Halut ja erektiokyky kadonneet 21v mies

[Haluton3]

Olen siis 21v mies ja olen muuttanut tyttöystäväni kanssa yhtään puolitoistakuukautta sitten. Olemme olleet yhdessä 2 vuotta ja Seksi on ollut mahtavaa ja nautinnollista tähän asti.

Minulla on aina olleet isot seksihalut (pienikin ajatus seksistä saa minut haluamaan ja melkein samantien nousee seisomaan kovana kun kanki ja pysyy täysin yhdynnän loppuu asti) Kuitenkin n. 3 viikkoa sitten meidän piti harrastaa seksiä vaikka minua ei hirveästi haluttanut, ajattelin että vähän esileikkiä niinkun normaalisti niin kyllä seisoo. Niin ei kuitenkaan käynyt vaikka kuinka yritimme, tästä tyttökaverini suuttui minulle vaikka kuinka yritin pyytää anteeksi jaselittää että se ei ole hänestä kiinni vaan minua luultavasti väsyttää liikaa. En halunnut pelästyttää häntä mutta tosiasiassa olin varma että seksi onnistuisi mutta ei onnistunutkaan.

Seuraavan viikon ajan minua ei haluttanut hetkeäkään yhtenäkään päivänä, edes porno tai minkäänlainen paljas pinta ei saanut minua innostumaan. Rupesin olemaan huolissani että koskakohan haluni palaavat, muutama päivä sen jälkeen kun tulin töistä kotiin onnistuin saamaan puoliseisokin ja tyttökaverini otti minulta suihin, orgasmi tuntui normaalilta ja sen jälkeen penis lerpahti ( en ole koskaan pystynyt orgasmin jälkeen saamaan uutta pysyvää erektiota, siihen on mennyt vähintään 8-12h) Ja tietysti sitten sormetin tyttökaveriani oikeen kunnolla tämän jälkeen ja sanoin että huomenna kokeillaan uudestaan. Tuntui hyvältä, siltä kun halut olisivat palanneet.

Kuitenkin seuraavana päivänä minua ei jälleen haluttanut yhtään, puoliseisokin sain esileikin aikana joka sekin lopahti alle minuutissa. Tästä tyttökaverini suuttui taas ja jouduin pahoittelemaan ja jälleen vakuuttamaan hänelle että se ei ole hänestä kiinni. Rupesin huolestumaan tilanteesta pahasti.

Kaksi päivää tämän jälkeen (tänään) sain ajan lääkärille ja menin kertomaan ongelmastaan hänelle, hän tutki penikseni ja kivekset ja kyseli kaikenlaisia kysymyksiä ja totesi että minussa ei pitäisi olla mitään vikaa että minun täytyy ottaa rauhassa ja kyllä se siitä. Hän määräsi kuitenkin pyynnöstäni erektiolääkettä, Cialista 4 tablettia 10mg ja tästä innoissani en malttanut odottaa että tänään pääsen vihdoin harrastamaan seksiä ja olin erittäin iloisella tuulella. Kun pääsin kotiin otin yhden tabletin, Hetken odoteltuamme aloitimme esileikin, mitään ei kuitenkaan tapahtunut niin otin toisen tabletin. Mitään ei tapahtunut, ei edes puoliseisokkia. Kun tajusin ettei onnistu niin tyttökaverini purskahti itkuun, meni suihkuun itkemään, ei puhunut minulle mitään tämän jälkeen. lähti 30 minuutin päästä töihin sanomatta sanaakaan. Pahoittelin minkä kerkesin ja sanoin että, älä luovu toivosta kyllä mä tämän asian korjaan, ei meidän seksielämä tähän lopu.

Tyttökaverini lähdettyä soitin takaisin lääkärille jolla olin aamulla käynyt ja selitin ettei Cialis toiminut vaikka otin 20mg, hän vain kehoitti rauhoittua eikä stressata asiasta...

Olen niin pahoillani ja turhautunut siitä etten voi antaa tyttökaverilleni seksiä että puhelun jälkeen purskahdin itkuun (en ole itkenyt mistään yli vuoteen) Itkin hysteerisesti joku 20 minuuttia jonka jälkeen tulin tänne kirjoittamaan tätä viestiä, toivoen että jollain olisi antaa jonkunnäköistä neuvoa, yritin lähettää tämän jo aikasemmin mutta se epäonnistui ja minun piti kirjoittaa koko teksti uudelleen.

En tiedä mitä tehdä, ahdistaa ja stressaan tämän asian takia ihan älyttömästi ja en osaa rauhoittua vaikka mitä yritän. Rakastan tyttöystävääni enemmän kuin mitään tai ketään koko maailmassa enkä todellakaan halua menettää häntä tälläisen asian takia.

Tyttökaverini tulee kotiin illalla eikä minulla ole hajuakaan mitä voisin sanoa, olen pyytänyt anteeksi miljoona kertaa, ostanut hänelle kaikkea mistä hän tykkää ja painottanut suuresti sitä että vika ei ole hänessä vaan minussa niinkuin onkin. jos vika ei olisi minussa niin pystyisin runkkaamaan, mutta kun en siihenkään tällähetkellä pysty.

Olen tällä hetkellä siis Cialiksen 20mg vaikutuksen alaisena joka ei tee minulle mitään muuta kun "kuumotusta" ja pientä pääkipua.

 

[K. Westerlund]

Erektio on hyvin "suhdanneherkkä" juttu, ja tilapäinenkin lopahdus voi epäsuotuisissa oloissa olla ikävän ja sitkeän kierteen alku. Paljon on kiinni siitä, miten ympäristö (eli tässä tapauksessa tyttöystävä) siihen reagoi.

Erektiokyvyn heikkenemisen syyt ovat nuorella miehellä useimmissa tapauksissa korvien välissä, mutta siihen vaikuttavat suuresti henkinen tila, elämäntilanne ja koetut kokemukset. Väsymys, stressi, ahdistus ja muut koetut tai tiedostamattomatkin tunneperäiset, mieltä vaivaavat asiat voivat viedä sekä halun että kyvyn seksiin. Onko sinulla aamuseisokkeja?

