava" ydinperhe. Haukkuu yksinhuoltajia pönkittääkseen omaa uskoaan epäonnistuneeseen avioliittoonsa.

Ap, jos siltä tuntuu niin hanki vaan vauva.

 

Älä hanki lasta yksin, hanki vaikka joku lemmikki mihin purkaa hoivaviettiä. Itse odotan suunnittelematonta lasta exälleni yksin kun ei aborttia pystytty tekemään, ja koko raskausaika on ollut henkisesti käsittämättömän raskasta. Vaikka kokisit pärjääväsi ja munkin on nyt pakko, niin olisihan se parempi ja helpompi sekä sulle että vauvalle kun olisi joku jakamassa vastuun ja lapsenhoidon. Silloin ei myöskään tarvitse vaivaantua kun ihmiset kysyy lapsen isästä.

En ymmärrä miten joku voi haluta yh:ksi. Ei voi olla niin kova vauvakuume. Sitä paitsi sulla on vielä todennäköisesti melkein 10 vuotta aikaa löytää mies ja tehdä pikku iltatähti.

Kuka kyselee lapsen isästä? Minulta ei kukaan koskaan kysellyt - ja kaikki, joita tapasin, eivät suinkaan tienneet, kenen kanssa olen parisuhteessa. Ja miksi vaivannut - miksi et vaan totea, että entinen kumppanisi on lapsen isä. Se vaivaantuminen on asennekysymys, ja ainakaan minusta ei ole mitään outoa siinä, että joku odottaa lasta "yksin". Ei mitään syytä vaivaantua.

Muokkaus: Ja käytännössä yli kolmekymppisellä ei ole mitään "melkein 10 vuotta aikaa" uusperheen perustamiseen. Ei niitä lapsia yleensä heti aleta tehdä, kun joku mies "löytyy", eli käytännössä ap:n pitäisi löytää se mies aika pian ja myös miehen pitäisi sitten jo kohta puoleen ruveta haluamaan lapsia.

 

Kuka kyselee lapsen isästä? Minulta ei kukaan koskaan kysellyt - ja kaikki, joita tapasin, eivät suinkaan tienneet, kenen kanssa olen parisuhteessa. Ja miksi vaivannut - miksi et vaan totea, että entinen kumppanisi on lapsen isä. Se vaivaantuminen on asennekysymys, ja ainakaan minusta ei ole mitään outoa siinä, että joku odottaa lasta "yksin". Ei mitään syytä vaivaantua.

Muokkaus: Ja käytännössä yli kolmekymppisellä ei ole mitään "melkein 10 vuotta aikaa" uusperheen perustamiseen. Ei niitä lapsia yleensä heti aleta tehdä, kun joku mies "löytyy", eli käytännössä ap:n pitäisi löytää se mies aika pian ja myös miehen pitäisi sitten jo kohta puoleen ruveta haluamaan lapsia.

Multa on kyselleet esim. sukulaiset, naapurit, työkaverit, tutun tutut jne. Oot onnekas, jos sulla ei ole ollut yhtä uteliaita ihmisiä tuttavapiirissä... Vaivaannun koska häpeän, että olen jäänyt yksin lapsen kanssa. En ole ollenkaan sinut tilanteen kanssa, ja siksi en jaksa sitä reippain naamoin yrittää muillekaan selvittää.

Kyllähän se hedelmällisyys laskee iän myötä, mutta silti minun mielestäni olisi parempi saada se lapsi parisuhteeseen, vaikka sitten pienemmällä todennäköisyydellä hieman vanhempana kuin hinnalla millä hyvänsä yksin.

 

En hankkisi yksin lasta. Tässä yhdessäkin on ihan tarpeeksi.

