Hämärtyvään perjantai-iltaan kummitusjuttuja, jos löytyypi joltain :D

tää ei oo kummitusjuttu,mut tungen itseni tähän ketjuun silti :ashamed:
oon töissä tooooosi vanhassa kyläkoulussa ja siel on yks luokka vintillä ja siitä luokasta pääsee ullakolle ja sen karmivampaa paikkaa en ole IKINÄ nähny :x keskellä kirkkainta päivääkin se on aavemaisen kammottava ja saa niskavillat nouseen pystyyn. tänään sit siivoilin sitä luokkaa ja voi pojat se oli kamalaa,lattiat ja seinät narisi,tuuli ujelsi nurkissa ja mietin vaan koko ajan ihan paniikissa et jos nyt tapahtuis jotain ja alakaisin huutaan,niin kukaan ei edes kuulis kun ovat alakerrassa ja toisessa päässä valtavaa rakennusta. sit alko mielikuvitus juokseen ja aloin kuulee kaikkee ja vitsi et olin paniikissa :ashamed: juoksin hippasen lujaa ne raput alas :ashamed:
 
Alkuperäinen kirjoittaja kuha:
tää ei oo kummitusjuttu,mut tungen itseni tähän ketjuun silti :ashamed:
oon töissä tooooosi vanhassa kyläkoulussa ja siel on yks luokka vintillä ja siitä luokasta pääsee ullakolle ja sen karmivampaa paikkaa en ole IKINÄ nähny :x keskellä kirkkainta päivääkin se on aavemaisen kammottava ja saa niskavillat nouseen pystyyn. tänään sit siivoilin sitä luokkaa ja voi pojat se oli kamalaa,lattiat ja seinät narisi,tuuli ujelsi nurkissa ja mietin vaan koko ajan ihan paniikissa et jos nyt tapahtuis jotain ja alakaisin huutaan,niin kukaan ei edes kuulis kun ovat alakerrassa ja toisessa päässä valtavaa rakennusta. sit alko mielikuvitus juokseen ja aloin kuulee kaikkee ja vitsi et olin paniikissa :ashamed: juoksin hippasen lujaa ne raput alas :ashamed:

Hyi, voin kuvitella miltä tuolla tuntuu ja tietysti sitä siellä ollessaan se mielikuvitus lähtee laukkaamaan. Miekään en hirveesti noista vanhojen talojen vinteistä tykkää, mutta ihme sinänsä ettei tää meiän talon vintti niin älyttömästi kammota.
 
Tässä mun tarinaa...
Asuin sillon vielä vanhempien kanssa vanhassa rintamamiestalossa, minkä kaikki 3kerrosta oli meillä käytössä. Olin kotona yksin. Oli jotain marraskuu, lumi oli jo maassa, ja kuitenkin pimeetä. Istuin ylimmässä kerroksessa lukemassa omassa huoneessani, kun koira säntäsi mun jaloista rappusten päälle ja heilutti häntää. Se läksi menee alas, ja sit se tuli kohta ihan kummallisen näkösenä takas mun luo. Ja se alotti semmosen matalan kurkku-urinan. Sit kuulin et ulko-ovi kävi, ja sit kävi sisempi väliovi. Koira lähti uudestaan alas, nyt ihan selkeesti varuillaan. Ja koira ei tullu takasin, ennen kun kutsuin sen ylös. Yhdessä sit lähdettiin menee rappusia hiippaillen alas, koira edellä ja minä perässä. Ja eteisessä oli lumiset kengän jäljet, jotka loppu keskelle huonetta. Eikä siellä ollu ketään. :o
Kukaan ei koskaan antanu mitään selitystä sille, et kuka siellä kävi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja kuha:
tää ei oo kummitusjuttu,mut tungen itseni tähän ketjuun silti :ashamed:
oon töissä tooooosi vanhassa kyläkoulussa ja siel on yks luokka vintillä ja siitä luokasta pääsee ullakolle ja sen karmivampaa paikkaa en ole IKINÄ nähny :x keskellä kirkkainta päivääkin se on aavemaisen kammottava ja saa niskavillat nouseen pystyyn. tänään sit siivoilin sitä luokkaa ja voi pojat se oli kamalaa,lattiat ja seinät narisi,tuuli ujelsi nurkissa ja mietin vaan koko ajan ihan paniikissa et jos nyt tapahtuis jotain ja alakaisin huutaan,niin kukaan ei edes kuulis kun ovat alakerrassa ja toisessa päässä valtavaa rakennusta. sit alko mielikuvitus juokseen ja aloin kuulee kaikkee ja vitsi et olin paniikissa :ashamed: juoksin hippasen lujaa ne raput alas :ashamed:

itse pelkäsin opisleluaikoina matkaa pukukopeille... pitkä hämärä käytävä, jolla varrella oli pimeitä luokkia ovet auki...
 
Alkuperäinen kirjoittaja Sisu:
Tässä mun tarinaa...
Asuin sillon vielä vanhempien kanssa vanhassa rintamamiestalossa, minkä kaikki 3kerrosta oli meillä käytössä. Olin kotona yksin. Oli jotain marraskuu, lumi oli jo maassa, ja kuitenkin pimeetä. Istuin ylimmässä kerroksessa lukemassa omassa huoneessani, kun koira säntäsi mun jaloista rappusten päälle ja heilutti häntää. Se läksi menee alas, ja sit se tuli kohta ihan kummallisen näkösenä takas mun luo. Ja se alotti semmosen matalan kurkku-urinan. Sit kuulin et ulko-ovi kävi, ja sit kävi sisempi väliovi. Koira lähti uudestaan alas, nyt ihan selkeesti varuillaan. Ja koira ei tullu takasin, ennen kun kutsuin sen ylös. Yhdessä sit lähdettiin menee rappusia hiippaillen alas, koira edellä ja minä perässä. Ja eteisessä oli lumiset kengän jäljet, jotka loppu keskelle huonetta. Eikä siellä ollu ketään. :o
Kukaan ei koskaan antanu mitään selitystä sille, et kuka siellä kävi.

:x
 
Alkuperäinen kirjoittaja Sisu:
Tässä mun tarinaa...
Asuin sillon vielä vanhempien kanssa vanhassa rintamamiestalossa, minkä kaikki 3kerrosta oli meillä käytössä. Olin kotona yksin. Oli jotain marraskuu, lumi oli jo maassa, ja kuitenkin pimeetä. Istuin ylimmässä kerroksessa lukemassa omassa huoneessani, kun koira säntäsi mun jaloista rappusten päälle ja heilutti häntää. Se läksi menee alas, ja sit se tuli kohta ihan kummallisen näkösenä takas mun luo. Ja se alotti semmosen matalan kurkku-urinan. Sit kuulin et ulko-ovi kävi, ja sit kävi sisempi väliovi. Koira lähti uudestaan alas, nyt ihan selkeesti varuillaan. Ja koira ei tullu takasin, ennen kun kutsuin sen ylös. Yhdessä sit lähdettiin menee rappusia hiippaillen alas, koira edellä ja minä perässä. Ja eteisessä oli lumiset kengän jäljet, jotka loppu keskelle huonetta. Eikä siellä ollu ketään. :o
Kukaan ei koskaan antanu mitään selitystä sille, et kuka siellä kävi.

mulla ainakin on kaikki ovet ja ikkunat lukossa jos oon yksin kotona..

meillä ei ole muuta kuin valot syttyneet itsekseen päälle. joskus on mennyt televisio tai radiokin päälle. miksiköhän tuollaiset kummittelut tapahtuu aina yöllä?
 

Yhteistyössä