hämmentynyt vaimo

[xx]

meillä on suht. ongelmaton avioliitto tähän asti.

Pikkuhiljaa tajuan sen olevan sitä siksi, kun aina annoin miehelle määräysvallan isoissa asioissa, alusta asti.

Johtunee siitä, kun oma isä oli sellainen, joka hoiti kaikki asiat. Ja oli tasapuolinen.



Nyt havahduin, että mieheni tekee mitä haluaa, mutta minun pitää tehdä niin kuin hän kokee aiheelliseksi. Enemmän pieniä asioita. Mutta hän saattaa antaa yhtäkkiä vaikka jonkin ison tavaran jollekin kysymättä minulta.

Pankissa järjesteli yhteisiä tilejä kysymättä minulta, vaikka etukäteen kehoitin ennen päätöstä kotona neuvottelemaan. Valitin pankkiin, ja nyt kyllä vaativat molempien nimen.


Ilmeisesti hänellä on alitajuinen huonommuden tunne. Hän on alkanut viikonloppuisin piilottamaan pullon ja huomaan ensin siitä juomisen, että alkaa jauhamaan ...tuntuuko sinusta, että sulla on huonmpi mies kuin siskolla....
hän ei ole ennnen juonut, mutta tämä siskon mies toi tavan. Eivät kyllä juo yhdessä, mutta tämä mies pitää kuppien tekoa puheissa aivan...

Nyt tuntuu tosi hämmentävältä, kun ihmettelin sukulaiselle, mihin muuan kesäkaluste on joutunut varastosta, kun en löydä sitä. Tämä totesi, että sehän on heidän mökillä, miehesi antoi sen! Se oli minun nimipäivänä ostettu, lahjaksi mainittu.

Yhtä paljon hämmentää huomio, että toiset ottavat tarkistamatta sopiiko sen lahjoitus muulle perheelle!

 

[Wolmis]

Annoit pirulle pikkusormen ja nyt saat vetää koko kättä takaisin. Sinun täytyy ottaa ohjat käsiisi, sillä miehesi ei vaikuta kykenevän asioita hoitamaan.

W.

 

[just]

Jos mulle joku jotain antaa niin en mä ainakaan ala sen perheeltä kyselemään että saako se sen antaa vai ei.. se oiskinaika naurettavaa, kun antaja on kuitenkin aikuinen ihminen, eikä mikään huollettava.
Toi on sun ja miehes välinen parisuhdeongelma, etkä voi odottaan että ulkopuoliset ihmiset sitä miksikään muuttaisivat, samoin on seskosi miehen juomistavat.. olkoon ne hänen tapojaan, mutta sinun miehesi on itse vastuussa omasta juomisestaan, ei se muiden ihmisten vika ole. Turhaan laitat sitä jonkun muun miehen syyksi.. se ei vällttämättä heidän perheelleen ole ongelma, kuten tellä on.

Muutoin taas. Pistäkää uusiksi pelisääntönne ja keskustelkaa keskenänne mitkä asiat voi hoitaa neuvottelematta toisen kanssa ja mitkä taas sovitaan yhdessä. Samat jutut pätevät sitten molempiin.. voithan sinäkin järjestellä pankkiasianne.. ainakin omasi, jos haluat.

 

[Ongelma]

Tässä on ihan selvä ongelma, eli kun olet aina joustanut, niin miehesi on tottunut siihen ja määräilemään perheen asiat. Mistä ihmeestä hän voi nyt yhtäkkiä tietää, että olet muuttanut mielesi, ei kai hän mikään ajatusten lukija ole?

Jos minä olisin siivoomassa varastoa, ja tarvitsisin tilaa sinne, niin saattaisin hyvin lahjoittaa huonekaluja pois, jos toinen ei ole puhunut niistä mitään. Ok, se oli sinun nimipäivälahjasi, mutta mikäli nimipäiväsi eivät olleet ihan hiljattain, luuletko että mies enää muistaa sitä?

