Haluisin niin kovasti vauvan, mutta mies on vähän eri mieltä :(

["aapee"]

Meillä on ennestään kaksi lasta (4v. ja 5v.) ja nyt on tullut aivan tolkuton vauvakuume :-O Tekisi niin mieli saada sellainen pieni nyytti, mutta mies ei edes keskustele asiasta.

Mies on perustellut kantansa sanomalla, että "en halua, koska sitten kaikki alkaa alusta". Hänen mielestään (joo ja minunkin mielestä) on todella kiva kun voi taas matkustella ja liikkua helposti. Häntä ahdistaa ajatus, että enää ei saisi nukkua ja elämä menisi vauvan ehdoilla ja aikatauluilla.

Miten ihmeessä näin ehdottoman ihmisen pään voisi kääntää? Olen koittanut sanoa, että ei se yhden kanssa olisi niin raskasta kun mitä se oli näiden nykyisten kanssa kun mentiin tekemään ne vuoden ikäerolla. Vauva saisi olla vauva, eikä samaan aikaan pitäisi juosta päättömän 1v:n perässä. Ja kun vauva olisi 1v. kerkeisi hänen perässään juosta kun ei olisi vauvaa huutamassa vieressä. Mutta ei...

 

["..."]

Sinuna kunnioittaisin toisen toivetta.

 

[zeizei72]

[QUOTE="aapee";28889943]Meillä on ennestään kaksi lasta (4v. ja 5v.) ja nyt on tullut aivan tolkuton vauvakuume :-O Tekisi niin mieli saada sellainen pieni nyytti, mutta mies ei edes keskustele asiasta.

Mies on perustellut kantansa sanomalla, että "en halua, koska sitten kaikki alkaa alusta". Hänen mielestään (joo ja minunkin mielestä) on todella kiva kun voi taas matkustella ja liikkua helposti. Häntä ahdistaa ajatus, että enää ei saisi nukkua ja elämä menisi vauvan ehdoilla ja aikatauluilla.

Miten ihmeessä näin ehdottoman ihmisen pään voisi kääntää? Olen koittanut sanoa, että ei se yhden kanssa olisi niin raskasta kun mitä se oli näiden nykyisten kanssa kun mentiin tekemään ne vuoden ikäerolla. Vauva saisi olla vauva, eikä samaan aikaan pitäisi juosta päättömän 1v:n perässä. Ja kun vauva olisi 1v. kerkeisi hänen perässään juosta kun ei olisi vauvaa huutamassa vieressä. Mutta ei... [/QUOTE]

Ukolles täydet pisteet

 

[astrolabe]

Onko mies miten paljon teillä sitten osallistunut vauvanhoitoon aiemmin? Ainakin oma mieheni tuntuu kykenevän nukkua, kun tietää että minä hoidan yösyötöt, koska hän käy töissä ja tarvitsee unensa.

 

["vieras"]

Ei kyse olekaan vain vauvan saamisesta, vaan ihmisen valmistamisesta, uuden ihmisen tuottamisesta.

 

["äitee"]

Minusta vauvat on ihania, kuhan ne on toisten
t. lapsirakas ja mukavuudenhaluinen äiti 5v 8v ja 10v

 

["aapee"]

Onko mies miten paljon teillä sitten osallistunut vauvanhoitoon aiemmin? Ainakin oma mieheni tuntuu kykenevän nukkua, kun tietää että minä hoidan yösyötöt, koska hän käy töissä ja tarvitsee unensa.

Joo kyllä miehellä on uskomattoman hyvä taito nukkua vaikka kaksi lasta huutaa yhteen ääneen keskellä yötä niin, että talo raikaa. Mutta hyväksyin sen, koska hänen piti lähteä skarppina aamulla töihin ja itse sain haahuilla koomassa kotona lasten kanssa.

Kyllä hän osallistui sitten iltaisin jos oli kotona ja toimi apukäsinä, mutta innostui lapsista oikeastaan vasta 1-2 vuoden iässä kun kommunikaatio alkoi pelaamaan Nykyään touhuaa mielellään muksujen kanssa kun ovat jo sen verta isoja.

