Haluisin erota mutta en voi

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja tinskuliini
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Olen siis loukussa, kun ei ole asuntoa, ei ole oikeutta yhteiseen asuntoomme, eutosta on 6000€ velkaa, ei ole työpoaikkaa tai koulutusta. EIkä auta sanoa että "mene vanhemmillesi tai sukulaisillesi" kun muuta sukua ei oikaeastaan ole kuin köyhä äiti pienessä yksiösään.

Rahako sinun onnesi rakentaa? olet mielummin paritalossasi onnettomassa suhteessa kuin omillasi muualla? Koska asiasihan ovat vain järjestelykysymyksiä. Kunnalta saat asunnon, menet kouluun tai hankit työn jossa ei tarvita koulutusta. Elät nuukasti kunnes valmistut. Autoa makselet kykyjesi mukaan edelleen tai myyt sen. Elämä on valintoja, MIKÄ VAIN ON MAHDOLLISTA JOS HALUAA!
 
Olet siis ollut neljä vuotta kotona tekemättä mitään. Täytyy sanoa, että itse olet kuoppasi kaivanut. Tuossa ajassa olisi jo opiskellut itselleen ammatin. Vai ajattelitko, että loppuelämäsi elelet miehesi siivellä ?
 
Käyppäs lukemassa mitä nykyinen avoliitto yhteistalouden purkamisesta sanotaan laissa. En tiedä miten teillä on tarkalleen mennyt, mutta jos mies on ollut töissä ja sinä kotona hoitamassa lapsia ja taloutta, sinulla on eron aikana oikeus hakea hyvitystä tehdystä työstä. En nyt sata varma ole miten tuo lakipykälä menee. Vissiin pitää olla se viisi vuotta yhdessä eloa ja ties mitä muita juttuja, mutta käy selvittämässä. Ei tarvitse jäädä tyhjän päälle siksi että olette yhdessä sopineet tuosta järjestelystä ja ainoa joka tilanteessa voittaa eron hetkellä on sinun miehesi. Ja omilleen muuttaminen ei ole vaikeaa. 16 vuotiaatkin muuttaa omilleen ilmlan pennin hyrrää ilman käsitystä mistään vuokrasopimuksista. Itse muutin 18 vuotiaana omilleni ja kaikki oli silloin uutta. Ei auttanut kun itseopiskella omillaan oloa. Töitä sain vaikkei koulutusta ollut. Jos tahtoa löytyy niin hyvin pärjää vaikkei ole mies elättämässä.
 
Pitäiskö munkin nyt ottaa ero miehestäni kun se otti lainan ja talon kokonaan nimiinsä? Pettämistä ei meillä ole ollut. Työtön olen minäkin. Koulutus kyl on. Miehellä 2autoa minä lainaan sitä toista maksan kyllä bensat ite enkä ole velkaa miehelleni. Meillä yksi lapsi. Mies ei halua erota muttei myöskään osoita mitenkään että olis tunteita. Mua estää eroamasta se että pelkään ettei mies hyväksy että muutan pois toiselle paikkakunnalle lapsen kanssa. Että se rupeaa tekemään sitten jotain että saa lapsen kokonaan itselleen.

ei,vaan otat puhelimen käteen ja varaat psykoparisuhdeterapeutille ajan!

mä en ihan oikeesti ymmärrä sitä että märehditään sitä eroa itsekseen,mitä sä oot tehnyt muuttaaksesi asioita? sä voit mennä sinne parisuhdeterapeutille ihan yksinkin, sillä jos parisuhteen toinen osapuoli muuttaa omaa tapaa toimia vuorovaikutuksessa,ei se toinenkaan kauaa voi jatkaa vanhaan malliin!


Kirkon perheneuvonta | Evl.fi - Suomen ev.lut. kirkko
 
ketjun aloittaja taas tuntuu tarvitsevan muutenkin ohjausta elämäänsä kuin pariterapiaa! mutta sieltä voi aloittaa, tuleepahan suhde mieheen työstettyä ja ehkä myös suhde itseensä.

herranjestas ap seliseli! haet opiskelemaan sillä sen ammatin saa! eli ei sulla ole mitään syytä olla eroamatta, en kehoita yleensä eroamaan vaan hakemaan apua koska lukkiutuneessakin tilanteessa saattaa piillä siemen onneen.

mutta sun mies paneskelee muita naisia eikä osoita edes katumusta! eli lähde! ota yhteyttä sosiaalityöntekijään hän auttaa sinua!
 