 

Multa on kyselleet esim. sukulaiset, naapurit, työkaverit, tutun tutut jne. Oot onnekas, jos sulla ei ole ollut yhtä uteliaita ihmisiä tuttavapiirissä... Vaivaannun koska häpeän, että olen jäänyt yksin lapsen kanssa. En ole ollenkaan sinut tilanteen kanssa, ja siksi en jaksa sitä reippain naamoin yrittää muillekaan selvittää.

Kyllähän se hedelmällisyys laskee iän myötä, mutta silti minun mielestäni olisi parempi saada se lapsi parisuhteeseen, vaikka sitten pienemmällä todennäköisyydellä hieman vanhempana kuin hinnalla millä hyvänsä yksin.

Itse en kyllä kyselisi keneltäkään apsen isästä. Ehkä hyviltä ystäviltä korkeintaan, joiden kanssa muutenkin puhutaan "kaikesta". Mutta en miltään työkaverelta, tutuntutuilta tai naapureilta todellakaan.

Sinä et ole sinut tilanteen kanssa, mutta ehkä ap:n kohdalla on eri - hänhän ei ole "jäänyt yksin", vaan alunperinkin ollut itsekseen. Ja jokainen tietää itsestään, onko sellainen tilanne ok - jos on, niin silloin tuskin vaivaantuu, jos joku jotain kyseleekin.

Niin, no ehkä voi olla parempi saada lapsi yhdessä jonkun kanssa, mutta ei se sitä tarkoita, että yksin lapsen saaminen olisi huono asia. Ja aina elämä ei mene niin.

Jos itse olisin sinkku ja haluaisin lapsen, tuntuisi tosi oudolta lähteä etsimään isää lapselle. Kun normaalisti parisuhde pitäisi syntyä rakkaudesta toiseen ihmiseen, ei siis tarpeesta löytää äkkiä joku isäksi.

 

En hankkisi yksin. Poikkeuksena olisi adoptio jostain lastenkotilapsesta.

 

Älä hanki lasta yksin, hanki vaikka joku lemmikki mihin purkaa hoivaviettiä. Itse odotan suunnittelematonta lasta exälleni yksin kun ei aborttia pystytty tekemään, ja koko raskausaika on ollut henkisesti käsittämättömän raskasta. Vaikka kokisit pärjääväsi ja munkin on nyt pakko, niin olisihan se parempi ja helpompi sekä sulle että vauvalle kun olisi joku jakamassa vastuun ja lapsenhoidon. Silloin ei myöskään tarvitse vaivaantua kun ihmiset kysyy lapsen isästä.

En ymmärrä miten joku voi haluta yh:ksi. Ei voi olla niin kova vauvakuume. Sitä paitsi sulla on vielä todennäköisesti melkein 10 vuotta aikaa löytää mies ja tehdä pikku iltatähti.

Kuulostaa surulliselta että vain siksi pidät lapsen koska abortti ei ollut mahdollinen. Jotta voit taata lapselle tasapainoisen ja onnellisen kodin ja perheen niin kannattaa hieman muuttaa asennetta. Kuten yllä kerroin omankin esimerkkini - asenne ratkaisee. Ei se mikä on muodollisesti ihanteellisin perhemuoto. Lapsi ansaitsee kasvattajan kuka on sujut reaaliteettien kanssa.

 

jos olisin joskus aikoinani arvannut, olisin hankkinut kaikki lapseni yksin

Ja mä en olisi tehnyt edes tätä yhtäkään.

 

Vaimorakas on niitä naisia, jotka eivät selviä arjesta yksin ja ovat riippuvaisia miehestään, että kynsin ja hampain pitää kiinni ydinperheestä vaikka siinä ei hyvin menisikään. Vaikka mies olisi juoppo ja pettäisi niin kyllä se vaan on ihana se "onnellinen ja rakastava" ydinperhe. Haukkuu yksinhuoltajia pönkittääkseen omaa uskoaan epäonnistuneeseen avioliittoonsa.

Ap, jos siltä tuntuu niin hanki vaan vauva.

:O Oukei