Hampaitako???

[Mary]

Hei!

Mulla on reilu 3kk esikoistyttö. Meillä on huudettu jos jonkinlaista mahavaivaa ensimäiset pari kuukautta. Sitten tulikin oikein mukava seesteinen jakso tuossa joulukuun ajan, mutta sitä riemua ei sitten kauan kestänytkään. Pari viikkoa on taas huudettu, ja nyt haluaisin kuulla mielipiteenne teiltä kokeneemmilta. Eli siis, tyttö on alkanut ensinnäkin kuolaamaan, ja ruvennut jäystämään nyrkkiään tai leluja. Vähintään kerran päivässä (yleensä 2-3 kertaa) se saa hirveän itkuraivarin, jonka syyksi nyt epäilen, että voisiko se jo oireilla hampaiden tuloa. Siihen huutoon ei auta mikään muu kuin se, että vauvan nostaa pystyasentoon ja suuhun työntää tuttia. Eikä läheskään aina sekään. Kohtaus kestää puolisen tuntia, ja sitten menee ohi ja on taas ok. Se yleensä alkaa aivan yhtäkkiä. Ei itke nälkäänsä, koska maitoa mulla riittää. Ilmavaivoista en myöskään usko olevan kyse, koska niitä meillä on ollut aiemmin ja niihin on aina auttanut hyssyttely ja kanniskelu, ja se itkukin oli vähän erilaista... Yöt meillä on suht rauhallisia. Mitä olette mieltä? Ja jos kyseessä on hampaat, miten pienen oloa voisi noissa huutotilanteissa helpottaa? ja miten kauan tätä mahollisesti jatkuu, kun eikös ne hampaat puhkea joskus 8-kuisena..

 

[gfa]

Käsien tunkeminen suuhun ja kuolaaminen on ihan normaalia, eikä välttämättä tarkoita että hampaita olisi tulossa. Meillä ekat hampaat tuli 4 kk ikäisenä, mutta ne ei aiheuttaneet mitään itkuja tai muuta vaivaa.

 

[lähes 5 kk tyttö]

tekee samaa edelleen. Mutta seuraile, missä tilanteessa tuo itku alkaa: sohaiseeko esim. sormilla liian syvälle suuhun, vahingossa nenään tai silmään tms. Meillä tyttö sohii itseään kitalakeen asti ja välillä sieraimiin, ja se aiheuttaa juurikin kuvaamasilaisen hysteerisen itkun, joka vaatii lohduttelua. Tyttö on muutenkin itkuherkkä, mutta tämä tällainen omien käsien pelästyminen alkoi juuri 3-4 kk iässä, kun kädet alkoivat mennä vääriinkin paikkoihin. Joskus pelästyy ihan niin, että sormet tai lelu on suussa ja mitään ei näytä tapahtuvan, mutta veikkaan silti, että pelästyy jotain outoa tai erilaista tuntemusta. Esim. kieli on voinut jäädä hetkeksi jonkun lelun liikkuvan osan väliin tms.

 

[Mary]

tekee samaa edelleen. Mutta seuraile, missä tilanteessa tuo itku alkaa: sohaiseeko esim. sormilla liian syvälle suuhun, vahingossa nenään tai silmään tms. Meillä tyttö sohii itseään kitalakeen asti ja välillä sieraimiin, ja se aiheuttaa juurikin kuvaamasilaisen hysteerisen itkun, joka vaatii lohduttelua. Tyttö on muutenkin itkuherkkä, mutta tämä tällainen omien käsien pelästyminen alkoi juuri 3-4 kk iässä, kun kädet alkoivat mennä vääriinkin paikkoihin. Joskus pelästyy ihan niin, että sormet tai lelu on suussa ja mitään ei näytä tapahtuvan, mutta veikkaan silti, että pelästyy jotain outoa tai erilaista tuntemusta. Esim. kieli on voinut jäädä hetkeksi jonkun lelun liikkuvan osan väliin tms.

Hmm, olen koittanut seurailla, eikä nyt taida tällaisesta olla kyse.. Vähän huonosti taisin selittää tuohon ekaan kommenttiin. Eli siis homma menee niin, että tyttö on ihan tyytyväisenä lattialla leikkimatolla. Usein itse istuskelen lattialla vieressä, joko leikin hänen kanssaan tai kudon sukkaa tms. Sitten hän alkaa kyllästyä (?), usein aika yhtäkkisesti, ja alkaa huudella. Huutelu muuttuu hyvin pian kunnon itkuksi, oikein hysteeriseksi, eivätkä kädet mielestäni ole silloin suussa, eikä tapahdu tuollaista että sohaisisi itseään jotenkin. Sitten otan vauvan syliin, ja huuto muuttuu vain hysteerisemmäksi. makuullaan ei suostu olemaan tällöin, vaan täytyy pitää pystyasennossa. Tämän perusteella ajattelin kyseessä olevan hampaat, koska jostain luin, että makuuasennossa ikeniin kohdistuu suurempi paine, ja siksi vauva haluaa pois makuulta. Tutin suuhun laittaminen usein auttaa, ja sitten imeekin tuttia oikeen ahneesti. Kohtaus kestää jonkin aikaa, pisismmillään puoli tuntia, kunnes rauhoittuu ja on taas entisellään. Nyt on myös samaan aikaan alkanut rintaraivarit, eli usein iltaisin kun syöttää, saattaa imeä pari kertaa ja tuo sama raivoaminen alkaa. Sitten kun vihdoin rauhoittuu ja yritän uudelleen, niin syö normaalisti...

Normaalejahan nämä varmaan ovat, ja olen yrittänyt vauvanhoito-oppaista katsella, mihin tämä voisi liittyä, mutta mitään järkevää selitystä en ole vielä löytänyt... Toivottavasti menee ohi pian. Olisi kiva kuulla vielä ajatuksia, mistä nämä raivarit johtuvat. Tyttö siis oli aiemmin kuin aurinko, ja nyt tämä kumma raivoaminen ihmetyttää tätä äippää

 

[kuuluu kehitykseen]

3 kuisen kehitykseen kuuluu käsien suuhun vienti ja kuolaamisen lisääntyminen. suolisto ja ruuansulatus systeemit kehittyy ja siksi kuolaaminen lisääntyy.