hankala tilanne

[Mies35...]

Hei arvon ellit,
mitä sanotte tilanteestani. Olen eronnut ja sikäli tämä ei ole parisuhdeasia, mutta tavallaan on. Vanhempani hyysäävät exääni ihan täysiä. Hän on kuulemma äidilleni kuin oma tytär ja hänet kutsutaan kaikkiin juhliin ja vanhempani tekevät hänen kanssaan matkoja. No, minulla ja exälläni on kaksi lasta ja minä olin se joka lähti suhteesta pois.

Ongelma on se, että minusta exäni vie multa kaiken tilan ja vanhempani tukevat sitä. Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että vanhempani ovat exäni kanssa läheisiä, mutta pitääkö tämä kutsua kaikkiin paikkoihin ja pitääkö häntä suosia aina kustannuksellani. Mielestäni vanhempani eivät tue mua yhtään tai ymmärrä.

Kerran kännissä äitini sanoi, että ei voisi valita mua tai exääni. Hän ei osaisi tehdä niin...
Tuli siinä tosi tärkeä olo. Ilman lapsiani teksi kyllä mieli kadota maailman ääriin...

Olen koittanut jutella asiasta, mutta kantaani ei kuunnella yhtään. Olen vain tyhmä ja ymmärtämätön yms. No, mun tunteilla tai muullakaan ei taida olla mitään väliä.

Onko kenelläkään kokemusta vastaavasta?

 

[aapolva]

Oletko ainoa lapsi? Siten vanhempiesi käytös olisi selitettävissä, koska lapsenlapset ovat heille tärkeitä ja silloin on paras pitää välit myös miniään.

 

[No tää....]

exähän sinä höhlä on, jos joka paikkaan tunkee... eiks sillä ole uutta elämää ollenkaan? Luulis että ainakin siinä vaiheessa kun uusi mies tulee kuvioon, tämmöset jää pakostakin vähemmälle, vai tulisiks se sitten teidän perhejuhliinkin uuden miehensä kanssa?

Kävi mielessä sekin, että tää koko kirjoitus onkin laadittu miehen uuden naisystävän toimesta, mutta naamioitu miehen kirjoittamaksi, että saataisiin tietynlaisia vastauksia... täällä kun voi esittää mitä vaan eikä mihinkään pidä vuorenvarmasti uskoa.

Mutta jos nyt tosiaan näin on, niin aika kummallista. Ja toisaalta taas sitten ei, koska eihän ihmissuhteiden aina tarvitse mennä tietyn kaavan mukaan. No, lapset kasvaa ja ajat muuttuu, tulee uusia kumppaneita ja uusia kuvioita, joten tämäkin on vaan ohimenevää, se on aivan varma asia. Kyllä meilläkin miehen perheen puolella oli pitkän aikaa omituinen tilanne, kun mieheni veli erosi ja vaimo jäi kuitenkin siihen perheeseen kummallisesti roikkumaan, muakin joskus oudoksutti, kun kuitenkin miehellä oli jo uusi tyttöystäväkin, aina en tiennyt miten suhtautua ja mitä puhua. Hienoa asiassa oli tietenkin se, että lapset säilytti hyvin suhteet kumpaankin sukuunsa. Mutta kun lapset tuli isoiksi niin asia raukesi luonnostaan.

 

[alkuperäinen.....]

tämä on kyllä valitettavasti ihan totta ja sinäsä aika stressaavaa. Puhuin asiasta kyllä exälleni, joten toivoisin, että tilanne ratkeaa. Vanhempani aina puhuvat, että exäni on ollut "suvussa" jo yli kymmenen vuotta...

Joka tapauksessa minä en tuppaannu exäni sukulaisiin, joten en kyllä yhtään ymmärrä exäni halua tehdä niin. Ihan kun omat eivät kelpaisi tai jotakin...

Ehkä vanhempani pitävät minua syyllisenä eroon ja sitä kautta haluavat korvata mut exälleni. No mene ja tiedä, mutta kyllä tämä on tosi kuluttavaa.

 

[mmm-mhh..]

Kauanko teidän erost aon. Kuulostat olevan kirjoituksen perusteella aika hajalla vielä, itse erosta. Tämä asia, vaikkakin ymmärrän että varmasti häiritsee sinua, tuntuu silti tavallaan "tikusta asiaa" jutulta....

 

[Haistata pitkä vee]

Hei arvon ellit,
mitä sanotte tilanteestani. Olen eronnut ja sikäli tämä ei ole parisuhdeasia, mutta tavallaan on. Vanhempani hyysäävät exääni ihan täysiä. Hän on kuulemma äidilleni kuin oma tytär ja hänet kutsutaan kaikkiin juhliin ja vanhempani tekevät hänen kanssaan matkoja. No, minulla ja exälläni on kaksi lasta ja minä olin se joka lähti suhteesta pois.

Ongelma on se, että minusta exäni vie multa kaiken tilan ja vanhempani tukevat sitä. Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että vanhempani ovat exäni kanssa läheisiä, mutta pitääkö tämä kutsua kaikkiin paikkoihin ja pitääkö häntä suosia aina kustannuksellani. Mielestäni vanhempani eivät tue mua yhtään tai ymmärrä.

Kerran kännissä äitini sanoi, että ei voisi valita mua tai exääni. Hän ei osaisi tehdä niin...
Tuli siinä tosi tärkeä olo. Ilman lapsiani teksi kyllä mieli kadota maailman ääriin...

Olen koittanut jutella asiasta, mutta kantaani ei kuunnella yhtään. Olen vain tyhmä ja ymmärtämätön yms. No, mun tunteilla tai muullakaan ei taida olla mitään väliä.

Onko kenelläkään kokemusta vastaavasta?

Tiedätkös mitä, jos minulla olisi noin vittumaiset vanhemmat, niin sanoisin heille että kiitos ja näkemiin. Sitten kun he ovat vanhoja ja kaipaavat seuraa ja ottavat yhteyttä, niin voisit sanoa vain, että ottakaa exään yhteyttä. Todella törkeää käyttäytymistä äidiltäsi ja isältäsi. Mitä helvettiä varten roikut heissä kiinni? Ei muuta kuin mononkuva molempien idioottien perseeseen. Kyllä tuo kohtelu tulee heille vielä vasten naamaa. Perinnön takiako olet heissä kiinni?

 

[alkuperäinen.....]

Niin, tuo on kyllä totta. Ajattelin, että lasten vuoksi olisi hyvä olla jossakin väleissä, mutta eihän siinä ole mitään väärää, että toivoo, että oman lapsen tahtoa noudatetaan. En ikinä voisi kuvitella, että toimisin omien lasteni kanssa noin, kuten vanhempani toimivat minun kanssani.