Mielestäni sinun pitäisi jutella vakavasti miehesi kanssa ja sopia uudet pelisäännöt. Sano vaikka hänelle, että haluat jatkossa puuttua asioiden kulkuun, että mitä tavaroita pidetään ja mitä ei. Voit vielä erikseen mainita ne tavarat, joista ei saa missään nimessä luopua, kun jankutat samoista tavaroista pari kertaa, niin johan on kumma, jollei viesti mene perille.

 

[kurinpalautusta]

Itse olen vähän samanlainen mutta olen topakoitunut ,nyt kun lapset on kasvaneet aikuisiksi .Tiedän kyllä hermostuttavani mieheni hän tottui sentään yli 30v, määräilemään etten pahemmin 6 lasta hoitaessa ennättänyt joka asiaan puuttua.Mutta nyt on mies luokalla ,ottaahan se välillä koville ,kun emäntä on niin tolkuttoman kiinnostunut viljelystä esim.Mutta me naiset osataan yhteiskunnan kivijalat.eikö niin vanha täti lohduttaa.NIm.Otetaan vastuu omasta elämästä.

 

[voihan olla]

Sanoit, että miehesi on alkanut juomaan ja höpöttää sitten humalassa siitä, että onko huonompi kuin joku toinen tai jotain. Voisihan olla, että miehesikin tajuaa, että tekee tavallaan väärin, mutta ei oikein osaa ite korjata asiaa mitenkään. Eikä ole varma mitä sinä asiasta ajattelet. Kannattaa kertoa mitä ajattelet, mutta ei niin että se menee suoraan haukkumiseksi.
Kyllähän sitä itekkin aina välissä tajuaa, että voi kamala taas minä olin sellanen ja päättää muuttaa tapansa, mut sitten kuitenki aina unohtaa siinä tilanteessa ja tekee samalla tavalla. Sitten myöhemmin harmittaa.

 

[xx]

Ymmärrän vähän liiankin hyvin miestäni. perusluonteeltaan hän on hyvä. Ongelmat varmaan juontaa lapsuuteen ja kasvatukseen, paremmin sen puutteeseen. Hänellä olisi ollut potentiaalia koulutukseen , mutta vanhemmat, lähinnä isä saamaton nahjus. Äiti oli ok, mutta täysin kiinni maatilan pyörityksessä.


Tavallaan on äidin malli, että hoiti kaikki asiat, miestä ei edes tarvinnut huomioida. Äiti vain oli kotiympyröissä, lasten on pitänyt sopeutua laajempiin.

Mieheni on kertonut, ettei muista, olisiko kertaakaan kotona neuvottu kiitos ja anteeksi- sanojen käyttöä.Meillä muu perhe kyllä niitä käyttää.

Kaikkien sisarusten puolisot ovat sanoneet, että kotona ei ole opetettu huomioimaan toista.

Olen ollut suhteellisen itsenäinen ,ja oma työ vei energian, joten juuri takertunut hänen tapoihinsa, muutamaa kertaa lukuunottamatta.
Hänen tyylinsä oli ""mollata"" vaimoa muka vitsikkäästi. Jos hän olisi oikeasti halunnut mollata, hän ei olisi sitä muiden kuullen tehnyt. Ystävät sen ymmärsivät. Kerran kuitenkin suutuin: en pitänyt yhteisiä sovittuja vapaapäiviä, kun hän vitsaili:kyllä hän pärjäisi yksinkin!
Nyt hän ei enää tee niin.

Nyt vanhempana tulee esille luonne, hän ei kestä mitään itseensä kohdistuvaa arvostelua. On turha yrittää keskustella: muuta pois jos ei kelpaa!
Ja suuttuessaa liiottelee, suorastaan valehtelee syyttäessään.

Hänen mielestään vaimon pitäisi olla tyytyväinen, silloin kaikki olisi hyvin!
Muutaman kerran huomaan ""kolahtaneen"", sen jälkeen tuntuu hetken kuin hakisi vaikka kuun taivaalta!

Tyytyväinen olen yrittänyt ollakin, mutta tuntuu alistetulta.