Haluan,en halua..

[Tinttara84]

Olemme mieheni kanssa yrittäneet lasta yli 4 vuotta,mutta nyt tässä viimeaikoina minusta tuntuukin etten ehkä haluakaan??!! Haluan,mutta en sittenkään halua..Mitä tämä nyt on?En ymmärrä yhtään itseäni.Monet monet itkut itketty kun ei tärppää ja nyt sitten tällaisia ajatuksia?! Olen kyllä todella uupunut töissä ja loma vasta edessäpäin..Voisikohan nämä ajatukset johtua työuupumuksesta?Oikeasti,haluan lapsia mutta meillä se kai onnistuu vain hoidoilla,joita pitäisi syksyllä jatkaa..Nyt kun mieskin on täysillä mukana tässä asiassa,niin minun mieleni tekee temppuja? Töissä on todella stressaavaa ja pomoani en voi sietää,en kertakaikkiaan! Viime menkatkin sekoittuivat stressin takia..olen ollut työssäni 8kk:tta ja lähestulkoon putkeen,ei juuri koskaan vapaaäiviä?!Mitähän minun pitäisi tehdä itseni kanssa? Olisin todellakin valmis viikon-parin sairaslomalle,mutta eipä lääkärit taida kovin helposti sitä kirjoittaa..Vai onko tietoa työuupumuksen vuoksi haetusta sairaslomasta? Ihmettelen todella omia tuntojani ja koitan niitä kovasti syrjään lykätä,mutta ei vaan onnistu!Haluan hoitoihin,mutta kaikki muut asiat tuntuu uuvuttavan minut..

 

[demi]

kuulostaa jotenkin tutulta... koska mulla oli vähäsen sama homma, en pitänyt työpaiakasta..sitten alko mietityttää (3v sitten) että haluanko vai enkö halua (2:sta) lasta... kai se on siinäkin kun on tottunu jotenkin siihen samaan elämän rytmiin mikä on päivästä toiseen , ja se että siihen tulisi uusi jäsen....mutta minä antaisin vaikka mitä(sieluni) että tämä toteutuisi, uusi jäsen perheeseen....siis tarkoitan että minulla nykyään elämän tilanne muuten tosi hyvin ( paitsi 2:nen lapsi) pidän mun uudesta työstä, missä olen nytten ollut 3,5v. ja nytten kun näkee elämän niin paljon kirkkaammin...niin tekisi vaikka mitä että olisi käärö sylissä.kannattaa miettiä takaan....ja kyllä minäkin silloin menin lääkäriin, ja sain burn out loman, siinä sitten tein päätöksen ja menin sanomaan itseni irti.....ja tuntu tosi hyvältä..MUTTA ÄLÄ TEE HÄTIKÖITYJÄ PÄÄTÖKSIÄ , se pitää kyllä miettiä kunnolla, että onko jotain positiivista nykyisessä työpaikassa..vai vaan pelkkää pa...a! kyllähän kaikki tämmöinen stressaa ja laitta toisen kireäksi että kaikki tuntuu inhottavalta. mutta voimia, ja mieti kunnolla ennen kun teet mitään :flower:

 

[Pähkinä3]

Samoja asioita on täälläkin pohdittu.. Välillä en halua lasta ollenkaan. Mutta, tiedän tämän kaiken johtuvan siitä, että lukemattomat pettymykset, kun lapsettomuushoidot ei tuota toivottua tulosta, saavat tunteet sekaisin. Minusta se on itsesuojeluvaistoa kaikkien pettymysten jälkeen.
:hug: sinulle, puhukaa miehen kanssa näistä tunteistasi ja miettikää, mistä kaikesta ne voisivat johtua.

 

[Vilinäiti]

Oon myös tuntenu samoin sekä esikoisesta että nyt toisella kierroksella kun kuumeillaan. Oon selittäny itselleni sen niin et tavallaan valmistan itseäni siihen et (aikoinaan ensimmäistä) meille ei toista koskaan tule. Varmaan sitä psyykkaa itseään ja hokee itselleen et noh, en kai mä nyt sitä lasta niin haluakaan.
Just kun edellinen sanoi niin suojelee itseään sillä et ei muka haluakaan lasta vai kuiteskin sydäntä riipii kun syli ei täyty.

Myönnän kyllä että nyt kun meille on yksi lapsi suotu niin musta ei enää tunnu niin pahalle kuin ennen. Yritän tsempata itseäni ajatuksella, et ole kiitollinen ainokaisesta, jotkut ei saa sitä ainokaistakaan. :heart:
Itsensä suojelua tuokin :saint:

 

[Tinttara84]

Kiitos teille lohduttavista sanoista! :hug:
Juuri näin se kai onettymykset tuovat tämän tunteen:en kai niin lasta sitten haluakaan..En tiedä mitä ajatella.Tänäänkin töissä lapsi parkui sen minkä keuhkoistan irti sai ja mä aloin hermostua siihen?!
Muita "pieniä asiakkaita" en jaksa hymyllä enää tervehtiä,vaikka kuinka roikkuvat melkein ulkona ostoskärryistä yrittäessään minua tervehtiä omalla tavallaan..Mieskin on nyt sairaalassa,ei mitään vakavaa,jalka leikattu...Mutta näin ollen hänellä piti työt alkaa ylihuomenna kuukauden loman jälkeen,niin eipähän hän pystykään töihin ja minun palkkani on jo mennyt..Tämä ainainen rahan kanssa painiskelu masentaan!Siihen nähden minkä määrän töitä joudun tekemään,ei kerran kuussa saatu palkka lämmitä yhtään!Ja sitten kun nämä haluan-enhalua-ajatukset pukkaa päälle,niin ei ole helppoa olla itsensä kanssa,saati töissä sen ääliö alaisena... :headwall:
Mutta kaipa tämä tästä iloksi joskus muuttuu??