Haluttomuus eron

[mie s]

On toki elämässä tärkeämpääkin, kuin kumppaneiden läheisyys, joka hellien sanojen- sekä tekojen kautta päätyy usein molemmilla ihanaan fyysiseen tyydytykseen. Siis molemmilla. Mutta kun sitäkin tarvitaan. Toiset enemmän, toiset vähemmän.

Seksiä voi tietty tehdä käteen, muoviin ja kapakan huoriin, mutta läheisyyttä ja sen tarvetta se ei korvaa. No, voihan sitä parisuhteessa hali hali ja pusi pusi riittää, mutta rakkaan syliä ei mikään voita.

Sulata se viha sanoilla ja teoilla, jos vielä voit, niin saatat itsekin kokea jotain?

 

[dolly]

Meilläkin mies muuttui kolmisen vuotta sitten haluttomaksi. (ennen halusi paljon useammin kuin minä)Kyseessä oli ""tyhjät pussit sydrooma"", eli toinen nainen....

Kannattaa ottaa huomioon näissä tapauksissa kun mies ei halua, miehen fysiikkaanhan kuuluu jaella siemeniään mahdollisimman paljon, joten jos ei halua, on jotain oltava vialla!!! Naisen fysiikkahan on täysin toisenlainen, tarkoitus on tulla äidiksi, joten haluja ei yleensä ole ihan niin paljon kuin miehellä .Puhun siis nyt vain biologiasta,
jokainenhan ihminen on tietysti yksilö...

 

[Monica]

Alkuperäinen, vaihdetaan paria ! Silloin minäkin saisin seksiä... Sinä voisit nykyiseni (kohta entiseni ?) kanssa olla passiivinen ja saada siitä vielä kiitosta... No, leikki leikkinä. Turhauttavaa kuitenkin, kun halut eivät kohtaa. Pitemmän päälle voi tulla ero.

 

[samankokenut]

Aika moni tarina tästä aiheesta täällä kuulostaa tutulta. Erityisesti Sad sisterin tilanne muistuttaa paljon omaa tilannettani muutama vuosi sitten, kun mikään ei auta, niin mikään ei auta. Meillä haluton osapuoli oli ensin mies, mutta kyllähän jatkuva torjutuksi tuleminen tappoi halut minultakin.

Ajattelin itsekin nuorempana että haluan miehen joka haluaa minua, mutta sittemmin olen tullut ajatelleeksi niinkin, että tuskin missään suhteessa ihminen saa toiselta ihmiseltä kaikkea haluamaansa. Kärvistelin kolmisen vuotta ilman seksiä kunnes aloin pettää miestäni. Nykyään minulla on siis tällainen salarakas jolta saan seksiä ja käyhän se näinkin. Tietenkin kotielämä toisaalla ja seksielämä toisaalla on aika repivä ratkaisu, mutta olen ainakin onnellisempi nyt kun silloin kun elin kokonaan ilman seksiä.

 

[syyt syvällä]

Tässä omaa kokemusta/mielipidettäni... Seksuaalisuus on naiselle, ainakin joillakin, tosi monimutkainen asia. Itsellä on ollut pari suhdetta, joissa seksi oli itse 'toimintana' loistavaa ja halusin miestä jo ajatuksissanikin, ihan eri tavalla kuin nykyistä miestäni. Mutta kumpikaan noista miehistä ei ollut sopiva suhteeseen tai kumppaniksi, päin vastoin, kohtelivat minua huonosti lopulta. Tähän saattaa joku sanoa, että treat them mean, keep them keen, tavallaan voi pitää paikkansa, mutta ei sellainen mies kuitenkaan pelkällä seksillä naista onnelliseksi saa. Vaikea juttu, mistä tämä sitten johtuu... tiedä häntä.. olen miettinyt asiaa, lukenut kirjoja, voiko olla että alitajunta on tottunut siihen, että MIES eli isä ei osoita rakkauttaan millään tavalla, silti yhdistää sen niin että tottakai isä rakastaa ja tätä on rakkaus. Järjellisesti aikuisena haluaa mukavan, hellän ja huomaavaisen miehen ja sen löytää ja haluaa pitää mutta intohimo ei leisku samalla tavalla...

