Mulla oli kans aikaisemmin tuollainen tilanne. Exä toi kukkia aika usein, osti melkeen aina baarissakin kukkamyyjältä ruusun mulle. Opin myös siihen, että korut ostetaan lahjaksi, niitä ei osteta itse. Luulin, että tämä on joku yleinen fakta, jos mies välittää, hän muistaa lahjoilla.
Nykyinen mieheni on aivan toisenlainen. Minulla oli alussa - oikeastaan monta vuotta - vaikeuksia sulattaa asiaa. Luulin, ettei hän välitä minusta kun ei huomioi vuosipäivää tms. Minusta tuntui tosi pahalle. Kerran hän lupasi järjestää minulle yllätyksen, nähdä vaivaa minun eteeni vuosipäivänämme kun itkeskelin sitä että hän ei koskaan viitsi nähdä vaivaa vuokseni. Itkeskelin kun luin keskustelupalstoilta miesten kyselyjä siitä kuinka he suunnittelivat kosintaa. Minun mieheni vain töksäytti kosinnan riidan päätteeksi. No mies siis lupasi yllättää minut, mutta hän unohti koko vuosipäivän. Itkin aivan hysteerisesti ja mies vain ihmetteli mikä minun on. Hän ei sittenkään muistanut.
Muistan, kun ostin ensimmäistä kertaa ikinä itse itselleni korun, sormuksen. Halusin saada uuden korun, joten suunnittelin asiaa pitkään. Pelkäsin kovasti etten voi käyttää sormusta, koska se on merkki mäntistä miehestäni. Häpesin sitä, että minun pitää ostaa itse omat koruni. Mutta kun sain sormuksen hankittua, olinkin ylpeä itsenäisyydestäni. Kaikki muut koruni olin saanut exiltäni, vanhimmat sukulaisiltani. Minusta tuntui kummalliselle käyttää nykyisessä suhteessani exältä saatuja koruja, mutta koska se ei nykyistäni haittaa, käytän niitä. Olen kyllä nyt jo ostanut useampiakin uusia koruja.
Nykyään, mekin ollaan oltu yhdessä noin kahdeksan vuotta, olen hyväksynyt asian. Mies ei muuksi muutu. Hänen äitinsä ostaa itse kukkansa ja korunsa, isä ei tuo kukkia edes vaimonsa syntymäpäivänä vaan tämä ostaa ne itse. Nykyään olen "pakottanut" oman mieheni viemään kukkia äidilleen synttärinä ja äitienpäivänä. Ja on mies pari kertaa tuonut minullekin jonkun kukan.
Meillä on vain niin erilainen tausta. Minä olin oppinut, että kukat ja pienet lahjat merkitsevät jotakin, ovat osoitus huomaavaisuudesta, siitä että viitsii nähdä edes vähän vaivaa toisen eteen, että ajattelee toista kun on erossa. Mies taas ei ollut koskaan sellaista symboliarvoa oppinut. Koska minusta on mukava juhlistaa esimerkiksi vuosipäiviä, olen ottanut tavaksi muistuttaa miestä asiasta useaan otteeseen ja olen kysellyt häneltä mitä voisimme tehdä juhlistaaksemme vuosipäiväämme. Aikaisemmin suunnittelin ja järjestin kaikkea miehelle, mutta enää en viitsi koska saan siitä vain pahan mielen. Itse näen paljon vaivaa toisen eteen ja toinen vain ... no on. Siksi siis mieluummin puhun asiasta ja yritän saada miehen mukaan järjestelyihin. Yllätykset jätän sitten hänen syntymäpäiväänsä, kun on aika juhlia ainoastaan häntä.
Ei kyse siis ole siitä, etteikö miehesi haluaisi sinua ja rakastaisi sinua. Hän ei vain ole oppinut yhdistämään rakkaudenosoituksia ja lahjoja toisiinsa kuten sinä. Sinun pitää opettaa häntä tai sitten hyväksyä hänet sellaisena kuin hän on. Minäkin kirjoittelin tänne samasta aiheesta muutama vuosi sitten ja näin minua neuvottiin
eräskin kirjoitti sanovansa miehelle aina suoraan, että olen siivonnut, tuo kukkia tai että tuo ruusuja, mulla on synttärit. Ei se hirveän romanttista ole enkä itsekään vieläkään oikein ymmärrä mikä siinä on niin vaikeaa, mies varmasti tietää että ilahtuisin ikihyviksi, jos hän järjestäisi jonkun ihanan yllätyksen minulle edes joskus. (Vaikka väitinkin olevani jo tämän kaiken yläpuolella, nyt kyynelet nousivat silmiini...)
