Haluisin niin kovasti vauvan, mutta mies on vähän eri mieltä :(

["vieras"]

Mies on sanonut kantansa ja sitä olis syytä kuunnella.
Miehen eksä ei kuunnellut vaan päätti itse asiasta. Lapset jäi etäisiksi ja valitti miten huono isä mies oli.
Meidän suhteessa homma on toiminut aivan toisin ja mies on mitä parhain isä.

 

["aapee"]

[QUOTE="joo";28890204]Sä olet maalaillut ihanan ruusuisaksi tuon arjen pienen kanssa. Entäpä kun onkin haastavampi tapaus ja siinä samalla sulla on kaksi koulujaan aloittelevaa. Kolme lasta joista kahdella on aivan eri tarpeet kuin pienimmällä. Ei se välttämättä kuule sitten olekaan niin ruusuista "jaksan juosta 1v perässä" arkea. Ei. Pinkit lasit siis nyt ensin pois ja REALISTISET ajatukset kehiin. Nyt katselet vaan hormoonihuuruisesti asiaa[/QUOTE]

Meillä kuopuksella oli koliikki ja se aika on todella hyvin muistissa. Ei kyse siis ole mistään pinkeistä laseista. Muistan vielä hyvin elävästi sen väsymyksen ja epätoivon kun esikoinen oli 1v ja kuopus huusi ja huusi ja huusi ja huusi. Jostain syystä on vaan semmoinen olo, että yhden lapsen vielä haluaisin tähän.

Itse näen tuon lasten koulun aloittamisen taas niin päin, että lapsillehan olisi hyvä kun äiti olisi kotona kun koulu alkaa. Ekaluokkalaisen päivät ovat melko lyhyitä ja kun vanhemmat ovat 8 tuntia (ja matkat päälle) töissä, tulee pienelle piiitkä iltapäivä yksin kotona.

Enkä missään nimessä ole "hommautumassa paksuksi" ilman, että mieskin sitä haluaa. Toki nämä ovat meidän yhteisiä päätöksiä koska yhdessä on tätä arkeakin tarkoitus elää. Ajatuksena oli kuulla vastaavassa tilanteessa olevien kommentteja ja ajatuksia.

 

[..........]

[QUOTE="vieras";28890829]Mies on sanonut kantansa ja sitä olis syytä kuunnella.
Miehen eksä ei kuunnellut vaan päätti itse asiasta. Lapset jäi etäisiksi ja valitti miten huono isä mies oli.
Meidän suhteessa homma on toiminut aivan toisin ja mies on mitä parhain isä.[/QUOTE]


Huh heijaa minkä kultakimpaleen olet löytänyt. Pidä vaan kiinni.
Taidat olla itse aika tossukka. Mies päättää kaikesta, niin joo niinhän sitä 50-luvulla tehtiin. Pikkurouva kotona odottamassa.

 

["vieras"]

Huh heijaa minkä kultakimpaleen olet löytänyt. Pidä vaan kiinni.
Taidat olla itse aika tossukka. Mies päättää kaikesta, niin joo niinhän sitä 50-luvulla tehtiin. Pikkurouva kotona odottamassa.

Anteeksi mitä? Ihminen kyllä saa ihan itse päättää haluaako lapsia ja jos ei halua niin vain idiootti alkaa niitä vastentahtoisen kanssa pukkaamaan.
Jos minä en olisi halunnut lapsia, niin turha minua olisi siihen ollut painostaa, saatikka alkaa kieroilemaan, mitä aika moni nainen harrasta kun mies ei halua. Siinä sitä sitten lopulta itketään kun ei mennytkään kuten oli päässään romanttisesti suunnitellut ja mies on suunnannut muualle.

 

[Glenn.]

Mä suosittelen kaikille kahta lasta jos haluaa elämästä suht helppoa ja mukavaa. Silloin molemille lapsille on tarvittaessa yksi aikuinen. Elämän ei pitäisi olla selviytymistä, vaan siitä pitää pystyä myös nauttimaan. Itse pystyn vielä jotenkin, mutta mies ei.

Tämän vuoksi olemme päätyneet siihen, että kaksi lasta on meille juuri sopiva määrä

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";28890030]Meillä oli kutakuinkin sama tilanne. Annoin reilusti aikaa miehelle miettiä, yritin olla painostamatta, mutta kerroin, miten tärkeä juttu se oli mulle. Lopulta päädyttiin hommaamaan se kolmonen. Valitettavasti vaan se osoittautui hurjan raskaaksi lopulta, elämä 3 lapsen kanssa. Minä tein kaikkeni hoitaakseni lapset, jotta kolmas lapsi ei olisi rasittanut liikaa häntä. Keskityimme eri asioihin, työtä oli paljon. Etäännyimme toisistamme ja avioliitto ajautui karille. Silti nuorimmainen on niin rakas ja toiveiden täyttymys. Sen koommin ei ole vauvakuume vaivannut. Hinta kyl oli iso tavallaan, avioliittomme. Mutta ehkä se eriytyiminen olisi tapahtunut muutenkin, mene ja tiedä.Emme olleet superonnellisia sitä ennenkään. [/QUOTE]

Miksi ihmeessä sitten teitte vielä yhden lapsen? Luulitteko lapsen pelastavan liittonne? Ei lasta saa tehdä huonoon parisuhteeseen, ihan pyllystä tuollainen. Vanhempien avioero ei ole mikään kiva juttu lapselle vaan jättää ikuiset traumat, joista osa toipuu paremmin ja osa huonommin.