 

[nainen33]

Ajatukseni ovat kovin samanlaiset: En viitsi ääneen kenellekään tunnustaa, että läheisyys, lämpö ja seksi ovat näivettyneet väliltämme. Ei ole tarjota vihallisesti hyväksyttyä selitystä lähipiirille avioeroon. Muut ongelmat heijastuvat seksielämään, joten pitäisi löytää oikeat syyt siihen, miksi toisen läheisyys ja seksi eivät enää tunnu kivalta. Erotiikka on elämän suola ja mieluiten tästä elämästä nauttisi edes hitusen. Kotona.

 

[nt]

meillä sama homma. minusta on vain hyvä olla lähekkäin, ilman mitään sen suurempia suorituksia yms. nyt kuitenkin alkaa jo tuntua siltä että mieheni alkaa kyllästyä suhteeseemme, josta minulle taas tulee paineet että pitäisi harrastaa seksiä useemmin. tosi tyhmä tilanne, johon edes puhuminen ei auta...

 

[Kyy]

Olen 45v. nainen ja parisuhteemme on erittäin hyvä mieheni kanssa. Olemme olleet yhdessä toistakymmentä vuotta ja alussa tietenkin himoitsin häntä päivin ja öin.

Mieheni on ihana ja huomaavainen, oikea unelmamies! Mutta..mutta... Olen menettänyt haluni täysin. Harrastamme seksiä korkeintaan muutaman kerran vuodessa. Saan kuitenkin orgasmin joka kerta ja hän on mielestäni ihana rakastaja.

En tiedä, mikä minua vaivaa. Viikko sitten hän lähestyi minua ja aluksi olinkin asiassa mukana, mutta sitten se halu vain lopahti. Hän huomasi sen ja lopetti rakastelun siihen paikkaan. Minua suretaa nähdä hänet onnettomana.

Vaikka kuinka fantasioin ja yritän herätellä haluani, en vain halua häntä! Yksin ollessani masturboin lähes joka päivä ja niin kai hänkin. Tämä on naurettavaa!

Olen miettinyt seksuaaliterapeutille menoa, sillä suhteemme on muuten erittäin onnellinen. Pelkään, että mieheni löytää halukkaamman naisen ja jättää minut. En pysty teeskentelemään halukasta ja mieheni on kyllä niin älykäs, että taatusti huomaisi sen.

Ehkä olemme jumiutuneet samoihin kaavoihin rakastelussa. Mieheni on hellä ja harrastaa pitkiä esileikkejä. Ehkä liiankin pitkiä! Minä taas sytyn ja sammun hetkessä. Joskus noiden pitkien esilämmittelyiden aikana voisin vaikka ottaa nokoset ja pyytää häntä herättämään sitten, kun hän on valmis aloittamaan tositoimet!

Olen tästä puhunut hänelle, mutta tilanne ei ole paljon muuttunut. Joskus olen ""raiskannut"" hänet yllättävässä tilanteessa ilman pitkiä esisessioita ja nauttinut valtavasti. Hänestä en tiedä. Tänäkin aamuna olisin halunnut pikapanon ovella ennen hänen töihin lähtöään, mutta luovuin ajatuksesta. Liikaa vaivaa...

Mitä teen?????

 

[vt]

Moi! Vähän saman tyyppinen ongelma meilläkin. Tosin meikäläisen haluttomuus johtuu lähinnä siitä, kun mies odottaa perse homeessa aloitetta. Mitään ei itse joko osaa tai halua tehdä. Sama aloitekyvyttömyys on monessa muussakin asiassa tullut esiin monesti! Muuten miehet! Miettikää sitä töiden määrää mitä naiset päivittäin tekevät ja ihmetelkää sitten miksi seksi ei suju. Kumma juttu, kun n. klo 7 - 21 paiskii töitä ei oikein tahdo jaksaa enään muuta kuin väsyneenä nukkua!!!

 

[Kyy]

Meillä eivät edes kotityöt rasita minua, koska mieheni osallistuu niihin kiitettävästi. Meillä ei ole lapsiakaan, joten sekään ei rasita suhdettamme. Lapsettomuus oli yhteinen päätöksemme.

Minusta vain tuntuu, että mieheni on liian kiltti tai minä olen hemmoteltu pilalle. Haaveilen vain extemporeseksistä. Voi, kunpa mieheni kerrankin vaikka kesken ruuanlaiton raastaisi minulta pikkupöksyt pois ja sanoisi, että nyt akka turpa kiinni ja rako auki!

