Hankalasti syövät ja nirsot lapset?

Miten lapsesta tulee "hankalasti syövä" tai "nirso"? Onko se geeneissä? Ovatko lapset syntyessään "nirsoja" tai "hankalasti syöviä" vai tekevätkö vanhemmat heistä sellaisia? Ja nyt en tarkoita mitään suun motoriikan tia muun vastaavan vaikutuksia asiaan, vaan ihan näitä perus simppeleitä "yäk en syö"-lapsia. Kertokaa!

 

Sekä että. Jotkut lapset on syntyjään nirsoja (ovat usein ennakkoluuloisia muutenkin uusille asioille). Mutta nirsous yhdistyy myös mm. aistiyliherkkyyteen.

Omista tenavista nirso on se, joka oli ensimmäiset vuotensa allerginen lähes kaikelle. Varmasti vaikuttaa kun ei ole saanut makukokemuksia pienenä.

Sitten on nuudelilapsia, jotka vaan on opetettu yksipuoliseen syömiseen.

 

Kasvatus on osa syynä tapaan toimia noin.

Lapselle ei tarvi kun kerran sanoa sylje vaan pois suusta, on pahaa.
Tämä tarttuu tosi nopeasti.

 

No geeniperimässä se ei ihmisellä, kuten ei muillakaan eiläimillä ole. Jostain kumman syystä Afrikassa ja Intiassa lapset(kaan) eivät ole nirsoja, mutta täällä sokerin, rasvan ja yltäkylläisyyden maissa sitä esiintyy. Ruokailutottumukset myös periytyvät, osittain ehkä tahtomattaankin. Jos vanhemmat ovat huonoja syömään, on lapsi usein samanlainen. Toisaalta taas esim. maailmaa reppu selässä kiertävät globetrotterit opettavat lapsensa syömään mitä vain.

 

Vanhempien hössötys ja huono kasvatus.

 

esikoinen ei juurikaan ole kranttuillut, toki on ruokia mistä ei tykkää, mutta pääsääntöisesti hyvin syövä. Kuopus söi vauvana hyvin, vähän yli 1v, alkoi nirsoilu ,n. 3v. alkoi syödä paremmin ja nyt 5v. syö enimmäkseen ok. Nykyään syö hyvin hedelmiä ja vihanneksiakin.

 

Tuskin on yhtä kaikkiin lapsiin sopivaa syytä. Allergiset lapset ovat välillä nirsoja, kun syömiseen saattaa liittyä pahaa oloa ja kipuja. Toisaalta vanhempien esimerkki vaikuttaa. Jos kotona ei ole salaattia, ei opi syömään salaattia. Meillä päiväkodista saatiin mukavasti vaikutteita, ettei lapset syö sieniä tai sipulia. Vähän joutui näkemään vaivaa noiden palauttamiseksi ruokalistalle

 

Riippuu tapauksesta. Itselläni on hyvin vähäruokaiset ja nirsot lapset. Tai siis joskus tuntuu että hyvin harvoista ruoista pitävät, mutta pakko meillä on syödä kaikkea, ja yritän opettaa maistattamalla erilaisia ruokia.
Eivät kyllä maistamatta huutele yökkiä, antavat tuomionsa vasta kokeiltuaan.
Joskus ihmetyttää kun näillä palstoilla aina lapsivieraille suositellaan nakkeja, lihapullia ja muusia, kumpikaan lapsistamme ei ole koskaan tykännyt noista.
Muusin kohdalla ainakin on kyllä varmaan joku suutuntuma-juttu, tokihan noi pottuja muissa muodoissa syövät.
Uskon että jotkut kyllä kasvattavat lapsensa nirsoiksi. Lasten isäkin on tätä sorttia, häntäkin olen valitettavasti syyllistynyt kasvattamaan. Ja onnistunutkin jonkin verran, ihme kyllä.

 

Matkustaminen on muuten hyvä tapa poistaa nirsoilu. Aika nopeasti lapsi oppii, ettei ruokaa saa kuin sen, mitä tarjotaan. Kantsii syödä, ettei jää nälkä. Ehkä sekin, että nykyaikana on vaihtoehtona olla syömättä ja kohta jo saa muuta ruokaa/välipalaa, opettaa nirsommaksi.

 

Vanhempien hössötys ja huono kasvatus.

Olipa typerä vastaus! Taidat olla sukua sille neuvolantädille, joka käski syöttää väkisin.Pyysin tulemaan meille ja näyttämään kuinka se tapahtuu. Ei ole fröökynää näkynyt.
Lapsi syö, kun sillä on nälkä. Pienelläkin määrällä kasvaa ja kehittyy. Voin sanoa kokemuksesta.

