X
xxx
Vieras
Oli ihanaa yllättää mieheni tänä kesänä ilmoittamalla, että hänen syntymäpäivälahjansa kasvaa kohdussani. Tulin pian raskaaksi ehkäisyn lopettamisen jälkeen (liian pian näin jälkikäteen ajatellen). Hymyilimme kilpaa auringon kanssa, siihen kilpaan ei kannattaisi ryhtyä, siinä jää aivan varmasti toiseksi, häviää.
Kaikki meni hyvin viikolle 7 saakka. Kunnes ihan yllättäin alkoi verinen vuoto, sinä päivänä jona kuukautisten olisi pitänyt alkaa, siis jos en olisi ollut raskaana. Neuvolasta sain todella lohduttavaa apua, ""ei voi kuin odotella ja ihmetellä mitä tapahtuu raskauden tässä vaiheessa. Jos tulet oikein kipeäksi mene päivystykseen."" Kiitos ja kuulemiin!
Päivystykseen en mennyt, koska kipuja ei ilmaantunut. Vuoto loppui parin seuraavan päivän aikana, mutta sitten alkoi taas. Nyt menin päivystykseen, istuin ja odotin 3 tuntia. Pääsin nuoren lääkärin juttusille, hän teki sisätutkimuksen ja sanoi kohdunsuun olevan auki, mutta ei välttämättä ole mitään hätää. Ultralla ei voitu katsoa, mikä tilanne on, kun ei täällä tuppukylässä ole joka paikassa ko. laitetta. Sain lähetteen verikokeeseen, jossa katsotaan se tiedätte kyllä mikä arvo, onko raskaana vai ei. Seuraavana aamuna tulostani ei löytynyt mistään. Ystävällinen neuvolan täti selvitti sen jostain minulle ja sanoi kyllä sinä olet raskaana, arvo on positiivinen.
Tieto tuntui väärältä, koska itselläni oli aivan varma tunne siitä, ettei kohdussani enää ole elämää. Maalaisjärjellä ajateltunahan, verestä tuskin siinä vaiheessa vielä oli kaikki raskauteen liittyvät hormoonit ym poistunut, eihän se nyt päivässä parissa tapahdu.
Sain sitten ultraan ajan tälle aamulle ja lääkäri totesi sen minkä jo tiesinkin, kohdussani ei ole syntymäpäivälahjavauvaa miehelleni.
Tunne on turta ja tyhjä, välillä raivo pyrkii pintaan, itkeä en enää jaksa. Kysymyksiä risteilee edes takaisin ja ympäri päässäni, mutta kaikkiin löytyy onneksi järkevä selitys, Kiitos lääkärin jonka vastaanotolla tänään kävin.
Muutamaan kysymykseen emme ikinä saa vastausta, esim oliko kyseessä tuulimuna, oliko sikiö olemassa, mikä tämän keskenmenon aiheutti?
Mutta toisaalta, tämä taas oli todistus luonnon omasta mekanismista ja kyvystä hoitaa asiat oikeille raiteille ja todistus ihmisen pienuudesta. On asioita joihin mekään emme voi vaikuttaa. Onnekseni luonto hoiti asiansa niin hyvin loppuun, ettei tarvetta kaavintaan ole.
""...life is a rollercoaster....""
Kaikki meni hyvin viikolle 7 saakka. Kunnes ihan yllättäin alkoi verinen vuoto, sinä päivänä jona kuukautisten olisi pitänyt alkaa, siis jos en olisi ollut raskaana. Neuvolasta sain todella lohduttavaa apua, ""ei voi kuin odotella ja ihmetellä mitä tapahtuu raskauden tässä vaiheessa. Jos tulet oikein kipeäksi mene päivystykseen."" Kiitos ja kuulemiin!
Päivystykseen en mennyt, koska kipuja ei ilmaantunut. Vuoto loppui parin seuraavan päivän aikana, mutta sitten alkoi taas. Nyt menin päivystykseen, istuin ja odotin 3 tuntia. Pääsin nuoren lääkärin juttusille, hän teki sisätutkimuksen ja sanoi kohdunsuun olevan auki, mutta ei välttämättä ole mitään hätää. Ultralla ei voitu katsoa, mikä tilanne on, kun ei täällä tuppukylässä ole joka paikassa ko. laitetta. Sain lähetteen verikokeeseen, jossa katsotaan se tiedätte kyllä mikä arvo, onko raskaana vai ei. Seuraavana aamuna tulostani ei löytynyt mistään. Ystävällinen neuvolan täti selvitti sen jostain minulle ja sanoi kyllä sinä olet raskaana, arvo on positiivinen.
Tieto tuntui väärältä, koska itselläni oli aivan varma tunne siitä, ettei kohdussani enää ole elämää. Maalaisjärjellä ajateltunahan, verestä tuskin siinä vaiheessa vielä oli kaikki raskauteen liittyvät hormoonit ym poistunut, eihän se nyt päivässä parissa tapahdu.
Sain sitten ultraan ajan tälle aamulle ja lääkäri totesi sen minkä jo tiesinkin, kohdussani ei ole syntymäpäivälahjavauvaa miehelleni.
Tunne on turta ja tyhjä, välillä raivo pyrkii pintaan, itkeä en enää jaksa. Kysymyksiä risteilee edes takaisin ja ympäri päässäni, mutta kaikkiin löytyy onneksi järkevä selitys, Kiitos lääkärin jonka vastaanotolla tänään kävin.
Muutamaan kysymykseen emme ikinä saa vastausta, esim oliko kyseessä tuulimuna, oliko sikiö olemassa, mikä tämän keskenmenon aiheutti?
Mutta toisaalta, tämä taas oli todistus luonnon omasta mekanismista ja kyvystä hoitaa asiat oikeille raiteille ja todistus ihmisen pienuudesta. On asioita joihin mekään emme voi vaikuttaa. Onnekseni luonto hoiti asiansa niin hyvin loppuun, ettei tarvetta kaavintaan ole.
""...life is a rollercoaster....""