 

["Hmmmmm"]

No joo, ehkä sinunkin kannattaa muistaa että se nyytti kasvaa hirveän nopeasti eli kuten joku sanoi, pelkkä vauvan haluaminen ei ehkä ole hyvä syy hankkia lisää lapsia. Ja onhan miehesi aivan oikeassa, kyllähän kaikki sitten alkaa alusta ja menee monta vuotta, että helpottaa. Ja onhan se kustannuskysymyskin, riittääkö tila, tarviiko isomman auton jne. Miehet kun ajattelee aina niin järjellä!

Mutta jos halua käännyttää miehesi vauvan hankintaan,niin kyllä todellakin yhden pienen kanssa on helpompaa. Itsellä nyt vauva ja 4v, niin ei paha ollenkaan! Ja vauvavuosi pahimpine valvomisineen on lyhyt aika. Toki voit lupautua hoitamaan yövalvomiset jotta miehesi saa nukkua.. Ja voihan olla että uusi vauva nukkuukin hyvin ja on helppohoitoinen tapaus vaikka sen varaan ei kannatakaan oikeast laskea

 

[Viikate]

Ymmärrän teitä molempia. Vauvakuume on raastava, mutta miehesi sana painaa yhtä paljon kuin sinun. Välttämättä hänen päätään ei käännä mikään ja silloin sinun on vain taivuttava.

Ymmärrän kyllä tunteesi :hug:

 

["vieras"]

Mies ajattelee järjellä. Vauva tarkoittaisi elatusvelvollisuuden jatkamista viidellä vuodella ja vaikuttaisi negatiivisesti teidän nykyisten lasten perintöön ja elintasoon. Mahdollinen kaksoisraskaus tarkoittaisi neljä lasta ja tila-auto.

 

["vieras"]

Meillä oli kutakuinkin sama tilanne. Annoin reilusti aikaa miehelle miettiä, yritin olla painostamatta, mutta kerroin, miten tärkeä juttu se oli mulle. Lopulta päädyttiin hommaamaan se kolmonen. Valitettavasti vaan se osoittautui hurjan raskaaksi lopulta, elämä 3 lapsen kanssa. Minä tein kaikkeni hoitaakseni lapset, jotta kolmas lapsi ei olisi rasittanut liikaa häntä. Keskityimme eri asioihin, työtä oli paljon. Etäännyimme toisistamme ja avioliitto ajautui karille. Silti nuorimmainen on niin rakas ja toiveiden täyttymys. Sen koommin ei ole vauvakuume vaivannut. Hinta kyl oli iso tavallaan, avioliittomme. Mutta ehkä se eriytyiminen olisi tapahtunut muutenkin, mene ja tiedä. Emme olleet superonnellisia sitä ennenkään.

 

["..."]

Mä en ymmärrä tätä vauvakuumetta jos on jo lapsia. Miksi niistä ei voi olla onnellinen? Miksi ihmisen pitää aina vaan haluta enemmän ja enemmän kaikkea. Olkaa kiitollisia ja onnellisia siitä mitä teillä nyt on, lupaan että elämä on näin paljon antoisampaa. Kesittykää nykyhetkeen eikä tulevaisuuteen.

 

["aapee"]

[QUOTE="...";28890102]Mä en ymmärrä tätä vauvakuumetta jos on jo lapsia. Miksi niistä ei voi olla onnellinen? Miksi ihmisen pitää aina vaan haluta enemmän ja enemmän kaikkea. Olkaa kiitollisia ja onnellisia siitä mitä teillä nyt on, lupaan että elämä on näin paljon antoisampaa. Kesittykää nykyhetkeen eikä tulevaisuuteen.[/QUOTE]

Tottakai olen onnellinen lapsistani ja rakastan heitä yli kaiken. Nautimme olostamme ja teemme mukavia asioita. Mutta mielestäni se ei pois sulje tätä vauvakuumehommaa.