Sinun tapauksessasi itse ehkä voit aavistaa, mikä oli sen ensimmäisen "epäonnistumisen" syynä, oliko se sitten väsymys, kuten kumppanillesi selitit, vai saattaisiko taustalla piillä joku syvempikin syy? Olette hiljattain muuttaneet yhteen, mikä on iso muutos elämässä. Miten sinä rehellisesti sanottuna koet tämän muutoksen omassa elämässäsi ja suhteessasi tyttöystävääsi? Onko kuvaan tullut mahdollisesti joitakin vaatimuksia tai jotakin, minkä koet rajoittavan tai sitovan sinua?

Ymmärrän, että tämä tapahtumasarja on sinulle huolestuttava kokemus, ja haluat tietenkin olla tyttöystävällesi se mies, jota hän kaipaa (tai jonka sinä kuvittelet hänen kaipaavan). Minua kuitenkin harmittaa tässä se tapa, jolla tyttöystäväsi kuvauksesi mukaan tilanteeseen suhtautui. Toki hänellä on oikeus olla pettynyt siihen, etteivät asiat tällä kertaa edenneet "oletusarvojen mukaan", mutta suuttuminen osoitti, että hän ei ollut henkisesti kypsä kohtaamaan poikaystävänsä hetkellisen "heikkouden". Mahdollisesti se herätti hänessä uinuvan epäilyksen omasta viehätysvoimastaan ja naisellisuudestaan?

Olen käyttänyt lainausmerkkejä, sillä kyseessä ei ole "epäonnistuminen" eikä "heikkous", vaikka näin saatammekin kokea. Kyseessä on luonnollinen tapahtuma, jonka merkityksen me itse annamme itsellemme. Tyttöystäväsi voimakas reagointi (ja siitä seuranneet lepyttely-yritykset ja vakuuttelut sinun taholtasi) kertovat kummankin kohdanneen asian, joka pelotti ja ahdisti. Tilanteen toistuminen vain vahvisti tämän kielteisen kokemuksen "oikeutuksen".

Ensinnäkin voin todeta, että toimit kypsästi ja vastuullisesti, kun käännyit lääkärin puoleen. Tyttöystäväsi sen sijaan mielestäni on käyttäytynyt hyvin lapsellisesti kääntäessään sinulle selkänsä (eli osoittaessaan sinulle pettymyksensä kuin olisit tahallasi häntä loukannut tai laiminlyönyt!). Ihmekös sinulle tulee suorituspaineita tyttöystävääsi kohtaan! Hän ei ole henkisesti sinun tukenasi ja vierelläsi, vaan viestii (ainakin tässä asiassa) sinun olevan hänelle pelkkä palvelija. Miten itse koet asemasi hänen vierellään? Haluat varmasti olla hänelle mieliksi ja paras mahdollinen mies, mutta millä tavalla ja mihin hintaan?

Anteeksi suorasukainen lähestymistyylini, myönnän provosoivani. Haluan tällä tökkiä suhteenne henkistä tasapainotilaa, jotta voisit itseksesi pohdiskella, koetko suhteenne tasa-arvoiseksi, vai onko mahdollisesti toinen niskan päällä? Altavastaajana mies on entistä herkempi kadottamaan miehuuden tunteensa, mikä luonnollisesti vaikuttaa nopeasti myös potenssiin.

Tämä ei ehkä kuitenkaan ole teidän ongelmanne. Onko lähiaikoina elämässäsi tapahtunut muita suuria muutoksia kuin tuo mainitsemasi yhteen muuttaminen? Jos on, niin miten itse koet ne? Onko elämääsi tullut uusia vaatimuksia, huolia tai ylen määrin vastuuta tai työtä? Sinun ei tarvitse kertoa sitä tällä palstalla, riittää että itse istahdat alas ja alat ruotia elämääsi tässä valossa. Väsymyksen tunne voi olla reaktio epäsuotuisaan elämäntilanteeseen, tai ihan vain asiaan, joka kummittelee jossakin taustalla. Stressi on pahin halun ja erektion vihollinen, ja muutenkin jatkuessaan vaarallinen tila.

Suurin ongelmasi on nyt mielestäni se, miten lähestyisit tyttöystävääsi. Hänen pitäisi tajuta oma asemansa ja vastuunsa tässä teidän välisessä "keppitaistelussa" (anteeksi tuo, mutta huumori on hyvä konsti vähentää jännitteitä). Jos hän ymmärtää tilanteen luonteen, pystyy ottamaan omat tunteensa haltuunsa ja viestimään sinulle hyväksyntää ja ymmärrystä, erektio tulee palaamaan alta aikayksikön. Tuomitseminen tappaa halun ja toimintakyvyn, kun taas hyväksyntä luo sen turvallisen olotilan, jossa erektio jälleen uskaltautuu "nostamaan päätään".

Hänen pitäisi tajuta, että tämä tilanne ei ole häntä vastaan, vaan teidän yhteinen kokemuksenne. Sinun tehtäväsi ei ole mielistellä häntä ja lähestyä häntä "epäonnistujana", vaan tasavertaisena kumppanina. Hänen on hyväksyttävä se tosiseikka, että hän on yhä ja edelleen sinun rakkaasi ja halujen kohde, vaikka juuri nyt sinun erektiosi ei jostakin syystä toimi oletetulla tavalla. Erektio ei ole halun mittari, vaan miehisen itsetunnon.

Erektio ei tule takaisin vaatimalla, vaan - kuten lääkäri oikein totesi - rentoutumalla (eli lakkaamalla vaatimasta). Paras lääke on hyväksyvä läheisyys, ymmärtäväinen hellyys ja vahva kahdenkeskisyys.

