Haluan vain avautua, masentaa ja suututtaa!

["mimmu"]

Ollaan miehen kanssa oltu yhdessä nyt kolme vuotta. Silloin kun alettiin seurustella miehen asenne oli, että joo kyllä hänkin lapsia haluaa sitten myöhemmin (silloin mulla oli opiskelut kesken enkä itsekään halunnut opiskeluaikana vielä perhettä perustaa). No mä valmistuin nyt keväällä, sain vakituisen työpaikan heti, kesällä ostettiin asunto ja naimisiin olis tarkoitus mennä parin vuoden sisään...

Mutta nyt kun otan lapsiasian puheeksi miehen kanssa, niin miehen vastaus on yhä sama kuin silloin pari vuotta sitten kun ensimmäisiä kertoja asia tuli puheeksi: Ei vielä, katsotaan ja odotetaan vielä vähän aikaa. Mies perusteli kantaansa sillä, että meillä on asunnosta aika paljon velkaa ja minun olisi hyvä kartuttaa työkokemustakin vähän aikaa, haluaa kuulemma lisäksi viettää hetken aikaa kanssani kahden aikuisen elämää ja vaikka matkustella & harrastaa sillä rahalla mitä lainojen jälkeen jää yli... Kuulostaa kyllä järkevältä, MUTTAKUN ME EI KUMPIKAA TÄSTÄ ENÄÄ NUORRUTA ja ois jo ihanaa päästä viettämään yhdessä perhe-elämää! Eihän kaikkea voi eikä pidä aina perustella rahalla? Minä olen 27v ja mieheni kolmekymppinen, ollaan kumpikin ehditty opiskella ja juhlia ja reissata, viettää nuoruutta.

Nyyh. Haluaisin jo äidiksi. Välillä käy jo mielessä, että pitäisi jättää mies ja alkaa etsiä jotakuta joka olisi tosissaan liikkeellä ja haluaisi perheen. Mutta sitten taas, ihan lyhyen tuttavuuden jälkeen en lasta haluaisi alkaa yrittämään ja vuodet vierivät koko ajan. Odottaako, että nykyisen muuten ihanan mieheni mielestä aika on oikea, vai lähteäkö sinkkuna viilettämään ja etsimään jotakuta toista... ajatukset on ihan sekaisin.

 

["vieras"]

Hyvän tähden. Ajattelutavastasi (vaihtaisko hyvän miehen johonkin VIELÄ parempaan...) päätellen parin vuoden tuumaus/kasvuaika on ihan paikallaan.

 

[Huspati Huta]

Koska mies ei ole sanonut EI lapsille, vaan on sanonut EI VIELÄ, niin sinuna jaksaisin kyllä odottaa vielä vähän aikaa, vuoden verran ainakin.

 

["mimmu"]

Älä ymmärrä väärin, rakastan miestäni enkä odota ruohon olevan vihreämpää aidan takana, mutta entä jos mieheni mielestä ei koskaan tule sitä oikeaa aikaa lapsille? Aikaa kulkee eteenpäin koko ajan. Miehelle on toki mahdollista saada lapsia vielä hyvinkin iäkkäänä, mutta naisen aika on rajallinen

 

[hempuli]

Yritä nyt jaksaa vähän miettiä. Tuo viimeinen osio kirjoituksessasi kuullostaa jo aika lapselliselta... Onko sinulle nyt tärkeintä saada se lapsi heti, vai saada se lapsi rakastamasi miehen kanssa? On sinulla kuitenkin kuule hedelmällisiä vuosia jäljellä.

 

[samaa mieltä]

kuin edelliset vastaajat! Malta oottaa viel, olette kuitenkin noinkin nuoria että ehditte vielä hyvinkin perheen perustaa..

 

["vieras"]

Voisitko kokeilla niin uutta juttua kuin "keskusteleminen miehen kanssa" -konstia???
Kumpikin kertoo omat perustelunsa ja sitten sovitte koska oikea aika on.

 

["mä"]

[QUOTE="mimmu";22278625]Älä ymmärrä väärin, rakastan miestäni enkä odota ruohon olevan vihreämpää aidan takana, mutta entä jos mieheni mielestä ei koskaan tule sitä oikeaa aikaa lapsille? Aikaa kulkee eteenpäin koko ajan. Miehelle on toki mahdollista saada lapsia vielä hyvinkin iäkkäänä, mutta naisen aika on rajallinen [/QUOTE]

Mä sain lapsen 39v eli aikaa vielä on...

 

[...]