Tiedän, että avioliitossakin raiskaus on kielletty ja sitäkö lakia ne miehet nyt sitten noudattavat kirjaimellisesti. En nyt tarkoita haaveillani ""oikeaa raiskausta"", vaan sellaista ""leikkiraiskausta"", joka saisi itsensä tuntemaan luolamiehen haluamaksi naaraaksi.

En osaa ehkä ilmaista itseäni ymmärrettävästi, mutta haluaisin enemmän spontaanisuutta seksielämäämme. Onhan se aivan ihanaa, että mies on hellä ja huomaavainen, mutta joskus renttumainen käytös sytyttäisi halut hulluuteen asti!

Olen kyllästynyt olemaan se ""tuhma tyttö"", joka tekee aloitteen ""vaarallisissa"" paikoissa. Kerrankin , kun hain miestäni töistä, jossa hän oli silloin yksin, hän näytti vastustamattomalta työpöytänsä takana istuessaan keskittyneenä töihinsä. Riisuin pöksyni ja asetuin hänen syliinsä ja vastusteluista huolimatta sain hänet innostumaan lopulta rakastelemaan ja se tuntui TAIVAALLISELTA! - Ja spontaanilta. Haluaisin myös hänen yllättävän joskus minut samalla tavalla, mutta kun ei. Hän on niin sovinnainen ja kunnollinen...

En halua pyytää häntä toimimaan ""tuhmasti"", koska se ei olisi enää niin kiehtovaa jos se tehtäisiin toisen pyynnöstä. Ymmärrän kyllä, ettei toinen voi lukea minun ajatuksiani. Olen kuitenkin usein antanut käytökselläni ymmärtää haluavani edellä kuvailemaani seksiä. En aina, mutta joskus. Ehkä sanattomat viestini eivät vain mene perille ja vika on minun. En tiedä...

 

[Kyylle]

Olen aivan samassa jamassa ja samanlaisilla toiveilla varustettu kuin sinä , ikäkin natsaa.

 

[Apuva]

Huhhuh. Tällästä lukiessa tulee tosi epätietoinen olo mitä pitäisi tehdä. Olen seurustellut kolme kuukautta eli tosi lyhyen aikaa ihanan miehen kanssa, joka on todella ihastunut minuun ja päinvastoin. Hellyyttä häneltä saan vaikka kuinka paljon, mutta seksiä en niin paljon ja usein kuin haluaisin. Aavistelen, että hänkin kyllä haluaisi useammin, mutta se ei aina onnistu. En ole ottanut asiaa puheeksi, koska hellyyskin on jo paljon ja ja kuitenkin kun seksiäkin on. Näemme viikonloppuisin ja viikonlopun aikana olemme sukupuoliyhteydessä kerran tai kaksi. Halimme ja suukottelemme ja paijailemme kyllä paljon ja mies sanoo rakastavansa. Mietin olenko itse tavallista seksuaalisempi vai onko hän vastaavasti toiseen suuntaan. Voikohan tälläinen tilanne olla este pitkäaikaiselle suhteelle, joka muuten vaikuttaisi täydelliseltä. Uskollinen olen mutten ole koskaan ollut suhteessa tilanteessa, etten saisi niin usein kuin tekee mieli paitsi tietysti joskus väliaikaisesti Olen 40 v ja mies viitisen vuotta enemmän. Vai onkohan asiassa perää, että miehiltä tuossa iässä halut hiipuvat ja naisilla lisääntyvät. Edellinen miesystäväni kun oli minua nuorempi. Korsostan vielä, että rakastan miestä. Jatkanko näin vai lopetanko?

 

[Sansku]

Meillä on ero edessä mun haluttomuuden takia. Mies ei haluais erota mut mä haluun.

Mun ongelmana ei ole työkiireet, ei kotityöt paina eikä lapsiakaan ole. Mä vaan lakkasin haluamasta tätä miestä. Liian kiltti ja nöyrä, mä haluun et mies on MIES, ei mikään nyhverö, joka tekee niinku sanotaan.

Harmittaa vaan kun yhteiselo muuten sujuu suht kohta hyvin mut seksi ei, mulle se on kuitenkin sellanen asia et ilman sitä mä en ala elämään kenenkään kanssa.

 

[Niin]

Surkeaa tämä elämä!