Jätä nuo erektiopillerit vanhoille ukkeleille ja muille, jotka jostakin syystä eivät enää saa kaluaan kunnolla toimimaan. Keskity sinä luomaan vahva toimiva henkinen tunneside tyttöystävääsi, pyrkikää keskustelemaan rauhassa ja ilman syyttävää, vaativaa tai muuten epämiellyttävää pohjavirettä. Olkaa toisianne lähellä ja osoittakaa kahdenkeskistä välittämistä, ja sopikaa, että teette yhdessä kaikkea muuta paitsi olette yhdynnässä. Se on nyt kiellettyä, vaikka saisitkin erektion. Tyydyttäkää toisenne ja läheisyydentarpeenne kaikilla muilla tavoilla, mutta penistä ei viedä sisään.

Vasta sitten, kun itse tiedostat, että nyt ei sinua enää mikään pidättele, saat itse ottaa ohjat käsiisi ja "astua" tyttöystäväsi oikein kunnolla. Anna olla vaikka viikko tai kuukausi, vaikka puoli vuotta - asialla ei ole kiirettä, jos tyydytätte toisenne muuten - ennen kuin tunnet ihan itse että nyt et voi enää pidätellä. Tällä tavoin pääset itse kokemuksen herraksi, etkä joudu enää suorituspaineisiin.

Voit näyttää tämän vastauksen tyttöystävällesi, jos haluat, tai esittää asian ihan niin kuin itse parhaaksi katsot. Mutta sinulle tärkeätä on, ettet enää ole altavastaajana ja "petturina", vaan valitettavan mutta tilapäisen tilanteen osakärsijä, yhtä surullisessa asemassa kuin tyttöystäväsi ja itse asiassa vielä enemmänkin. Tytöllä kun ei tällaista vaatimusten kuormaa ole kannettavana, hänellä kun "pelittää" aina tarvittaessa, jos ei muuten niin liukuvoiteen kera.

Toivotan teille läheisiä ja rakkaudellisia yhteisiä hetkiä!

 

[tomppa]

Hei olen 21v nuori mies. Olen miettinnyt pitkän aikaa,että onko minussa jonkinlainen vika kun minun tekee useasti mieli yksinolessani, saatan monta kertaa päivässä tyydyttää itseni. Nyt muutama kuukausi sitten löysin tyttöystävän, ihastuin heti ensisilmäyksellä tykkään hänestä tosi paljon. Seksielämämme ei kuitenkaan jostain syystä suju hyvin. Ajattelen kyllä paljon seksiä hänen kanssa, mutta minulle on tullut hirveent ns suorituspaineet, kaikki sujuu niin kauvan hyvin kun työnän sisään. Alle minuutti niin tulen. Nolottaa kauheasti tuon jälkeen, enkä osaa tehdä asialle yhtään mitään, ja sen jälkeen menee kaksi välillä kolmekin tuntia kun seisoo uudestaan. Tämä asia johti meidät eroon muutama viikko sitten. Olen pettynyt suuresti itseeni, en osaa tuottaa seksilläkään minkäänlaista iloa. Tämä asia on syönnyt kokonaan itsetuntoni. Minusta on harmillista kun on pieni ja en osaa tyydyttää naista. p.s olen kokeillut miehen kanssa ja silloin oloni on paljon itsevarmempi, mutta en halua semmosta enään ikinään se tuntu vaan niin väärältä.. Auttakaa joku

 

[Elli]

Omalla pikaystävällä on kanssa viimeisen kuukauden aikana sama juttu... Ärsyttävintä on, että ihan aluksi, kun näin tapahtui, hän ei sanonut mitään ja tajusin asian itse. Harmitti ihan suunnattomasti ja tunsin itseni epäonnistuneeksi, koska ajattelin sen johtuvan minusta.
Minun on aina ollut vaikea hillitä reaktioitani joten aloin itkeä. Poikaystävä vakuutteli ettei johdu minusta, mutta se ei juuri sillähetkellä loukattua oloani parantanut. No, myöhemmillä kerroilla sama tapahtui uudestaan (saman kaavan mukaan) ja minunkin mieleeni pesiytyi huoli. Murehdin että syy olisi minä ja myös että eroaisimme.. Mies ei kauhean innokkaasti jutellut asiasta.
Parempi suhtautumistapa olisi tietysti sanoa ei se mitään, olla sylikköin hetki tai kaksi ja hymyillä asialle, ja niin yritinkin sitten tulevilla kerroilla tehdä.
No, se selvästi auttoi, koska seksikin alkoi uudestaan sujumaan ja olen erittäin iloinen

 

[haluton3]

Erektio on hyvin "suhdanneherkkä" juttu, ja tilapäinenkin lopahdus voi epäsuotuisissa oloissa olla ikävän ja sitkeän kierteen alku. Paljon on kiinni siitä, miten ympäristö (eli tässä tapauksessa tyttöystävä) siihen reagoi.

Erektiokyvyn heikkenemisen syyt ovat nuorella miehellä useimmissa tapauksissa korvien välissä, mutta siihen vaikuttavat suuresti henkinen tila, elämäntilanne ja koetut kokemukset. Väsymys, stressi, ahdistus ja muut koetut tai tiedostamattomatkin tunneperäiset, mieltä vaivaavat asiat voivat viedä sekä halun että kyvyn seksiin. Onko sinulla aamuseisokkeja?

Sinun tapauksessasi itse ehkä voit aavistaa, mikä oli sen ensimmäisen "epäonnistumisen" syynä, oliko se sitten väsymys, kuten kumppanillesi selitit, vai saattaisiko taustalla piillä joku syvempikin syy? Olette hiljattain muuttaneet yhteen, mikä on iso muutos elämässä. Miten sinä rehellisesti sanottuna koet tämän muutoksen omassa elämässäsi ja suhteessasi tyttöystävääsi? Onko kuvaan tullut mahdollisesti joitakin vaatimuksia tai jotakin, minkä koet rajoittavan tai sitovan sinua?