No, sivusta kaveripariskuntaani seuranneena sanoisin, että käykää vakava keskustelu aiheesta ja päätykää johonkin yhteiseen ratkaisuun. Jos se sitten on, että kahden vuoden päästä niin sitten sinunkin on asia hyväksyttävä ja lopetettava jankutus. Takuitahan ei voi tietysti kukaan antaa, on vaan luotettava. Mutta vaadi jokin vastaus ja puhukaa asia läpi. Kaveripariskuntani tekee nyt eroa, koska edelleenkään 7 vuoden jälkeen mies ei halua lapsia ja nainen on koko ajna halunnut. Mies vaan aina on sanout, että sitten myöhemmin...aina on joitain syitä löytynyt miksi just nyt ei lapset ole hyvä ajatus.

 

[de_maarit]

Ymmärrän sinua hyvin.. Olen ollut kerran aiemmin naimisissa miehen kanssa, joka halusi odottaa lasten suhteen. Puhui suhteen alussa jo, että kyllä haluaa lapsia sitten joskus ja minäkin silloin alussa toki halusin elämääni vähän "valmiimmaksi" ennen lasten tuloa enkä ajatellut asiaa sen enempiä. Asia kun tuli myöhemmin omasta mielestäni ajankohtaiseksi, niin mies puhui silloinkin odottamisesta, ja useamman vuoden aikavälistä... Meille tuli kyllä sitten muitakin ongelmia ja päädyimme eroon, ja vaikka tämä asia ei ollut se polttava kysymys, niin uskon että se alitajuisesti minuun vaikutti aika paljon. Tästä on jo sen verran aikaa, että minulle on ehtinyt tulla kolme lasta ja odotan neljättä. Tämä ex-mieheni meni myös suhteellisen pian uusiin naimisiin, mutta edelleen ilmeisesti odottaa parempaa aikaa, koska heillä ei uudenkaan vaimon kanssa lapsia ole toistaiseksi tullut.

Nämä ovat asioita, mitä kannattaa oikeasti punnita ja miettiä. Joskus on hyvä odottaa, mutta toisaalta sitten jos menee naimisiin ja on sitten kolmen vuoden kuluttua yhä tilanteessa, että haluaa kovasti lasta ja toinen ei, niin sitten saattaa helposti katkeroitua.. Toisaalta sitten taas onhan teillä vielä aikaa, kun ikää ei tuon enempää ole, mutta tiedän kyllä että on kurjaa odottaa, jos itse haluaisi jo kovasti äidiksi.. Vaikeita kysymyksiä, mitä pitää tarkkaan punnita, ja tietysti keskustella sen miehen kanssa. Tosin onhan sekin ihanaa, että hän haluaa ensin viettää aikaa SINUN kanssasi yhdessä... Ehkä en pelkästään tästä syystä heivaisi muuten täydellistä miestä, mutta sinulle mietinnän paikka, mitä elämältä haluat, mutta toisaalta jos nyt lähdet metsästämään uutta miestä, siinä saattaa vierähtää vielä pidempään kuin jos antaisit nykyiselle aikaa vielä elää hetken kanssasi kahden...

Tuli varmaan aika sekava sepustus, mutta jotain ajatuksia nyt kuitenkin...

 

["myö"]

Miehet on sellaisia, tai suurin osa. Niitä pitää pehmittää lapsentekoon, sillä miehen on älyttömän vaikea luopua saavutetuista eduista, eli mukavasta elämästä. Tämä ei tarkoita, etteikö mies sitten ajallaan voisi olla oikein hyvä isä. Jatka kärsivällisesti asiasta puhumista tai asettakaa jokin takaraja, vaikka kahden vuoden päästä, ja pidä sit siitä lupauksesta kiinni.

Me aloitettiin vähän liian myöhään yrittää lasta, sillä kaiken sählingin jälkeen yrittämiseen meni pari vuotta ja loppujen lopuksi olin 34, kun eka syntyi ja 35, kun toinen. Mutta sinä olet niin nuori, että pari vuotta kyllä jaksaa vielä odotella.

 

[Chala]

Teidän pitää ihan oikeasti puhua siitä onko tuo miehen tapa vältellä sanomasta ettei hän halua lapsia vai haluaako todella vain muutaman vuoden vielä olla. Joillekin vanhemmuus on tärkeä askel elämässä, toisille aivan yhdentekevä ja jotkut haluavat vakaasti sitä omalta kohdaltaan välttää. Teidän on todella tärkeä selvittää mikä miehen oikea kanta on, koska jos jokusen vuoden päästä käykin selväksi ettei hän tosiaan halua tai ehkä joskus nelikymppisenä, on se todella epäreilua sua ja teitä parina kohtaan.