Ihmiset kun ovat niin erilaisia ja haluavat eri asioita. Toiset eivät halua lapsia lainkaan ja ovat onnellisia niin. Toiset taas haluavat vain yhden lapsen, toiset 2 jne. Toiset haluavat vaikka 12 lasta, eikä tulisi mieleenkään ajatella, että tekevät lisää lapsia koska eivät ole kiitollisia jo olemassa olevista muksuistaan.

 

[miunmau]

[QUOTE="...";28890102]Mä en ymmärrä tätä vauvakuumetta jos on jo lapsia. Miksi niistä ei voi olla onnellinen? Miksi ihmisen pitää aina vaan haluta enemmän ja enemmän kaikkea. Olkaa kiitollisia ja onnellisia siitä mitä teillä nyt on, lupaan että elämä on näin paljon antoisampaa. Kesittykää nykyhetkeen eikä tulevaisuuteen.[/QUOTE]

Itselläni oli polttava vauvakuume siihen asti, kunnes kolmas syntyi. Tämän viimeisen syntymän jälkeen kuume ei enää noussutkaan ja nyt tuntuu siltä, että hyvä jos perhe on tässä, mutta neljäskään ei olisi pahitteeksi.

Minun kohdallani tuo 3 lasta oli siis se määrä, johon vauvakuume loppui.

 

[Asdfghjklöä]

[QUOTE="vieras";28890030]Meillä oli kutakuinkin sama tilanne. Annoin reilusti aikaa miehelle miettiä, yritin olla painostamatta, mutta kerroin, miten tärkeä juttu se oli mulle. Lopulta päädyttiin hommaamaan se kolmonen. Valitettavasti vaan se osoittautui hurjan raskaaksi lopulta, elämä 3 lapsen kanssa. Minä tein kaikkeni hoitaakseni lapset, jotta kolmas lapsi ei olisi rasittanut liikaa häntä. Keskityimme eri asioihin, työtä oli paljon. Etäännyimme toisistamme ja avioliitto ajautui karille. Silti nuorimmainen on niin rakas ja toiveiden täyttymys. Sen koommin ei ole vauvakuume vaivannut. Hinta kyl oli iso tavallaan, avioliittomme. Mutta ehkä se eriytyiminen olisi tapahtunut muutenkin, mene ja tiedä. Emme olleet superonnellisia sitä ennenkään.[/QUOTE]

Kiinnostaa, että kumpi aloitti teillä etääntymisen? Kumpi teki ratkaisun erosta? Onko uudet kumppanit jo molemmilla? Itse haluisin vielä lapsen mutta sama tilanne kuin teillä että parisuhde ei paras mahdollinen. Rakastan kyllä miestäni. Ei vain aikaa olla yhdessä ja mies tarvii paljon etäisyyttä mistä kärsin.

 

[jepps]

Mulla vauvakuume tulee ja menee säännöllisesti, mutta en välitä siitä. Lapset jo kohta eskari-ikäisiä, eikä missään tapauksessa aloiteta alusta, vaikka olis mikä kuume. Tämä asia on meillä mietitty yksinomaan järjellä, henkisillä ja taloudellisilla resursseilla ja koko perhettä ajatellen.

 

["vieras"]

[QUOTE="aapee";28890161]Tottakai olen onnellinen lapsistani ja rakastan heitä yli kaiken. Nautimme olostamme ja teemme mukavia asioita. Mutta mielestäni se ei pois sulje tätä vauvakuumehommaa.

Ihmiset kun ovat niin erilaisia ja haluavat eri asioita. Toiset eivät halua lapsia lainkaan ja ovat onnellisia niin. Toiset taas haluavat vain yhden lapsen, toiset 2 jne. Toiset haluavat vaikka 12 lasta, eikä tulisi mieleenkään ajatella, että tekevät lisää lapsia koska eivät ole kiitollisia jo olemassa olevista muksuistaan.[/QUOTE]

Sinun pitäisi ehkä sitten olla puhumatta vain sen vauvan haluamisesta ja nyytistä ja siitä, miten ihana olisi saada oma pieni tuhisija. Sillä se aika on ihan henkäys sen rinnalla, miten pitkään (toivottavasti) ihmiselämä kestää. Miehesi ajattelee pitemmälle, eikä sen vauva-ajan haluaminen riitä hänelle. Käytä eri sanoja, tai jos et rehellisesti voi (eli tosiaan haluat eniten just sitä vauvaa ja ajattelet, että se loppu sitten hoituu aikanaan), ajattelet asiaa liian vauvakeskeisesti.