[QUOTE="Maya";28156266]Käyppäs lukemassa mitä nykyinen avoliitto yhteistalouden purkamisesta sanotaan laissa. En tiedä miten teillä on tarkalleen mennyt, mutta jos mies on ollut töissä ja sinä kotona hoitamassa lapsia ja taloutta, sinulla on eron aikana oikeus hakea hyvitystä tehdystä työstä. En nyt sata varma ole miten tuo lakipykälä menee. Vissiin pitää olla se viisi vuotta yhdessä eloa ja ties mitä muita juttuja, mutta käy selvittämässä. Ei tarvitse jäädä tyhjän päälle siksi että olette yhdessä sopineet tuosta järjestelystä ja ainoa joka tilanteessa voittaa eron hetkellä on sinun miehesi. Ja omilleen muuttaminen ei ole vaikeaa. 16 vuotiaatkin muuttaa omilleen ilmlan pennin hyrrää ilman käsitystä mistään vuokrasopimuksista. Itse muutin 18 vuotiaana omilleni ja kaikki oli silloin uutta. Ei auttanut kun itseopiskella omillaan oloa. Töitä sain vaikkei koulutusta ollut. Jos tahtoa löytyy niin hyvin pärjää vaikkei ole mies elättämässä.[/QUOTE]
Ei päde ap:n tapaukseen kun avoliitto on noin lyhyt. Eli ei saa penniäkään miehen omaisuudesta.

Mutta ap, jos sulla kerran on auto, myy se, ja siinä sulla on takuuvuokrarahat. Se nyt vaan menee niin että tässä maassa aikuisen ihmisen on joskus kannettava vastuuta itsestään. Sä et pysty ratkaisemaan tota tilannetta mitenkään päin niin että pääsisit eroon miehestäs mutta se edelleen elättäis sut, joten sun pitää järjestää elantos ihan itse.

Tänään ilmottaudut työttömäksi ja alat tutkailla opiskeluvaihtoehtoja jos sulla vielä ei ole ammattia. Ja kolkyt kilsaa ei ole yhtään mikään työmatka. Miksi ihmeessä edes puhut millainen työmatka sulle tulis nykyiseltä paikkakunnalta, jos sulla ei ole siellä yhtään kaveria eikä sukulaista? Muutat muualle.
 
Millähän vitulla AP olisi saanut lainaa? En minäkään ottaisi yhteistä lainaa jos kumppani olisi selvästi huonopalkkainen löysä vetelys jotta olisi uhka että makselen sitten asuntoa toiselle.

[QUOTE="Maria";28153213]Itsepä olet soppasi keittänyt. Kaikkein naurettavin lause oli tuon talon oston kanssa " mies halusi ihan väkisin olla herrasmies"...voi hyvää päivää kuinka sinisilmäinen voi joku olla. Miehesi teki tuon ihan tahallaan eikä todellakaan mistään herrasmiesmäisyydestä vaan puhtaasta röyhkeydestä/itsekkyydestä.[/QUOTE]
 
Siinä taas pässiä viedään narussa!

Itse olen ollut huonon pettäjä-miehen kanssa nuoruudessa, kun olin niin kokematon ja huono itsetunto ja blaa blaa. Oli tosi vaikea lähteä suhteesta, mutta elämäni parhaan päätöksen tein kun lähdin. Olet antanut miehesi höynäyttää sinua oikein kunnolla. Turha valittaa ettei ole asuntoa ja koulutusta ja niin edelleen. Ei minullakaan aikoinaan ollut, vaan ne hankin. Ja miehenkin sitten myöhemmin ja lapset päälle.

En halua olla ilkeä, mutta ota nyt itseäs niskasta kiinni ja ala toimia. Jätä tuollainen mies omaan arvoonsa ja tee omalle elämällesi jotain, koska kukaan muu ei sitä puolestasi tee - kuten hanki ammattia, asuntoa tai parempaa miestä.
 
Rohkeasti nyt vain hankit oman asunnon ,työpaikan ja laitat asiasi järjestykseen! Älä anna miehesi tallata sinua vaan näytä hänelle mistä se kana pissii.
Miehesi saattaa pitää sinua jollain tapaa itsestään selvyytenä koska tekee tuollaista ja olet ollut työttömänä yms yms. Nyt vain reippaasti eteenpäin. Jokainen pärjää jos vain tahtoa löytyy! Tsemppiä sinulle.
 