Ymmärrän, että tämä tapahtumasarja on sinulle huolestuttava kokemus, ja haluat tietenkin olla tyttöystävällesi se mies, jota hän kaipaa (tai jonka sinä kuvittelet hänen kaipaavan). Minua kuitenkin harmittaa tässä se tapa, jolla tyttöystäväsi kuvauksesi mukaan tilanteeseen suhtautui. Toki hänellä on oikeus olla pettynyt siihen, etteivät asiat tällä kertaa edenneet "oletusarvojen mukaan", mutta suuttuminen osoitti, että hän ei ollut henkisesti kypsä kohtaamaan poikaystävänsä hetkellisen "heikkouden". Mahdollisesti se herätti hänessä uinuvan epäilyksen omasta viehätysvoimastaan ja naisellisuudestaan?

Olen käyttänyt lainausmerkkejä, sillä kyseessä ei ole "epäonnistuminen" eikä "heikkous", vaikka näin saatammekin kokea. Kyseessä on luonnollinen tapahtuma, jonka merkityksen me itse annamme itsellemme. Tyttöystäväsi voimakas reagointi (ja siitä seuranneet lepyttely-yritykset ja vakuuttelut sinun taholtasi) kertovat kummankin kohdanneen asian, joka pelotti ja ahdisti. Tilanteen toistuminen vain vahvisti tämän kielteisen kokemuksen "oikeutuksen".

Ensinnäkin voin todeta, että toimit kypsästi ja vastuullisesti, kun käännyit lääkärin puoleen. Tyttöystäväsi sen sijaan mielestäni on käyttäytynyt hyvin lapsellisesti kääntäessään sinulle selkänsä (eli osoittaessaan sinulle pettymyksensä kuin olisit tahallasi häntä loukannut tai laiminlyönyt!). Ihmekös sinulle tulee suorituspaineita tyttöystävääsi kohtaan! Hän ei ole henkisesti sinun tukenasi ja vierelläsi, vaan viestii (ainakin tässä asiassa) sinun olevan hänelle pelkkä palvelija. Miten itse koet asemasi hänen vierellään? Haluat varmasti olla hänelle mieliksi ja paras mahdollinen mies, mutta millä tavalla ja mihin hintaan?

Anteeksi suorasukainen lähestymistyylini, myönnän provosoivani. Haluan tällä tökkiä suhteenne henkistä tasapainotilaa, jotta voisit itseksesi pohdiskella, koetko suhteenne tasa-arvoiseksi, vai onko mahdollisesti toinen niskan päällä? Altavastaajana mies on entistä herkempi kadottamaan miehuuden tunteensa, mikä luonnollisesti vaikuttaa nopeasti myös potenssiin.

Tämä ei ehkä kuitenkaan ole teidän ongelmanne. Onko lähiaikoina elämässäsi tapahtunut muita suuria muutoksia kuin tuo mainitsemasi yhteen muuttaminen? Jos on, niin miten itse koet ne? Onko elämääsi tullut uusia vaatimuksia, huolia tai ylen määrin vastuuta tai työtä? Sinun ei tarvitse kertoa sitä tällä palstalla, riittää että itse istahdat alas ja alat ruotia elämääsi tässä valossa. Väsymyksen tunne voi olla reaktio epäsuotuisaan elämäntilanteeseen, tai ihan vain asiaan, joka kummittelee jossakin taustalla. Stressi on pahin halun ja erektion vihollinen, ja muutenkin jatkuessaan vaarallinen tila.

Suurin ongelmasi on nyt mielestäni se, miten lähestyisit tyttöystävääsi. Hänen pitäisi tajuta oma asemansa ja vastuunsa tässä teidän välisessä "keppitaistelussa" (anteeksi tuo, mutta huumori on hyvä konsti vähentää jännitteitä). Jos hän ymmärtää tilanteen luonteen, pystyy ottamaan omat tunteensa haltuunsa ja viestimään sinulle hyväksyntää ja ymmärrystä, erektio tulee palaamaan alta aikayksikön. Tuomitseminen tappaa halun ja toimintakyvyn, kun taas hyväksyntä luo sen turvallisen olotilan, jossa erektio jälleen uskaltautuu "nostamaan päätään".

Hänen pitäisi tajuta, että tämä tilanne ei ole häntä vastaan, vaan teidän yhteinen kokemuksenne. Sinun tehtäväsi ei ole mielistellä häntä ja lähestyä häntä "epäonnistujana", vaan tasavertaisena kumppanina. Hänen on hyväksyttävä se tosiseikka, että hän on yhä ja edelleen sinun rakkaasi ja halujen kohde, vaikka juuri nyt sinun erektiosi ei jostakin syystä toimi oletetulla tavalla. Erektio ei ole halun mittari, vaan miehisen itsetunnon.

Erektio ei tule takaisin vaatimalla, vaan - kuten lääkäri oikein totesi - rentoutumalla (eli lakkaamalla vaatimasta). Paras lääke on hyväksyvä läheisyys, ymmärtäväinen hellyys ja vahva kahdenkeskisyys.

Jätä nuo erektiopillerit vanhoille ukkeleille ja muille, jotka jostakin syystä eivät enää saa kaluaan kunnolla toimimaan. Keskity sinä luomaan vahva toimiva henkinen tunneside tyttöystävääsi, pyrkikää keskustelemaan rauhassa ja ilman syyttävää, vaativaa tai muuten epämiellyttävää pohjavirettä. Olkaa toisianne lähellä ja osoittakaa kahdenkeskistä välittämistä, ja sopikaa, että teette yhdessä kaikkea muuta paitsi olette yhdynnässä. Se on nyt kiellettyä, vaikka saisitkin erektion. Tyydyttäkää toisenne ja läheisyydentarpeenne kaikilla muilla tavoilla, mutta penistä ei viedä sisään.

