Hankkikaa äidit kunnon ammatti ja työkokemusta! Kotiäitiys ei pidemmän päälle kannata.

["vieras"]

Se on kivaa niin pitkään kun lapset on pieniä. Sitten kun menee siihen, että lapset on päivät koulussa, illat kavereiden kanssa ja itse vaan makaat kotona "tärkeitä" kotitöitä tehden (ts. oleillen, lukien, ottaen rennosti, koska kotitöihin menee niin vähän aikaa, että työäiditkin ehtii ne iltaisin tekemään), niin alat olla turhake. Tässä vaiheessa kynnys mennä työelämään on ISO jos et aiemmin juuri ole siellä ollut saati viihtynyt. Jos sinulla ei ole kunnon ammattia, niin joutuisit hanttihommiin, eikä arvosi tavallaan salli sitä. Mukavuuteen tottuneena opiskelukin tuntuisi liian rankalta ja motivaatio on 0 kun kotona on kivaa.
Pohjimmiltaan kuitenkaan kukaan ei sinua enää arvosta. Et oikein sinä itsekään, vaikka yritätkin kovasti.
Monet tällaiset mammat, miestensä loiset, on hankkineet useampia lapsia, joten kotona olon voi perustella heidän työläydellään, mutta moni suurperheellinen käy töissä.

Erityisen surullisia tilanteita VOI tulla ja se on nähty. Mies heittäytyy ihan kamalaksi, osittain siksi, että tietää miten riippuvainen vaimonsa on hänestä. Pettää, käyttäytyy törkeästi, ei kunnioita yhtään. Nainen asuu mukavasti miehensä maksamassa talossa, josta toki saisi puolet jos eroaisi, mutta jatkossa ei saisi pidettyä kattoa lastensa pään päällä. Kivat merkkivaatteet ei enää virtailis kaappeihin, joten eroaminen tuntii ikävältä vaihtoehdolta elintason laskun myötä.
Oikeastaan työssäkäyminenkin tuntuu siltä myös siksi, että elintaso on jo nyt tarpeeksi mukava.

Mutta mua niin säälittää nämä tämän tyypin mammat. Niiden ilmeet, kun ulkopuoliset kysyy että "jokos oot töissä". Niiden tilanne, kun ne on niin avuttoman riippuvaisia miehistään. Niiden itsearvostuksen puute ja se miten heidän ainut elämän saavutus on ollut hoitaa ja kasvattaa omat lapsensa, joka tietysti on hienoa, mutta suurin osa meistä tekee sen muiden hommiensa ohella.

Älkää ajautuko tuohon älkääkä antako tyttäriennekään ajautua!

 

["äiti"]

On ollut pakko alkaa kotiäidiksi koska olen heikkolahjainen enkä ole saanut ammattia tai työtä hommattua. Ei ole vapaaehtoinen valinta.

 

[Eedla]

Sääli on sairautta, ap. Ihminen voi elää hyvinkin onnellisen ja tasapainoisen elämän vaikka se oiskin erilainen elämä kuin mitä sinä pidät hienona ja arvostettuna.

 

["juu"]

Ööö no niin olis tarkotus lähteä opiskelemaan syksyllä.
Työelämässä (niissä sun hanttihommissa) ehdin olla pari vuotta ennen lapsia.
Osa ystävist'ni ei koe tarpeelliseksi kouluttautua vaan tykkää vaihdella hanttihommia, en koe heitä millään tavalla arvottomimmiksi kuten sun mielestä kuuluu? Hehän nimenomaan ovat löytäneet paikkansa ja viihtyvät siinä, se on arvokasta. Toivottavasti oma tuleva ammattini on yhtä arvokasta minulle. Onneksi saa valita ITSE eikä tarvitse sinunlaisia kuunnella.

 

[neljäs_tulossa]

Paatoksestasi luin vain osan, mutta kysyisin: kannata kenen näkökulmasta? Unohdit lapset.

