Halusin vain kertoa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja xxx
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
X

xxx

Vieras
Oli ihanaa yllättää mieheni tänä kesänä ilmoittamalla, että hänen syntymäpäivälahjansa kasvaa kohdussani. Tulin pian raskaaksi ehkäisyn lopettamisen jälkeen (liian pian näin jälkikäteen ajatellen). Hymyilimme kilpaa auringon kanssa, siihen kilpaan ei kannattaisi ryhtyä, siinä jää aivan varmasti toiseksi, häviää.
Kaikki meni hyvin viikolle 7 saakka. Kunnes ihan yllättäin alkoi verinen vuoto, sinä päivänä jona kuukautisten olisi pitänyt alkaa, siis jos en olisi ollut raskaana. Neuvolasta sain todella lohduttavaa apua, ""ei voi kuin odotella ja ihmetellä mitä tapahtuu raskauden tässä vaiheessa. Jos tulet oikein kipeäksi mene päivystykseen."" Kiitos ja kuulemiin!
Päivystykseen en mennyt, koska kipuja ei ilmaantunut. Vuoto loppui parin seuraavan päivän aikana, mutta sitten alkoi taas. Nyt menin päivystykseen, istuin ja odotin 3 tuntia. Pääsin nuoren lääkärin juttusille, hän teki sisätutkimuksen ja sanoi kohdunsuun olevan auki, mutta ei välttämättä ole mitään hätää. Ultralla ei voitu katsoa, mikä tilanne on, kun ei täällä tuppukylässä ole joka paikassa ko. laitetta. Sain lähetteen verikokeeseen, jossa katsotaan se tiedätte kyllä mikä arvo, onko raskaana vai ei. Seuraavana aamuna tulostani ei löytynyt mistään. Ystävällinen neuvolan täti selvitti sen jostain minulle ja sanoi kyllä sinä olet raskaana, arvo on positiivinen.
Tieto tuntui väärältä, koska itselläni oli aivan varma tunne siitä, ettei kohdussani enää ole elämää. Maalaisjärjellä ajateltunahan, verestä tuskin siinä vaiheessa vielä oli kaikki raskauteen liittyvät hormoonit ym poistunut, eihän se nyt päivässä parissa tapahdu.
Sain sitten ultraan ajan tälle aamulle ja lääkäri totesi sen minkä jo tiesinkin, kohdussani ei ole syntymäpäivälahjavauvaa miehelleni.
Tunne on turta ja tyhjä, välillä raivo pyrkii pintaan, itkeä en enää jaksa. Kysymyksiä risteilee edes takaisin ja ympäri päässäni, mutta kaikkiin löytyy onneksi järkevä selitys, Kiitos lääkärin jonka vastaanotolla tänään kävin.
Muutamaan kysymykseen emme ikinä saa vastausta, esim oliko kyseessä tuulimuna, oliko sikiö olemassa, mikä tämän keskenmenon aiheutti?

Mutta toisaalta, tämä taas oli todistus luonnon omasta mekanismista ja kyvystä hoitaa asiat oikeille raiteille ja todistus ihmisen pienuudesta. On asioita joihin mekään emme voi vaikuttaa. Onnekseni luonto hoiti asiansa niin hyvin loppuun, ettei tarvetta kaavintaan ole.

""...life is a rollercoaster....""
 
Olen todella pahoillani tapahtuneesta.

Oma neuvolaterveydenhoitaja painotti moneen kertaan vastaavassa tilanteessa sitä, että muista surra, kun surettaa ja käydä asia itsesi kanssa kokonaan läpi. Täällä keskusteluryhmissä on aivan ihania ketjua, joissa jaetaan sekä ilot että surut ja varmasti saat ""vertaisryhmätukea"" ja lämpimiä ajatuksia monelta suunnalta. Joskus vaan tietysti tuntuu siltä, että suru musertaa alleen eikä pintaan saakka näy. Mutta sinäkin pääset takaisin pinnalle ja aurinko paistaa aikanaan.
 
Olen syvästi pahoillani kokemanne menetyksen johdosta. Tuo on todella henkisesti ja fyysisesti repivä kokemus.
Kannattaa todella antaa nyt itselle ja toisillenne aikaa. Vain aika auttaa...

Itselläni oli nyt kesän aikana kohdun ulkopuolinen raskaus, joka sitten meni itsestään kesken. Samoilla viikoilla meni kuin sinullakin, eli ehdimme myös olla jo huippuonnellisia esikoisen odottajia. Mutta niin ei käynyt, se ei saanut jatkua :(.

Nyt on sitten kaikki fyysisellä puolella ohi. kävin tänään naistenpolilla ja enää ei tarvita seurantaa. Välillä on vielä niitä masispäiviä (esim. kaksi edellistä), mutta kaipa se tästä helpottaa jos ja (toivottavasti) kun saamme alkaa uuteen odotukseen. Pelottaa tietenkin uusiutumisen mahdollisuus.

Päivä kerrallaan...

 
Ymmärrän tunteesi, itse kävin keskenmeno läpi, ja esim. päivystyksessä täysin ihmissuhdekyvytön mieslääkäri höpisi lähes itselleen: Niin, kyllä siellä on ollut...niin en nyt tiedä...niin ei siellä nyt mitään...niin, jotakin on tapahtunut.

Niin, siis mitä????

Aikaa on kulunut, ja nyt taas odotellaan, katsotaan kuinka tällä kertaa.

Jaksamista ja uskoa tulevaan!!!!!!
 

Yhteistyössä