Vasta sitten, kun itse tiedostat, että nyt ei sinua enää mikään pidättele, saat itse ottaa ohjat käsiisi ja "astua" tyttöystäväsi oikein kunnolla. Anna olla vaikka viikko tai kuukausi, vaikka puoli vuotta - asialla ei ole kiirettä, jos tyydytätte toisenne muuten - ennen kuin tunnet ihan itse että nyt et voi enää pidätellä. Tällä tavoin pääset itse kokemuksen herraksi, etkä joudu enää suorituspaineisiin.

Voit näyttää tämän vastauksen tyttöystävällesi, jos haluat, tai esittää asian ihan niin kuin itse parhaaksi katsot. Mutta sinulle tärkeätä on, ettet enää ole altavastaajana ja "petturina", vaan valitettavan mutta tilapäisen tilanteen osakärsijä, yhtä surullisessa asemassa kuin tyttöystäväsi ja itse asiassa vielä enemmänkin. Tytöllä kun ei tällaista vaatimusten kuormaa ole kannettavana, hänellä kun "pelittää" aina tarvittaessa, jos ei muuten niin liukuvoiteen kera.

Toivotan teille läheisiä ja rakkaudellisia yhteisiä hetkiä!

Hän on minulle sanonut monesti että haluaa seksiä eikä muulla tavalla tyydytystä. En tiedä miten sanoisin hänelle että tässä tulee menemään vielä jonkun aikaa. Olet oikeassa siinä että emme ole täysin tasapainossa. Koen paljon syyllisyyttä asioista, varsinkin tästä. Hän sanoo että vaikka hän välillä tietääkin että se ei johdu hänestä, siltä se tuntuu. En tiedä miten voisin vakuuttaa sen hänelle, että kyse on minun pään sisäisistä ongelmista.

Tyttöystävälleni on siis todettu masennusta, ja jättämisenpelkoa. hän käy psykologilla kerran parissa viikossa. Hän on myös todella äkkipikainen ja puhuu huonosti asioista. Kun hän suuttuu jostain, tapa jolla hän reagoi on se että hän ei puhu eikä sano mitään ja katsoo vain telkkaria eikä anna minun tulla lähelle tai yrittää tehdä yhtään mitään.

Stressaan myös erittäin paljon sitä että jos emme pian harrasta seksiä, hän löytää jonkun muun jonka kanssa hän voi harrastaa seksiä. Tiedän kuitenkin että hän edes jotenkin rakastaa minua vielä, tosin jokaisen pettymyksen jälkeen vähän vähemmän. Ongelmani on selvästi se etten osaa rauhoittua, mietin asioita liikaa ja en osaa lopettaa sitä. Tyttökaverillani on siis ollut taipumusta pettää, edellisissä suhteissa, hän on myös kerran pettänyt minua jonka jälkeen erosimme (syynä oli muutakin kun pettäminen, siis minun osaltani). Olimme kuukauden erossa ja annoin hänelle anteeksi tämän jälkeen emmekä koskaan ole olleet onnellisempia, tämä tapahtui siis about 11kk sitten (viimekerta kun itkin)

Tiedän että minun pitäisi luottaa häneen enkä halua nyt hermostuttaa häntä epäilemällä pettämisestä koska se johtaa varmasti tämän suhteen turmioon. Olen tällähetkellä vaan aivan täysin sekaisin.

Et voi kuvitellakkaan miten paljon minua helpottaa kuitenkin se että olemassa on ihmisiä jotka välittävät minun tilanteesta niin paljon että vastaavat auttavasti minun avautumiseen.

n. 20 min kunnes hän on täällä ja tärisen ja jännitän ja vaikea hengittää, cialis aiheuttaa vieläkin pääkipua ja pahoinvointia...

 

[neuvo]

Tyttöystävälleni on siis todettu masennusta, ja jättämisenpelkoa. hän käy psykologilla kerran parissa viikossa. Hän on myös todella äkkipikainen ja puhuu huonosti asioista. Kun hän suuttuu jostain, tapa jolla hän reagoi on se että hän ei puhu eikä sano mitään ja katsoo vain telkkaria eikä anna minun tulla lähelle tai yrittää tehdä yhtään mitään.

Stressaan myös erittäin paljon sitä että jos emme pian harrasta seksiä, hän löytää jonkun muun jonka kanssa hän voi harrastaa seksiä. Tiedän kuitenkin että hän edes jotenkin rakastaa minua vielä, tosin jokaisen pettymyksen jälkeen vähän vähemmän. Ongelmani on selvästi se etten osaa rauhoittua, mietin asioita liikaa ja en osaa lopettaa sitä. Tyttökaverillani on siis ollut taipumusta pettää, edellisissä suhteissa, hän on myös kerran pettänyt minua jonka jälkeen erosimme (syynä oli muutakin kun pettäminen, siis minun osaltani). Olimme kuukauden erossa ja annoin hänelle anteeksi tämän jälkeen emmekä koskaan ole olleet onnellisempia, tämä tapahtui siis about 11kk sitten (viimekerta kun itkin)

Tiedän että minun pitäisi luottaa häneen enkä halua nyt hermostuttaa häntä epäilemällä pettämisestä koska se johtaa varmasti tämän suhteen turmioon. Olen tällähetkellä vaan aivan täysin sekaisin.

Tuo kaikki kuulostaa nyt kyllä siltä, että parasta mitä voitte tehdä on ottaa vähän välimatkaa toisiinne ja selvittää molemmat tahoillanne ajatuksenne. Tai pikemminkin teidän olisi pitänyt harkita vielä kerran sitä yhteen muuttamista. Jos kaksi omalla tavallaan sekaisin olevaa ihmistä menee yhteen selvittämättä ensin omia asioitaan, siitä ei voi seurata toimivaa ihmissuhdetta. Tyttöystäväsi pitäisi ensin selvittää omat ongelmansa ja sinun käsitellä loppuun petetyksi tuleminen ja miettiä, voitko todella jatkaa hänen kanssaan tarvitsematta miettiä, pettääkö hän uudestaan.