Hedelmällisyyskään ei ole mikään ihan itsestäänselvä juttu. Jotkut tulevat vielä nelikymppisenä helposti raskaaksi, toiset eivät kaksikymppisenäkään. Todellisuus kuitenkin on että hedelmällisyys laskee iän myötä, kuinka nopeasti on yksilöstä kiinni. Pelottaa aina kun ihmiset sanovat että 'nuoria vielä ootte' ja 'hyvin teillä on aikaa', 'kyllä mekin paljon vanhempina'.. Ei mennyt meidän kohdalla ihan noin ja se tekee skeptiseksi

Puhukaa. Ihan aidosti puhukaa, se on ainoa millä sä voit saada selvyyttä siihen mitä mies tosiaan haluaa ja onko teillä tulevaisuutta.

 

["hmm"]

Mitä ehkäisyä käytätte? Oletko harkinnut sitä vaihtoehtoa, että hieman auttaisit kohtaloa...?

 

[...]

Hedelmällisyyskään ei ole mikään ihan itsestäänselvä juttu. Jotkut tulevat vielä nelikymppisenä helposti raskaaksi, toiset eivät kaksikymppisenäkään. Todellisuus kuitenkin on että hedelmällisyys laskee iän myötä, kuinka nopeasti on yksilöstä kiinni. Pelottaa aina kun ihmiset sanovat että 'nuoria vielä ootte' ja 'hyvin teillä on aikaa', 'kyllä mekin paljon vanhempina'.. Ei mennyt meidän kohdalla ihan noin ja se tekee skeptiseksi

Samaa mieltä tästä!

 

[...]

[QUOTE="hmm";22278712]Mitä ehkäisyä käytätte? Oletko harkinnut sitä vaihtoehtoa, että hieman auttaisit kohtaloa...?[/QUOTE]

Olihan tää vitsi D: Ei kukaan oo oikeasti noin typerä.

 

["hmm"]

Olihan tää vitsi D: Ei kukaan oo oikeasti noin typerä.

Tällä tavalla meidän esikoistyttäremme sai alkunsa. Mies toki ensin kiristeli hampaita, mutta pehmeni pian ja nyt meillä yhteensä kolme yhteistä lasta, naimisissa oltu neljä vuotta. Joskus noita miehiä on hieman "potkittava" persuksille näissä asioissa!

 

[---]

No menkää nyt ensin naimisiin.

 

[...]

[QUOTE="hmm";22278755]Tällä tavalla meidän esikoistyttäremme sai alkunsa. Mies toki ensin kiristeli hampaita, mutta pehmeni pian ja nyt meillä yhteensä kolme yhteistä lasta, naimisissa oltu neljä vuotta. Joskus noita miehiä on hieman "potkittava" persuksille näissä asioissa![/QUOTE]

No sä olit "onnekas". Mutta paljon useammin suhde päätyy eroon, jos toista johonkin pakotetaan. Ja sitäpäitsi, musta on todella törkeetä valehdella tollasessa asiassa toiselle. Eikö luottamus kuitenkin pitäs olla se suhteen perusta?

 

[no huh]

Uuden miehen kanssa et kuitenkaan tekisi heti lapsia!! Tai hullu olisit. Anna miehellesi aikaa. Olette vielä nuoria. Meillä kolme lasta jotka tehty 32, 34 ja 36 vuotiaina! Jos sinulla on kaikki kunnossa (käy gynellä!) on ihan hyvä vielä odottaa pari vuotta. Lapsi on oikeasti rankka juttu ja pistää huonon parisuhteen vielä huonommaksi. Nyt teillä on aikaa vahvistaa sitä suhdetta. Et taida syvästi miestäsi rakastaa jos meinaat uuteen vaihtaa tuon vuoksi! Kasvakaa ja keskustelkaa. Kyllä se siitä!

 

["Mie"]

Vedä hieman henkeä, olet vielä nuori. Vauvakuume on kokonaisvaltaista, tiedän Yritä silti sopia miehesi kanssa milloin se vauvan yrittäminen alkaisi, esim. ennen kuin täytät 30 tms konkreettinen aikaraja. Näin voitte myös valmistautua lapseen, se on ihana mutta hyvin kokonaisvaltainen muutos elämässä. Ajattele asiaa niin, että jos kykenette tekemään tässä asiassa kompromissin, johon molemmat ovat tyytyväisiä, se antaa vaan teille hyvät eväät tulevaisuuteen, sillä puhumattomuus kasvattaa pienet asiat isoiksi. Lapsi helposti kärjistää parisuhteen ongelmia, kun toiselle ei ole aikaa tai jaksamista kuten ennen. Jospa saisit miehesi kertomaan että mikä oikeasti vauva-ajatuksessa pelottaa/jännittää/joku muu mikä ja miettisitte yhdessä ratkaisua. Hän kuitenkin haluaa lapsia, mikä on positiivista kannaltasi.