 

["joo"]

Se olemassa oleva perhe on tärkein. Ei se että on saatava ihan kaikki mitä haluaa.

Sä olet maalaillut ihanan ruusuisaksi tuon arjen pienen kanssa. Entäpä kun onkin haastavampi tapaus ja siinä samalla sulla on kaksi koulujaan aloittelevaa. Kolme lasta joista kahdella on aivan eri tarpeet kuin pienimmällä. Ei se välttämättä kuule sitten olekaan niin ruusuista "jaksan juosta 1v perässä" arkea. Ei. Pinkit lasit siis nyt ensin pois ja REALISTISET ajatukset kehiin. Nyt katselet vaan hormoonihuuruisesti asiaa

 

[gnm]

oletko ajatellut ottaa kissan tai koiranpennun. Sitå saisit hoivata.

 

[Poppeliini]

Meillä kolme lasta. Ei ole helppoa kokonaisuuden kannalta. Kaikki tosin pienillä ikäeroilla (1 ja 3. välillä 3v10kk). Mies ei pärjää jos joutuu olemaan kaikkien kolmen lapsen kanssa yksin. Elossa kyllä selviävät, mutta miehen pää ei kestä. Kolmas oli yhteinen ajatus, mutta eihän sitä voi tietää millaista se oikeasti on. Mä suosittelen kaikille kahta lasta jos haluaa elämästä suht helppoa ja mukavaa. Silloin molemille lapsille on tarvittaessa yksi aikuinen. Elämän ei pitäisi olla selviytymistä, vaan siitä pitää pystyä myös nauttimaan. Itse pystyn vielä jotenkin, mutta mies ei.

 

[jepps]

[QUOTE="joo";28890204]Se olemassa oleva perhe on tärkein. Ei se että on saatava ihan kaikki mitä haluaa.

Sä olet maalaillut ihanan ruusuisaksi tuon arjen pienen kanssa. Entäpä kun onkin haastavampi tapaus ja siinä samalla sulla on kaksi koulujaan aloittelevaa. Kolme lasta joista kahdella on aivan eri tarpeet kuin pienimmällä. Ei se välttämättä kuule sitten olekaan niin ruusuista "jaksan juosta 1v perässä" arkea. Ei. Pinkit lasit siis nyt ensin pois ja REALISTISET ajatukset kehiin. Nyt katselet vaan hormoonihuuruisesti asiaa[/QUOTE]

Just tämä. itsellä lapset sen ikäisiä, että heidän kanssaan voi pyöräillä, käydä uimahallissa, tehdä laturetkiä ja on aikaa pelata lautapelejä. Vauva olis ihanaa mulle, kiva olis pesiä, mutta muulle perheelle se ei sitä olis. Tässä perheessä on otettava huomioon muitakin kuin vauvakuumeinen.

 

["vieras"]

Mä suosittelen kaikille kahta lasta jos haluaa elämästä suht helppoa ja mukavaa. Silloin molemille lapsille on tarvittaessa yksi aikuinen. Elämän ei pitäisi olla selviytymistä, vaan siitä pitää pystyä myös nauttimaan. Itse pystyn vielä jotenkin, mutta mies ei.