 

Miten lapsesta tulee "hankalasti syövä" tai "nirso"? En tiedä.

Onko se geeneissä? Tuskin tai ehkä joissakin persoonallisissa taipumuksissa, luonteen piirteissä on asioita jotka siihen vaikuttaa.

Ovatko lapset syntyessään "nirsoja" tai "hankalasti syöviä" Ei ainakaan meillä ole niin ollut.
vai tekevätkö vanhemmat heistä sellaisia? Hmm kai vanhemmilla asiaan on joku vaikutus, mutta kun meillä ja monessa muussakin perheessä tiedän lasten olevan hyvinkin erilaisia tämän asian suhteen ja välillä eritilanteissa (=lasten eri-ikäkausina) tilanne voi muuttua päinvastaiseksi eli aiemmin nirso muuttuu "kaikki ruokaiseksi" ja päinvastoin... niin vanhempien vaikutuskaan ei taida olla kokototuus asiassa.

 

Miten lapsesta tulee "hankalasti syövä" tai "nirso"? Onko se geeneissä? Ovatko lapset syntyessään "nirsoja" tai "hankalasti syöviä" vai tekevätkö vanhemmat heistä sellaisia? Ja nyt en tarkoita mitään suun motoriikan tia muun vastaavan vaikutuksia asiaan, vaan ihan näitä perus simppeleitä "yäk en syö"-lapsia. Kertokaa!

Meillä toinen syö mitä vaan eteen laitetaan lautasen tyhjäksi ja tykkää lähes kaikesta. Toinen ei syö juuri mitään, eikä suostu maistamaan. Samat on olleet kasvatusmetodit ja samaa on aina molemmille tarjottu. En tiedä miksi ovat niin erilaisia, mutta ovat lähes kaikessa muussakin kuin yö ja päivä. Ikäeroa reilu vuosi.

 

Suutuntumaa voi käyttää tekosyynä. Ei meidän Matilda syö porkkanaa, eikä perunaa eikä kalaa, koska ne vain tuntuvat suussa epämiellyttäviltä. Sen sijaan keksiä, ranskalaisia ja nugetteja hän syö oikein mielellään. Niissä on se oikea suutuntuma!

 

Hei mahtavaa, asiallisia vastauksia kysymykseen joka olisi saattanut herättää herne nekkuun-efektin! Tänks!

 

Osa voi olla mallikäyttäytymistä. Syömishäiriöinen äiti sysää ongelmansa huomaamatta myös lapselleen. Mutta suurin osa on opittua käyttäytymistä. JOs tarjottava ei kelpaa niin herää "voi, onhan sen jotain syötävä" -vietti ja lapsi saa sitten taas tahtomaansa. Tästä syntyy arvattavasti kierre, jota on tosi vaikea pysäyttää =/

 

Mua ihmetyttää nämä tosi nirsot lapset. Mitä he sitten koulussa syövät? Miten jaksavat koulupäivän esim. näkkärin ja maidon voimalla.

 

Voi, kun tietäis. Meidän nelikko syö pääosin hyvin, mutta yksi saa puuroista lähes yök-reaktion. On saanut aina. Mä en keksi muuta selitystä kuin se, että siinä lämpimän puuron rakenteessa on jotain, mitä tämä tyttö ei siedä. Olen kyllä luovuttanutkin jo ajat sitten. Ei kaikki aikuisetkaan ihan kaikkea syö. Päiväkodissa oli ne päivät hankalia, kun puuroa oli sekä aamupalalla, että sopan kanssa lounaaksi.

 

Ja tärkein unohtui: syömättömyys on lapselle vallankäyttöväline!

 

Mua ihmetyttää nämä tosi nirsot lapset. Mitä he sitten koulussa syövät? Miten jaksavat koulupäivän esim. näkkärin ja maidon voimalla.

Meidän nirsoileva tyttö on nyt ekaluokkalainen ja käsittääkseni välillä jaksaa juurikin näkkärillä ja maidolla. Koulussa niin kuin kotonakin maistaa kaikkia, mutta... Pismpinä päivinä (jotka nekää ei ekalla kovin pitkiä ole) opettaja on käskenyt oppilaita ottamaan eväät välipalaksi (esim. hedelmän tms.).