Miulla yleensä on paljon myötätuntoa tuollaisia tapauksia kohtaan.. mutta tässä tilanteessa AP ilmeisesti on ihan fyysisesti terve ihminen, jolla on oma autokin käytössä. 30km työmatka on normaali!! Jos ei julkista liikennettä ole niin saa verovähennykset työmatkoista.
Hitto.. munkin äijä vetelee välillä sellaset 80-120km per pvä suuntaansa, jos työkohde sattuu oleen sen matkan päässä.

Vuoden alusta saa työmarkkinatukea huolimatta puolison tuloista. Siitä äkkiä säästyy takuuvuokrat, kun näemmä mies ei vaadi mitään maksamaan ja voi huoletta pistää tilille rahat. :) voi v*ttu olispa tuollainen itelläkin ollut joskus mahdollista..
Jotkut sitä on maksanut kuntoutustuestakin minkä pystyy asumisen kuluja, 300-500e per kuukaus. Olen bussilla huristellut 46km päähän kun yritin kuntoutua työharjoittelussa. Huhhuh.. ja kun tuli tilanne, etten pysty maksamaan asumisestani ok-talossa mitää enkä omia sairaskulujani, oli ratkaisu kohdallani asumusero. Koska ei ole oikeudenmukaista elellä kenenkää siivellä..

Anteeksi mutta AP kyllä aika helpolla pystyy halutessaan eroamaan, hommaan kämpän. Sossusta saa toimeentulotukea, mikäli ei ole jättänyt jtn säästö/eläketiliä tässä mainitsematta. Toki hyvä elintaso siitä kärsii, mutta ns.paskahommillakin elää kyllä!
Mulle oli luksusta se toimeentulotuen määräkin kun vuosia elin avioliitosta huolimatta noin 20-50e "humputtelurahalla" kun muu meni elämiseen.. ;)

Niskasta kiinni AP. Tai sitten tyydyt pettävään mieheen ja rupeat vaikka puutarhajuttuja harrastamaan, kun raha ei tunnu olevan ongelma liitossasi. :D
 
[QUOTE="vieras";28156662]Miulla yleensä on paljon myötätuntoa tuollaisia tapauksia kohtaan.. mutta tässä tilanteessa AP ilmeisesti on ihan fyysisesti terve ihminen, jolla on oma autokin käytössä. 30km työmatka on normaali!! Jos ei julkista liikennettä ole niin saa verovähennykset työmatkoista.
Hitto.. munkin äijä vetelee välillä sellaset 80-120km per pvä suuntaansa, jos työkohde sattuu oleen sen matkan päässä.

Vuoden alusta saa työmarkkinatukea huolimatta puolison tuloista. Siitä äkkiä säästyy takuuvuokrat, kun näemmä mies ei vaadi mitään maksamaan ja voi huoletta pistää tilille rahat. :) voi v*ttu olispa tuollainen itelläkin ollut joskus mahdollista..
Jotkut sitä on maksanut kuntoutustuestakin minkä pystyy asumisen kuluja, 300-500e per kuukaus. Olen bussilla huristellut 46km päähän kun yritin kuntoutua työharjoittelussa. Huhhuh.. ja kun tuli tilanne, etten pysty maksamaan asumisestani ok-talossa mitää enkä omia sairaskulujani, oli ratkaisu kohdallani asumusero. Koska ei ole oikeudenmukaista elellä kenenkää siivellä..

Anteeksi mutta AP kyllä aika helpolla pystyy halutessaan eroamaan, hommaan kämpän. Sossusta saa toimeentulotukea, mikäli ei ole jättänyt jtn säästö/eläketiliä tässä mainitsematta. Toki hyvä elintaso siitä kärsii, mutta ns.paskahommillakin elää kyllä!
Mulle oli luksusta se toimeentulotuen määräkin kun vuosia elin avioliitosta huolimatta noin 20-50e "humputtelurahalla" kun muu meni elämiseen.. ;)

Niskasta kiinni AP. Tai sitten tyydyt pettävään mieheen ja rupeat vaikka puutarhajuttuja harrastamaan, kun raha ei tunnu olevan ongelma liitossasi. :D[/QUOTE]

niin eli oikea ratkasu sulle oli asumusero kun et halunnut elää miehen siivellä,mut elit sit valtion siivellä,miten maksoit omaa kämppää jos et pystynyt maksaa miehellekkään? ristiriitaista.....
 

Similar threads

Yhteistyössä