Luottamus on parisuhteen perusta ja tuntuu, ettei teillä kummallakaan ole sitä toistanne kohtaan. Jos olisi, ei tyttöystäväsi tarvitsisi suuttua siitä, että et ole aina halukas seksiin hänen kanssaan - eihän kukaan voi aina haluta - eikä sinun tarvitsisi pelätä ja jännittää hänen reaktioitaan, vaan voisit joskus "epäonnistuakin" ja luottaa siihen, että tyttö ymmärtää ja että seuraavalla kerralla kaikki menee paremmin.

 

[haluton3]

Tuo kaikki kuulostaa nyt kyllä siltä, että parasta mitä voitte tehdä on ottaa vähän välimatkaa toisiinne ja selvittää molemmat tahoillanne ajatuksenne. Tai pikemminkin teidän olisi pitänyt harkita vielä kerran sitä yhteen muuttamista. Jos kaksi omalla tavallaan sekaisin olevaa ihmistä menee yhteen selvittämättä ensin omia asioitaan, siitä ei voi seurata toimivaa ihmissuhdetta. Tyttöystäväsi pitäisi ensin selvittää omat ongelmansa ja sinun käsitellä loppuun petetyksi tuleminen ja miettiä, voitko todella jatkaa hänen kanssaan tarvitsematta miettiä, pettääkö hän uudestaan.

Luottamus on parisuhteen perusta ja tuntuu, ettei teillä kummallakaan ole sitä toistanne kohtaan. Jos olisi, ei tyttöystäväsi tarvitsisi suuttua siitä, että et ole aina halukas seksiin hänen kanssaan - eihän kukaan voi aina haluta - eikä sinun tarvitsisi pelätä ja jännittää hänen reaktioitaan, vaan voisit joskus "epäonnistuakin" ja luottaa siihen, että tyttö ymmärtää ja että seuraavalla kerralla kaikki menee paremmin.

Eilen kotiin tultuaan hän oli vihainen eikä sanonut lähes sanaakaan ja meni vain nukkumaan
olin kuitenkin kirjoittanut hänelle tekstin jossa olin kertonut, miltä minusta tuntui ja mitä tällähetkellä pitäisi tehdä, mitä lääkäri oli kehottanut yms. en pyytänyt häneltä siinä siis mitään.

Aamulla herättyämme sama hiljaisuus jatkui kunnes päädyimme jälleen siihen että pyysin anteeksi ja sanoin että en ole ikinä halunnut koko elämässäni korjata mitään asiaa enempää kuin tätä, joka on totta. Hän sanoi ettei jaksa enään ja hän on niin surullinen ja vihainen tästä asiasta että on tosi lähellä että meinaa joutua hoitoon, eikä ollut kuulemma syönyt puoleentoistaviikkoon mitään. Hän myös sanoi että jos hän tällähetkellä näkisi jotain miespuolisia kavereita nin tämä suhde olisi tässä. Mutta ei sanonut näkevänsä kuin tyttöpuolisia. Hän sanoi ja sanoi ettei jaksa enään mun paskaa ja että vaikka kuinka luulen että nyt seksi onnistuu niin ei ikinä onnistu, kysyi että miten mä luulen että mä korjaan tän asian. En osannut vastata, ehdotin että jos menisimme yhdessä puhumaan jonkunlaiselle psykologille/terapeutille. Sanoin että tällähetkellä haluan saada sinut kuntoon, se on tärkeintä.
Jos tuntuu siltä että puhuminen jollekkin muulle auttaisi niin maksan mistä tahansa terapeutista koska tälläisen asian kanssa rahalla ei ole minulle väliä, ei mitään väliä vaikka oisin täysin köyhä tämän jälkeen. Eikä siis oikeasti ole.

Juuri ennen kun hän oli lähdössä töihin hän kuitenkin purskahti itkuun ja tuli halaamaan minua, pyysi päästä syliin ja menimme kahdestaan makaamaan sohvalle hän käpertyneenä kainalooni.
Hän sanoi että hän suostuu yrittämään vielä kerran, mutta ei kuulemma jaksa odottaa kauaa, häntä haluttaa niin paljon että ei siihen kykene vaikka miten haluaisi. Hän sanoi rakastavansa minua ja siinä vaiheessa minusta tuntui hyvältä ja kun suutelin häntä minulla nousi seisomaan, tiedä sitten oliko se eilisen cialiksen jälkivaikutusta vai ihan itseäni. kuitenkin hän tuli siitä paremmalle tuulelle kun sai minulle erektion aikaiseksi.

Kuitenkin kun edes mainitsin sanan stressi niin lerps, ei niin pahasti kun viimeaikoina mutta silti.
huomasin heti tunteen pääni sisällä joka alkoi stressaamaan vaikka siihen ei ollut mitään aihetta siinäkohtaan. Pieni ajatuskin stressistä ja siitä etten pysty tappoi erektion. niin ei pitäisi käydä. Minun pitäisi olla varma itsestäni ja että siihen kykenen, luuletteko että viagra olisi parempi. En tarkoita että sitä kokoaikaa käyttäisin vaan ensimmäisellä kerralla ettei stressaisi vaan tietäisi että se toimii, Cialiksen kanssa tosin ei mennyt niin nappiin.

Kuitenkin tällähetkellä menee hiukan paremmin kun eilen, täytyy vaan yrittää keksiä joku keino millä saisin itseni rentoutumaan ja rauhoittumaan, selvästi se että näen tyttöystäväni onnellisena ja se ettei seksiin ole painostusta/vaatimusta auttaa. Hankalaa on se kun tiedän hänen haluavan seksiä ja minua 300% mutta minulla ei tällähetkellä ole kiire koska uutta pettymystä en aio hänelle aiheuttaa enkä myöskään itselleni. En voi, enkä halua harrastaa seksiä ennen kun olen 100% varma siitä että siihen kykenen ja tiedän pystyväni olemaan rauhassa ja nauttimaan siitä niinkuin ennen.