 

Meillä on 3 nirsoa ja 2 kaikkiruokaista. N. 6kk saivat ensimmäiset suupalat ja jo ne upposi 2 vauvaan hyvin ja noille 3 muulle ei kelvannut. Nirsot ovat 1. 3. ja 5. lapset ja kaikkien kanssa on toimittu alusta asti eritavoin, mutta yhtä hankalaa on heitä kaikkia ollut saada monipuoliseen ruokavalioon.

 

Meillä lapsella alkoi syömisongelma aloittaessaan päivähoidon 2.5vuotiaana. Sitä ennen söi todella hyvin kaikkea, mutta ensimmäisestä päivästä lähtien ei ole syönyt päiväkodissa. Ja nyt on kutenkin päiväkotia takana jo kohta 4 vuotta...
Kotonakin tuo ensimmäinen päiväkoti vuosi meni todella vähällä ruualla. Nyt sentään kotona syö ok, mutta on todella valikoiva/nirso. On outoa ja surullistakin muistella ko lapsen kohdalla, että ennen hoidon aloitusta hän oli lapsistamme se supersyömäri, jolle kelpasi kaikki.

 

Meidän nirsoilijalta paljastui lopulta maitoallergia. Mikään ei tahtonut hänelle maistua tai kelvata, olisi aina vain syönyt paahtoleipää -ihan kuiviltaan. Jos jotain söi, otti vain muutaman lusikallisen. Kesti älyttömän kauan, että lapsi lopulta rupesi syömään kunnolla vaikka toki ruokavalio heti muutettiinkin. Siis siinä meni vuosia. Oli myös hyvin laiha, mutta nyt viimeisen vuoden aikana selvästi saanut lihaa luiden ympärille kun ruoka on alkanut maistua Ei edelleenkään ole mitenkään kokeilunhaluinen eikä pidä mistään kovin erikoisesta, mutta olen hirveän tyytyväinen tähänkin! Ihan sama vaikkei tykkää intialaisesta.

Muut lapset ovat olleet ihan kaikkiruokaisia, tosin kai kaikilla jossain vaiheessa tulee näitä yäk-sipulia-vaiheita...meillä ainakin on hyvin huomannut, kuinka imevät kavereilta vaikutteita ja matkivat jos tarhakaveri ei jotain syö. En välitä rutinoista, koska en nyt vaan jaksa välittää. Mutta helposti varmaan tulisi annettua periksi jos lapsia olisi vähemmän.

 

Tämä 3 nirson lapsen äiti jatkaa vielä. Meillä ainakin siis nirsoilu on ollu ensimmäisestä suupalasta asti ja uskon, että nirsot lapset on vain ennakkoluuloisia luonteeltaan tai sitten kyse on allergioista tai muista. Kasvattamalla kuitenkin voi vaikuttaa siihen, kuinka lapsen saa syömään monipuolisesti. Mielestäni kenenkään ei tarvitse syödä kaikkea, mutta päivittäin pitäisi syödä monipuolisesti, eikä yksipuolinen ruokavalio ole hyväksi kenellekään.

Meidän ensimmäinen nirso on jo pian täysi-ikäinen ja aikapitkästi houkuttelemalla ja osaksi pakottamalla, hän syö monipuolisesti, vaikkakin on myös niitä mitä hän ei edelleenkään suostu syömään. 11v vieläkin liian usein tulee pöytään yöäk linjalla ja nyt onkin ollut uusi temppuilukausi ruoan kanssa. Kuopuksen kanssa onkin vielä se linja, että kaikkeen riittää pieni maistipala ja muuten syökööt mikä lautaselta maistuu.

 

http://m.iltalehti.fi/raskausjalapset/2014030418092133_rb.shtml

Lapsen ja vanhemman vuorovaikutuksen ongelmat ruokailutilanteessa....

 

Miten lapsesta tulee "hankalasti syövä" tai "nirso"? Onko se geeneissä? Ovatko lapset syntyessään "nirsoja" tai "hankalasti syöviä" vai tekevätkö vanhemmat heistä sellaisia? Ja nyt en tarkoita mitään suun motoriikan tia muun vastaavan vaikutuksia asiaan, vaan ihan näitä perus simppeleitä "yäk en syö"-lapsia. Kertokaa!

joillain on suun alueen tuntoyliherkkyyttä.
Joillain taustalla on ruoka-allergiat (nirsoilu on yleistä allergisilla)
Jotkut on luonnostaan nirsoja,sellasia,jotka suhtautuu uusiin asioihin epäluuloisesti.
Jotkut saa liian yksipuolista ruokaa eivätkä oo oppineet monipuoliseen ruokavalioon.