 

["juu"]

Ja laitan vielä heittomerkit hanttihommiin, mun mielestä ne on ihan samalla tavalla työtä kuin kenen tahansa. Oli lääkäri tai roskakuski, työtä se on, ihan sama olitko ollut nenä kiinni kirjassa ennen TYÖTÄ lopputulos on työ, eli sama asia. Jollekin sopii toinen ja jollekin toinen.

 

[BootyPeppi]

Minulla on ammatti, on työkokemusta ja mahdollisuus vaikka ja mihin, koko maailma on avoin. Siitä huolimatta olen nyt kotona ja kotiäitinä. En ole miehen tilin armoilla siltikään vaan käytän omia rahojani mihin tahdon.
Me naiset olemme siitä onnellisessa asemassa täällä suomessa, että voimme itse valita mitä haluamme elämältämme. Kaikilla naisilla ei tätä ole.

 

[halo]

Mä olen samaa mieltä siitä, että pitkä kotiäitiys ei nyky-yhteiskunnassamme todellakaan ole järkevää ja harva nainen enää sitä haluaakaan. Tietysti jos on mahdollisuus, talous, työpaikka ja luonne kestää, niin onhan se lapselle varmasti ihanaa, kun toinen vanhempi on kotona 3 vuotta. Moni ei kuitenkaan niinkään pitkään ole kotona ja se on ihan ymmärrettävää ja normaalia elämää. Itse en voisi olla kotona niin pitkään, sillä jäisin auttamattomasti työelämän kelkasta ja se ei tekisi hyvää itsetunnolleni.

Mutta oletko miettinyt, että näiden kotirouvien (minusta, jos lapset on kouluikäisiä, niin voi sanoa jo kotirouvaksi) miehet saattavat itse haluta tarjota vaimolleen mahdollisuuden olla kotona ja nauttia rauhallisesta elämästä? Ja se on molemmille ok ja liitto on onnellinen ja tasa-arvoinen. Eivät he itse silloin ajattele olevansa "loisia". Homma voi toimia myös niin.

Toki on totta, että mahdollisen eron tullessa on aika tyhjän päällä, jos ei mitään fiksua tee kotona ollessaan (vrt. Ruotsin miljonääriäidit) tai yritä pysyä jollain tavalla kehityksessä ja menossa mukana. Mutta sitten jotkut myös opiskelevat ja kehittävät itseään fiksuilla tavoilla kotona ollessaan. Kotona olo ei heille tarkoita jatkuvaa löhöämistä.

Mut joo, enpä itsekään haluaisi, että ensisijainen naisen malli tyttärelleni olisi kotiäiti, täytyy myöntää.

 

[Maine Coon/]

Olen ollut kotiäitinä, on useampi ammatti ja on työkokemusta.
Vaikka olisi heikkolahjaisempikin, niin varmasti jokainen pystyy itselleen ammatin lukemaan
jos vaan halua siihen on.Jos on oppimisvaikeuksia, niin niihin saa apua.

 

["Vieras"]

Salli minun nauraa!

Olin itse 10 vuotta kotiäitinä ja enkä kadu! Ne olivat elämäni parhaat vuodet enkä vaihtaisi päivääkään pois. Kyllähän noita uhkakuvia voi maalata kenelle vaan. Elämä on täynnä valintoja! Valitaan niistä ne itselle sopivimmat! Sinä arvon ap vaikutat himpun verran katkeroituneelta. Eikö elämä mennytkään niin kuin suunnittelit?

 

[meah]

Mä en ymmärrä, miten (varsinkin jotenkin korostuneesti tällä palstalla) muita ihmisiä jaksaa kiinnostaa muiden elämänvalinnat niin kovasti?

Miten kenenkään muun napaa voi kutittaa se, että joku toinen viettää elämänsä kotiäitinä? (En kyllä ymmärrä sitäkään, miten yhtä usein jotakuta kotirouvaa sieppaa muiden työssäkäynti, eipä sillä...)