Kuinka kauan voin antaa hänen odottaa kun hän sanoi ettei jaksa kauaa? Onko suositella jotain hyviä terapeutteja/psykologeja tälläisiin tilanteisiin. Mitä mieltä olette Viagrasta, luuletteko sen toimivan tilanteeseeni paremmin kuin Cialis?

 

[K. Westerlund]

Kuten saattoi arvella, varsinainen ongelmanne ei sittenkään ole impotenssi. Se on se näkyvä ja konkreettisesti tuntuva oire ja seuraus jostakin isommasta. Erektio-ongelmaa, kuten päänsärkyäkin, voi lähteä lääkitsemään pillereillä, mutta jos haluaa päästä pysyviin tuloksiin, täytyy puuttua ongelman alkulähteeseen. Oireiden lääkitseminen voi helpottaa ainakin tilapäisesti, mutta ei todennäköisesti kuitenkaan auta pitkällä tähtäimellä.

Sait "neuvolta" hyviä neuvoja. Teidän kummankin henkilökohtainen tunne-elämä on varsin pahassa myllerryksessä. Ongelmanne näyttäisi kärjistyvän siinä, että tyttöystäväsi ei osaa itse ottaa vastuuta omista tuntemuksistaan vaan suorastaan syyttää niistä sinua, ja tämän kautta kiristää sinulta suorituksia.

Mitä sinä pyysit häneltä anteeksi, sitäkö, ettei kalusi seissyt? Et ainakaan minun nähdäkseni ollut kohdellut häntä niin, että sinulla olisi ollut syytä pyytää mitään anteeksi. Hän sen sijaan asettaa harteillesi paljon, että muka sinun takiasi hän melkein joutuu hoitoon ja joutuu ehkä pettämään sinua, eikä syö jne. jne. Huomaatko, miten hän sinua painostaa? Ihmekö sitten, jos sinulta loppuvat halut kesken!

Luuletko, että olet lähtenyt "varvastanssilinjalle", kun tyttöystäväsi on niin "huonona"? Tarkoitan, yritätkö kohdella ja olla hänen seurassaan mahdollisimman hellävarainen, huomaavainen ja huomaamaton? Se vie helposti siihen, että sinä vain pyytelet olemassaoloasi anteeksi, ja saatat alistua tämän heikomman kaikkiin oikkuihin ja kokea syyllisyyttä kaikista esiin pulpahtavista ongelmatilanteista. Liika myöntyvyys, oli se kuinka hyväsydämistä tahansa, tekee sinusta hänen pahan olonsa ohjaileman sätkynuken, sen sijaan että pystyisit häntä oikeasti auttamaan.

Parisuhde ei ole terapialle otollinen ympäristö, sillä siinä ollaan liiaksi tunneperäisesti toisissaan kiinni. Siksi osoitat kypsyyttä juuri sillä, että haluat kääntyä terapeutin puoleen. Paras terapeutti lienee se, joka on henkilökemialtaan yhteensopiva (ihmisiä hekin ovat); voitte paikkakunnallanne kääntyä niin yksilö- kuin parisuhdeneuvojienkin puoleen. Ymmärrän että tyttöystäväsi suhtautuu ajatukseen positiivisesti? Ehkä teidän kannattaisikin alkajaisiksi mennä yhdessä parisuhdeneuvontaan (varsinkin jos tyttöystäväsi jo käy omakohtaisesti jossakin), he neuvovat tarvittaessa sitten eteenpäin.

Niin kauan kuin teillä on tuollaisia "herkkiä hetkiä" (kun tyttöystäväsi halusi syliisi), teillä on toivoa, sillä tuo edellyttää juuri kykyä tulla lähelle ja uskallusta näyttää oman heikkoutensa toiselle. Nämä ovat juuri niitä hetkiä, jolloin kaksi ihmisyksilöä "kohtaavat" toisensa henkisellä tasolla.

Toivon kuitenkin, ettet antautuisi tyttöystäväsi selvän uhkailun vietäväksi. Hänen tilansa, hänen halunsa ja sen tyydytys ei ole sinun vastuullasi, eikä varsinkaan sinun erektiostasi kiinni. Tähän vetoaminen on tyttöystävältäsi raukkamaista, minkä hänen pitäisi voida myöntää. Hän ei selvästikään osaa, jaksa tai halua kohdata omia tunteitaan, ja vierittää ne sinun kannettavaksesi, ja pakoilee niitä mykkäkouluunsa. Luonnollisesti tämä, ja siitä koettu avuttomuuden ja turhautuneisuuden tunnekuorma, painavat mieltäsi ja kykyäsi elää ja tuntea.

Haluat rakastaa tyttöystäväsi eheäksi, mutta rakkaus ei ole pelkkää myötäelämistä ja ovimatoksi alentumista, vaan aitoa välittämistä ja vastuun ottamista. Terapiaan meneminen lienee teidän tapauksessanne todella nyt se oikea tapa ottaa suhteestanne yhteinen vastuu.

Potenssipillereiden heikko puoli sinun tapauksessasi on, että ne eivät nosta halua. Ilman halua ei erektiokaan ilmesty, pilleristä tai penisrenkaasta huolimatta. Merkin vaihto ei siis muuta mitään. Toivosi on nyt siinä, että saat tyttöystäväsi myöntämään, että sinun potenssisi ei ole ongelman ydin vaan seuraus. Jos hän ei usko, menkää ostamaan strap-on. Sillä saatte ainakin sen tekosyyn kuitattua, ja aikaa ja rauhaa keskittyä siihen varsinaiseen ongelmaan, eli teidän psykologiseen vuorovaikutukseenne. Toivon, että hänessä on "miestä" kohtaamaan omat heikkoutensa itse, ettei hänen tarvitsisi projisoida (kohdistaa) niitä sinuun, ja niillä kiristää sinua syyllisyyteen, stressiin ja ahdistukseen. Samoin toivon, että näin jatkat lupaavasti alkamallasi tiellä kohti rohkeaa ja miehekästä vastuunkantoa itsestäsi ja perhesuhteestasi.