Nyt ennen vauvaa sinulla on oikeasti hienosti aikaa itsellesi ja työssäkäynnistä päätellen myös rahaa vapaaseen aikuisten elämään. Sitä sinulla ei pienen vauvan kanssa ole, ainakaan niin paljoa tai spontaania. Nyt voit ostaa niitä äkkilähtöjä ja kuntoilla, mistä sitten tykkäätkin. Vauvan kanssa et välttämäti kovin moneksi tunniksikaan pääse yksin rentoutumaan ja miehen kanssa vielä harvemmin.

Rahasta, jos haluat äitiys-ja vanhempainloman jälkeen hoitaa lastasi kotona ts. jäädä hoitovapaalle, voi olla hyvä idea vähän säästää etukäteen, sillä korvaus kotihoidosta ei ole päätähuimaava. Näin ei sitten tule taloudellisia paineita lähteä heti töihin jos ei halua.

Jos sinkkuna viiletät, löydät kyllä seuraa, mutta tuskin kovin paljon miehiä, jotka ovat heti valmiita lapsentekoon. Pari vuotta luulisi jokaisen järkevän miehen katselevan tilannetta ennen kuin lisääntymään rupeaa.

Jos olet huolissasi siitä, että sinulla on joku vaiva, joka estää lapsenteon vuosi-pari myöhemmin, käy lääkärissä jotta saat vahvistuksen asialle ja sitten tilanne onkin eri.

Itselläni oli ihan sama tilanne sinun ikäisenäsi ja esikoiseni syntyi sitten juuri ennen kuin täytin 30. Ja olen tyytyväinen siihen, että reissasimme yhdessä mieheni kanssa ja opimme tuntemaan toisemme entistä paremmin. Tuttavaperheen ylihelppo ja aurinkoinen vauva myös auttoi miestä huomaamaan mitä elämässä haluaa

t. Kahden lapsen onnellinen äiti ja vaimo

 

[Chala]

[QUOTE="hmm";22278755]Tällä tavalla meidän esikoistyttäremme sai alkunsa. Mies toki ensin kiristeli hampaita, mutta pehmeni pian ja nyt meillä yhteensä kolme yhteistä lasta, naimisissa oltu neljä vuotta. Joskus noita miehiä on hieman "potkittava" persuksille näissä asioissa![/QUOTE]

Alhaista..

 

[Beep]

Musta miehesi kuulostaa järkevältä, joka ottaa ihan tosissaan vastuun isänä olemisesta ja uuden elämän maan pinnalle saattamisesta. Ei lähde juttuihin vain jos joku toinen nyt haluaa, anna aikaa ja jutelkaa ihan kunnolla. Eiköhän sieltä oikeatkin syyt vielä aukene.

 

["nennu"]

Olen itse vähän samankaltaisessa tilanteessa. Haluaisin jo lapsia ja biologinen kelloni on tikittänyt jo nelisen vuotta aika lailla! Mieheni kanssa olemme olleet yli 5 v naimisissa ja yhdessä 9 v. Olemme monta kertaa sopineet jonkin ajan, jolloin sitten aloitamme lapsen yrittämistä. Kuitenkaan niin ei koskaan ole käynyt. Aina kun "aikaraja" on tullut täyteen, löytyy taas jokin syy miehen puolelta, miksi juuri nyt ei sovikaan..todella turhauttavaa. Sitten kun olen oikein kunnolla hermostunut ja ahdistunut asiasta ja kertonut miten tärkeä asia minulle on, mies on taas luvannut minulle, että vaikka "parin kuukauden päästä" tai sitten kun on talous todella tasapainossa tms. Olen odottanut ja odottanut ja pikkuhiljaa alkaa kyllä tuntua siltä, etten tämän miehen kanssa lapsia tule saamaan. Eniten harmittaa että tunnen itseni niin harhaanjohdetuksi tässä asiassa. Mies on aina sanonut haluavansa lapsia, mutta nyt kuitenkin "oma vapaus" on näemmä tärkeämpää. En olisi mennyt naimisiin mieheni kanssa, jos olisin ennalta tiennyt tilanteen. Ellemme olisi naimisissa olisimme varmasti jo eronneetkin. Asia on minulle jo kynnyskysymys, varsinkin nyt kun ikä tosiaan alkaa painaa päälle. Mutta en minäkään uuden siipan kanssa heti olisi valmis perhettä perustamaan, saatika uutta miestä hankkimaankaan. Aikalailla umpikujassa tunnen olevani. Toivottavasti te pääsette yhteisymmärrykseen ja voitte jakaa tulevaisuuden yhdessä perheenä!