Ja niinkuin joku jo totesikin, sääli on sairautta.

 

[dsfdfs]

Mitähän vittua se sulle kuuluu mitä muute tekee? huolehdi omista asioistas

 

[HAH :D]

Onneks on ammatti ja muutama vuos työkokemustakin ettei aapeen kaltaisten tarvii tulla aukomaan.

 

["mamma"]

Minulla ei ainakaan ole edes varaa opiskella, kun eletään muutenkin tiukilla. Ennen lapsien saamista en saanut lukion jälkeen opiskelupaikkaa, mutten myöskään töitä, vaikka aktiivisesti niitä hain. Niissä töissä, joita sinä pidät hanttihommina on huonona puolena tällä hetkellä se, että oma töissäkäyntini olisi taloudellisesti +-nolla, koska päivähoito maksaa aika ruhtinaallisesti. Ilta- ja v-lopputöihin voisin mennä muuten, mutta olen sen verran mukavuudenhaluinen, että tahdon viettää aikaa miehenikin kanssa. Raskaiden työpäivien jälkeen ei varmaan tuota ukkoakaan huvittaisi kahta rasavilliä kaitsea, kun on itsekin ihan poikki.

Minä kyllä haluaisin töihin, jos siitä jäisi jotain käteenkin, kun kotona olo on välillä aika tuskaisen puuduttavaa ja rankkaakin kahden pojan kanssa. Vaikka sinun näkökulmastasi elän mieheni "loisena", minulla on paljon säästöjä ja sijoituksia, joilla rahoitan tällä hetkellä pienimuotoista remonttia ja ostan ensi vuonna uuden autonkin tähän huusholliin. Ja kyllä, ne rahat ovat täysin itseni hankkimia.

 

["pessi"]

Jokainen tekee kuten parhaakseen näkee - mutta toisen siivellä eloa en tule koskaan ymmärtämään. Oli se maksaja sitten puoliso tai valtio. Elämässä on aikoja jolloin toinen tienaa - kotiäitys kun lapset ovat pieniä. Mutta jos se on pysyväisolotila ja jatku vaikka se "nuorinkin "räkänokka alkaa lähennellä täysi-ikäisyyttä, kyse ei ole enää mistään muusta kuin siitä mistä ap kirjoittaa.

Tässä muutaman tapauksen on jo tämän vuoden aikana saannut todistaa. Kaksi kotia on ajautunut eroon (joka sinällään on kurjaa). Kummassakin rouvalla ei ole ollut mitään ammattia, eikä juuri edes työkokemusta (kummallakin 4 lasta). Nyt sitten asutaan valtion tukien avuin isossa vuokra-asunnossa (koska eihän tuo määrä lapsia voi asua pienesti)... Lapset vuoroviikot isällään. Herää siis kysymys: Mitä he tekevätkään nyt?? Täysin riippuvaisina tällä kertaan valtion tuista. Turha väittää että tekemistä on kyllä joka päivälle. EI ole. Lapset ovat koulussa ja tosiaan isällään joka toisen viikon. Tähänkin tilanteeseen nyt sitten kai sopeudutaan vaan, eihän valtio voi olla auttamatta 4 lapsen yh äitiä jolla ei ole asumiseen enää rahaa?

 

[Horuksen silmä]

Kyse on valinnoista. Jotkut naiset haluaa olla kotona, vaikka lapset kasvaisivatkin jo isoiksi. Ehkä joillain saattaa olla taustalla kykenemättömyys tehdä töitä kodin ulkopuolella. Mutta osa taas haluaa panostaa kotiin. Eihän se ole meidän asia arvostella kenen mies ketäkin elättää. Jos parisuhteessa on niin sovittu, niin miksi se liikuttaisi naapurin Marjaa?
Työelämässä olen nähnyt huomattavasti laiskempia ihmisiä, mitä kotiäidit. Koiteaan luistaa töistä aina kun se on mahdollista. Vyörytetään omat hommat työkaverin harteille. Ollaan saikulla katkenneestaa kynnestä, pidetään krapulapäiviä jne. Kotiäitiyys ei tee kenestäkään laiskaa. Ihminen voi olla laiska vaikka olisi ollut työelämässä 40 vuotta.

