M
"mimmu"
Vieras
Ollaan miehen kanssa oltu yhdessä nyt kolme vuotta. Silloin kun alettiin seurustella miehen asenne oli, että joo kyllä hänkin lapsia haluaa sitten myöhemmin (silloin mulla oli opiskelut kesken enkä itsekään halunnut opiskeluaikana vielä perhettä perustaa). No mä valmistuin nyt keväällä, sain vakituisen työpaikan heti, kesällä ostettiin asunto ja naimisiin olis tarkoitus mennä parin vuoden sisään...
Mutta nyt kun otan lapsiasian puheeksi miehen kanssa, niin miehen vastaus on yhä sama kuin silloin pari vuotta sitten kun ensimmäisiä kertoja asia tuli puheeksi: Ei vielä, katsotaan ja odotetaan vielä vähän aikaa. Mies perusteli kantaansa sillä, että meillä on asunnosta aika paljon velkaa ja minun olisi hyvä kartuttaa työkokemustakin vähän aikaa, haluaa kuulemma lisäksi viettää hetken aikaa kanssani kahden aikuisen elämää ja vaikka matkustella & harrastaa sillä rahalla mitä lainojen jälkeen jää yli... Kuulostaa kyllä järkevältä, MUTTAKUN ME EI KUMPIKAA TÄSTÄ ENÄÄ NUORRUTA ja ois jo ihanaa päästä viettämään yhdessä perhe-elämää! Eihän kaikkea voi eikä pidä aina perustella rahalla? Minä olen 27v ja mieheni kolmekymppinen, ollaan kumpikin ehditty opiskella ja juhlia ja reissata, viettää nuoruutta.
Nyyh. Haluaisin jo äidiksi. Välillä käy jo mielessä, että pitäisi jättää mies ja alkaa etsiä jotakuta joka olisi tosissaan liikkeellä ja haluaisi perheen. Mutta sitten taas, ihan lyhyen tuttavuuden jälkeen en lasta haluaisi alkaa yrittämään ja vuodet vierivät koko ajan. Odottaako, että nykyisen muuten ihanan mieheni mielestä aika on oikea, vai lähteäkö sinkkuna viilettämään ja etsimään jotakuta toista... ajatukset on ihan sekaisin.
Mutta nyt kun otan lapsiasian puheeksi miehen kanssa, niin miehen vastaus on yhä sama kuin silloin pari vuotta sitten kun ensimmäisiä kertoja asia tuli puheeksi: Ei vielä, katsotaan ja odotetaan vielä vähän aikaa. Mies perusteli kantaansa sillä, että meillä on asunnosta aika paljon velkaa ja minun olisi hyvä kartuttaa työkokemustakin vähän aikaa, haluaa kuulemma lisäksi viettää hetken aikaa kanssani kahden aikuisen elämää ja vaikka matkustella & harrastaa sillä rahalla mitä lainojen jälkeen jää yli... Kuulostaa kyllä järkevältä, MUTTAKUN ME EI KUMPIKAA TÄSTÄ ENÄÄ NUORRUTA ja ois jo ihanaa päästä viettämään yhdessä perhe-elämää! Eihän kaikkea voi eikä pidä aina perustella rahalla? Minä olen 27v ja mieheni kolmekymppinen, ollaan kumpikin ehditty opiskella ja juhlia ja reissata, viettää nuoruutta.
Nyyh. Haluaisin jo äidiksi. Välillä käy jo mielessä, että pitäisi jättää mies ja alkaa etsiä jotakuta joka olisi tosissaan liikkeellä ja haluaisi perheen. Mutta sitten taas, ihan lyhyen tuttavuuden jälkeen en lasta haluaisi alkaa yrittämään ja vuodet vierivät koko ajan. Odottaako, että nykyisen muuten ihanan mieheni mielestä aika on oikea, vai lähteäkö sinkkuna viilettämään ja etsimään jotakuta toista... ajatukset on ihan sekaisin.