 

[K. Westerlund]

Korostan kuitenkin vielä, että en suinkaan tarkoita, että tyttöystäväsi "syyttäisi", "kiristäisi" tai "painostaisi" sinua puhdasta ilkeyttään tai pahuuttaan. Tokkopa sentään, sillä kyseessä on todennäköisesti opittu tai ainakin olosuhteiden luoma käyttäytymismalli, joka palvelee jotakin enemmän tai vähemmän alitajuista pyrkimystä. Meillä kaikilla on omat toimintamallimme eri tilanteisiin, jotkut toimivia, toiset vähemmän toimivia, ja joskus jopa haitallisia.

Yleensä aina, kun teemme jotakin, meillä on sille päämäärä mielikuvissamme. "Jos olen kiltti tyttöystävälleni, hän voi hyvin" voisi olla tällainen mielikuva, tai "jos pidän mykkäkoulua, hän tajuaa tehneensä väärin". Tämä tapahtuu usein enempi tunnetasolla kuin tietoisesti ajattelemalla, se on oletus- tai käyttäytymiskuvio, joka ehkä jossakin tilanteessa on antanut toivotun (tai ainakin mielikuvaamme vahvistavan) tuloksen, ja siten vahvistunut toimintamalliksi. Tai sitten ei vain kerta kaikkiaan tiedä, miten muuten kannattaisi toimia, ja toimii "vaistonvaraisesti", tunteittensa ohjaamana.

Kuten sinäkin, tyttöystäväsi haluaa päästä johonkin päämäärään elämässään ja myös sinun kanssasi. Kuten me kaikki, hänkin varmasti haluaa kokea turvaa ja läheisyyttä, ja saada huomiota, hellyyttä ja hyväksyntää. Hän haluaa voida kokea olevansa himottu ja rakastettu, kunnioitettu ja arvostettu, ja niin edelleen. Mutta jostakin syystä hän ei ilmeisesti nyt kykene ottamaan tätä sinulta vastaan, ja käyttäytyy sitten tavalla, joka vaikeuttaa välistänne vuorovaikutusta entuudestaan. Hänen toimintamallinsa ovat siis haitallisia, vaikka hän tuskin tähän tahallaan pyrkii.

"Taipumus pettää" saattaa viitata epätoivoiseen pyrkimykseen saada vahvistusta heikolle itsetunnolleen iskemällä mahdollisimman monta, jotta voisi tuntea itsensä himotuksi ja hyväksytyksi, mitäs arvelet? Hän saattaa myös olla sitoutumiskammoinen sisimmässään, epävarma ja pelokas? Huomasitko hänen muuttuneen sen jälkeen, kun muutitte yhteen?

Voi jopa olla, että hän alitajuisesti ohjaa tapahtumia niin, että ne vahvistavat hänen ennakkopelkojaan. Hän ehkä pakonomaisesti haluaa toimia niin, että suhde tulee kariutumaan, jottei tarvitsisi elää jatkuvassa "jättämisenpelossa". Kuulostaa ehkä hölmöltä, mutta kun itse aiheuttaa suhteen rikkoutumisen, ei tarvitse pelätä, että toinen sen tekisi. Se antaa siis mielikuvan tilanteen hallinnasta ("no niin, mitä minä sanoin, näinhän tässä taas kävi!"), mikä on suuri lohtu pelkäävälle - siitä huolimatta, että toimintatapa mitä todennäköisimmin tuottaa juuri sen pelätyn lopputuloksen.

Tällaisia asioita terapeutin luona ruoditaan, ja paljon muuta mitä näiden viestien pohjalta ei vielä pääse näkemään. Toivon, että pääsisitte yhteisymmärrykseen elämäänne hiertävien ristiriitojen kanssa, ja saisitte toimivat toimintamallit suhteenne tueksi!

 

[Onnistuva mies.]

Juuri ennen kun hän oli lähdössä töihin hän kuitenkin purskahti itkuun ja tuli halaamaan minua, pyysi päästä syliin ja menimme kahdestaan makaamaan sohvalle hän käpertyneenä kainalooni.
Hän sanoi että hän suostuu yrittämään vielä kerran, mutta ei kuulemma jaksa odottaa kauaa, häntä haluttaa niin paljon että ei siihen kykene vaikka miten haluaisi. Hän sanoi rakastavansa minua ja siinä vaiheessa minusta tuntui hyvältä ja kun suutelin häntä minulla nousi seisomaan, tiedä sitten oliko se eilisen cialiksen jälkivaikutusta vai ihan itseäni. kuitenkin hän tuli siitä paremmalle tuulelle kun sai minulle erektion aikaiseksi.

Kun nyt saatte ne ajatukset kohdalleen, niin kyllä se kalukin toimii ilman pillereitä.
Harjoittelette sitä nousua vaikkapa tiettyjä asioita ajatellen.
Kun opitte tietämään mitä pitää ajatella nousun saavuttamiseksi, niin silloinhan se on helppo saavuttaa.
Halausten kautta voitte myös opetella saavuttamaan erektio.
Erektiosta puhuminen ja yleensä seksuaalisuudesta saa aikaan halun tunteet.
Kyllä alastomuuskin on tärkeää, joka myös saa halut heräämään.
Noista kun valitsette molemmille sopivat keinot, niin niillä pääsette alkuun.

Eikä se erektio pysy koko rakasteluajan.
Nautinnollisintahan on, kun kalu alkaa kovettua ja jonkinaikaa maksimiasennossa.
Uusi erektio syntyy helposti uudelleen, kun jokin ärsyke tapahtuu.
Jospa nainen vähän kehuisi sitä velttoa kauniiksi, niin tuokin huomio saisi kovettumisen melkovarmast aikaan.

Mitä ajattelette yhdynnän aikana, jos se veltostuminen tapahtuu yllättäen?