TÄYSI PEESI!!! :flower:

 

[miunmau]

Meillä kolme lasta. Ei ole helppoa kokonaisuuden kannalta. Kaikki tosin pienillä ikäeroilla (1 ja 3. välillä 3v10kk). Mies ei pärjää jos joutuu olemaan kaikkien kolmen lapsen kanssa yksin. Elossa kyllä selviävät, mutta miehen pää ei kestä. Kolmas oli yhteinen ajatus, mutta eihän sitä voi tietää millaista se oikeasti on. Mä suosittelen kaikille kahta lasta jos haluaa elämästä suht helppoa ja mukavaa. Silloin molemille lapsille on tarvittaessa yksi aikuinen. Elämän ei pitäisi olla selviytymistä, vaan siitä pitää pystyä myös nauttimaan. Itse pystyn vielä jotenkin, mutta mies ei.

Meillä lapset nyt 1, 3 ja 5. Ollaan koitettu helpottaa arkea niin, että toisella vanhemmalla on "aina" 1 lapsi ja toiselle jää 2.

Se kumpi vie lapsen harrastukseen, saa samalla tämän lapsen kanssa kahdenkeskistä aikaa. Kotimatkaan kun yhdistää vielä kauppareissun, niin sekin onnistuu hyvin yhden kanssa ja lapsi tykkää jakamattomasta huomiosta.

Molemmilla vanhemmilla on viikossa omat henkilökohtaiset illat, jolloin kaikki lapset jää toisen kanssa kotiin.

Ja meillä vanhemmilla on kerran kuussa yhteinen viikonloppu, jolloin ollaan vaan kahdestaan niin kuin ennen lapsia

Kalenterin mukaan eletään ja kovasti odotetaan, että lapset kasvavat ja arki helpottuu. Mutta kyllä tähän soppaan vielä se neljäskin mahtuisi.

 

[meitä on moneksi]

Meillä lapset nyt 1, 3 ja 5. Ollaan koitettu helpottaa arkea niin, että toisella vanhemmalla on "aina" 1 lapsi ja toiselle jää 2.

Se kumpi vie lapsen harrastukseen, saa samalla tämän lapsen kanssa kahdenkeskistä aikaa. Kotimatkaan kun yhdistää vielä kauppareissun, niin sekin onnistuu hyvin yhden kanssa ja lapsi tykkää jakamattomasta huomiosta.

Molemmilla vanhemmilla on viikossa omat henkilökohtaiset illat, jolloin kaikki lapset jää toisen kanssa kotiin.

Ja meillä vanhemmilla on kerran kuussa yhteinen viikonloppu, jolloin ollaan vaan kahdestaan niin kuin ennen lapsia

Kalenterin mukaan eletään ja kovasti odotetaan, että lapset kasvavat ja arki helpottuu. Mutta kyllä tähän soppaan vielä se neljäskin mahtuisi.

Niin jos tykkää elää kalenteri kourassa. Mä tulisin tossa hulluksi. Työssä saa ihan tarpeeksi olla kalenterin ja kellon orja. Ei kiitti vapaaehtoisesti ja vapaa-ajalla.

 

[satutytti]

Kyllä mää tiedän paljon perheitä joissa kolme lasta eikä niiden arki oo pelkkää selviytymistä, se on ihmisistä, asenteista ja niistä lapsista kiinni miten se arki sujuu oli niitä lapsia sitten yks tai kymmenen.

Aapeelle sen verran, että meillä oli vastaava tilanne joku aika sitten. Mies ei halunnu kolmatta lasta ja mää halusin, kerroin kyllä miehelle miten tärkee se asia on mulle, mutta tein myös selväks etten halua painostaa ja että oon tyytyväinen myös näin. Asiasta ei sen jälkeen puhuttu. Meni joku puolisen vuotta kun mies itse ehdotti kolmosta. Meillä ei olis ainakaan asiasta jankkaaminen ja painostaminen auttanut asiaa yhtään, enkä olis edes halunnu että mies suostuis lapseen vaan mun mieliks, joten kannattaa ajan antaa kulua ja antaa miehen miettiä itsekseen ja jos se sittenkin on sitä mieltä että ei, niin asia kannattaa unohtaa (juu tiedän helpommin sanottu kun tehty). Kyllä sääkin varmasti haluat että jos se kolmas lapsi tulis niin myös mies sitä haluais eikä niin että mies on vaan lopulta antanu sulle periks?