 

["mamma"]

Olipas kommenttini ristiriitainen. Pitää vähän selventää tuohon loppuun, että remontti tosiaan on homevaurion takia ja tuohon 15v vanhaan autoon uppoaa enemmän rahaa kuin vähän uudempaan. Joku luulee minua vielä kroisokseksi tuon kommentin perusteella, vaikka tosiaan kuukausituloista sitä ylimääräistä ei pahemmin jää.

 

[piponen]

Kotiäiti ammattina = huora ammattina

 

["ert"]

Mitähän vittua se sulle kuuluu mitä muute tekee? huolehdi omista asioistas

Siinä kohtaa se alkaa kuulua kun se mies potkaisee kotona olijan pois. Kun se kustannus siirtyy silloin valtiolle. Silloin se kuulluu - ai niin, mutta kukaanhan näistä ei koskaa ero... niinpä niin

 

[Vierash]

Onneksi on kotiäitejä, niin minulle rittää töitä!!! Olen ollut kotiäiti 11v. Sitten opiskellut ja nykyään töissä. Ei ollut vaikeaa lähteä opiskelemaan vaan motivaatiota oli todella paljon.

 

[epäonnistunuttyttö]

mä niin toivoisin että ihmiset ei ajattelis kuten ap, mutta kyllähän ne ajattelee...

tiedän itsekkin, että musta ajatellaan, ettei mulla ole mitään arvoa.. lapset on isot, mitä se vielä kotona tekee... :'(... en ole arvokas, en tärkeä, kuten sanoit, kukaan ei arvosta mua... näin ajattelen itsekkin, joka päivä.. ettei mulla ole mitään tekoa tässä maailmassa.. voisin kuolla pois, kun olen riippuvainen mun miehestä enkä saa mitään ite aikaiseksi....

mulla on vain yksi ammattitutkinto opiskeltuna jolla ei saa mitään pysyvää työtä ja mulla on myös puhjennut sairaus minkä takia en edes pystyisi sitä työtä tekemään.. en mitään niin kovasti haluais kuin mennä opiskelemaan ammatin ja työhön, niin että mullakin ois joku tarkoitus ja paikka tässä yhteiskunnassa.. mutta kun mun terveys romahti ja vaikka olen yrittänyt opiskella niin en yksinkertaisesti pysty.... yritän kaikkeni, mut on doupattu täyteen lääkkeitä, että voisin siellä koulussa olla, mutta sitten en pysty ajamaan sinne, enkä pysty keskittymään ja muistikin menee.... siksi oon nyt vaan tämmönen luuseri, yhteiskunnan elätti, hyödytön paska ihminen.

mutta kuule kiitos sulle, että muistutit siitä mua mitä yhteiskunta musta ajattelee. kivaa päivää sullekin.

 

[Horuksen silmä]

[QUOTE="pessi";25719755]

Tässä muutaman tapauksen on jo tämän vuoden aikana saannut todistaa. Kaksi kotia on ajautunut eroon (joka sinällään on kurjaa). Kummassakin rouvalla ei ole ollut mitään ammattia, eikä juuri edes työkokemusta (kummallakin 4 lasta). Nyt sitten asutaan valtion tukien avuin isossa vuokra-asunnossa (koska eihän tuo määrä lapsia voi asua pienesti)... Lapset vuoroviikot isällään. Herää siis kysymys: Mitä he tekevätkään nyt?? Täysin riippuvaisina tällä kertaan valtion tuista. Turha väittää että tekemistä on kyllä joka päivälle. EI ole. Lapset ovat koulussa ja tosiaan isällään joka toisen viikon. Tähänkin tilanteeseen nyt sitten kai sopeudutaan vaan, eihän valtio voi olla auttamatta 4 lapsen yh äitiä jolla ei ole asumiseen enää rahaa?[/QUOTE]

