Alkuperäinen kirjoittaja Vieras:
Monella on aika mustavalkoinen näkökulma asiaan. Mä haluaisin tietää. Mutta siksi, että voisin tehdä asialle jotain. Rakastan miestäni, enkä olisi valmis luopumaan. Toki riippuu pettämisen luonteesta. Musta on eri asia olla patologinen valehtelija ja "juosta pillun perässä" kuin esim. olosuhteiden vaikutuksesta ajautua suhteeseen. Joskus olisi hyvä sen petetyn osapuolenkin katsoa ihan tosissaan peiliin. Miksi tilanteeseen on ajauduttu?
Ja kyllä suhde voi jatkua hyvinkin onnellisena vielä pettämisen jälkeenkin! Se tosin vaatii työtä ja tahtomista, molemmilta osapuolilta.
Mulla ainakin on jyrkkä kanta asiaan, koska olen kokenut näitä asioita.
Ja kyllä, haluaisin tietää, että voisin sitten antaa saman tien ukolle kenkää. Ei suhteesta sen jälkeen mitään tulis. Luottamus olis mennyttä eikä ilman sitä ole toimivaa parisuhdetta. Ja omasta kokemuksesta tiedän että siinä ei työ ja tahto auta vaikka kuinka yrittää. Loukkaus on sitä luokkaa, etten ikinä pystyis unohtamaan, jos edes anteeksi antamaan. Se valehtelu ja salailu tuntuu niin pahalta.
Ja jos kyseessä olis vaan yksi kerta, suuttuisin ehkä vielä enemmän siitä, että toinen on heittänyt koko yhteisen tulevaisuuden ja perheen roskiin vaan sen takia että yhden kerran sais p*llua.
Enkä mä todellakaan haluais olla tietämättä ja olla toisen narrina, uskoa valheet ja muka rakentaa yhteistä tulevaisuutta kun toinen paneskelee muita selän takana.
Mutta onneks ne uskolliset miehet ei vielä ole kuolleet sukupuuttoon
![Hymy :) :)]()