4 lapsen yh pystyy opiskella itselleen ammatin, vaikka olisikin ollut kotiäitinä aikaisemmin. Töitäkin voi etsiä, vaikka ei olisi koulutusta. Aikaakin 4 lapsen kotiäidillä on opiskeluun tai työntekoon runsaasti, jos lapset ovat joka toinen viikko isällä.

 

["erin"]

Minulla on työpaikka odottamassa joten nou hätä

 

[jerte]

Kyse on valinnoista. Jotkut naiset haluaa olla kotona, vaikka lapset kasvaisivatkin jo isoiksi. Ehkä joillain saattaa olla taustalla kykenemättömyys tehdä töitä kodin ulkopuolella. Mutta osa taas haluaa panostaa kotiin. Eihän se ole meidän asia arvostella kenen mies ketäkin elättää. Jos parisuhteessa on niin sovittu, niin miksi se liikuttaisi naapurin Marjaa?
Työelämässä olen nähnyt huomattavasti laiskempia ihmisiä, mitä kotiäidit. Koiteaan luistaa töistä aina kun se on mahdollista. Vyörytetään omat hommat työkaverin harteille. Ollaan saikulla katkenneestaa kynnestä, pidetään krapulapäiviä jne. Kotiäitiyys ei tee kenestäkään laiskaa. Ihminen voi olla laiska vaikka olisi ollut työelämässä 40 vuotta.

Jep - mutta hän on kuitenkin tehnyt jotain sen leivän eteen eikä ole riippuvainen toisesta ihmisestä.

Itsestäni olii turkasen pelottavaa elää elämä riippuvaisena toisen tuloista. Koen sen jo riskiksi omilla lapsillenikin. Entäs jos mies kuitenkin lähtee ja jättää sinut ja katraan? Maksaa jos jaksaa elarit - jos ei, rahat tulee valtion kassasta. Siinä sitten yrität koulutautua ja hankkia ammattia ja yksin elättää vielä pesuettasi.

Okei, moni luottaa kummasti siihen puolisoon - vaikka suomessakin joka toinen liitto päättyy eroon. Erohan on suomessa suurin talouellisen romahduksen paikka, ei suinkaan sairastumiset tahi työttömyys. Kriittisin on ero. Mutta ei miehelle niin paha kuin naisille. Miksi? No jokainen osaa sen ynnätä. Tästä oli lähdissäkin taannoin... siis miksi ei hoivan lisäksi turvaisi latensakin selustaa hankkimalla itselleen elantoa? ei tarkoita rikkauksia, vaan perutoimeentulon edellytykset.

 

["pessi"]

4 lapsen yh pystyy opiskella itselleen ammatin, vaikka olisikin ollut kotiäitinä aikaisemmin. Töitäkin voi etsiä, vaikka ei olisi koulutusta. Aikaakin 4 lapsen kotiäidillä on opiskeluun tai työntekoon runsaasti, jos lapset ovat joka toinen viikko isällä.

Paitsi että kun ei kumpaakaan kiinnosta. Ovat olleet kotona toinen 12 vuotta toinen 15. Ei tietoa mitä haluais ja toinen osin tietää mutta lainatakseni häntä:

"mut kun sen alan koulutusta ei ole lähimain tarjolla niin ei voi mennä - kun ei voi tietenkään muuttaakaan ja kaupan kassaksi en lähde koska se on vuorotyötä ja enhän voi tehdä sitä niinä viikkoina kun lapset on mulla"

Eli tottumuksesta taittaa olla kyse - ei ole kiinostanut missään kohtaa mutta luotettiin että mies jaksaa katsoa menoa.