Haluaisin vielä äidiksi

Olen 4 lapsen äiti. Vanhin tytär on 21-vuotias, seuraava tytär 18-vuotias, poika 12-vuotias ja pienin tytär 11-vuotias.Toukokuussa huomasin, että kuukautiset ovat myöhässä. Apua! Ei ne koskaan aiemmin olleet myöhässä.
Ostin apteekista raskaustestin ja kotona jännitin sen valmistumista. Vapisevin käsin nostin testin ja kaksi viivaa siinä pilkotti. Raskaana! Halusin samantien varmistuksen ja soitin terveyskeskukseen ja pyysin laboratoriolähetteen pissanäytettä varten. Hetken päästä menin jo antamaan näytettä. Iltapäivällä soitin terkkarille ja tulos oli positiivinen. Olin kuin pölkyllä päähän lyöty ja niin oli avopuolisokin, kun tätä ei oltu mitenkään suunniteltu. Yhteensä meillä on kuusi lasta, kun puolisolla on 13-vuotias poika ja 11-vuotias tytär, jotka ovat meillä joka toinen viikonloppu. Meni jokunen hetki, kun aloin jo miettiä miten selvitään pienen vauvan kanssa ja mihin laitan vauvan sängyn yms. Sitten 8 viikolla alkoi vähäinen verinen vuoto. Olimme lähdössä Dubliniin neljän päivän lomalla ja soitin lääkäriin. Sain ajan ultraääneen, josta varmistettaisiin raskauden kesto ja jotain muuta. Siellä lääkäri löysi kohdusta sikiöpussin, mutta sieltä puuttui se kaikkein tärkein; sikiö. Siellä ei ollut ollenkaan elämää! Jos joku hetki voi viedä jalat alta, niin se vei. Pää oli ihan tyhjä. Kysyin vaan, että voiko se vielä ilmaantua sinne, jos viikot on väärin? Sitä pidettiin epätodennäköisenä. Sain seuraavalle päivälle gynekologin joka ultrasi uudelleen. Ei vieläkään mitään. Sama tuomio, tyhjä pussi. Kävimme Dublinissa ja kun tulimme kotiin, seuraavana päivänä oli taas gynekologi. Jälleen sama juttu, ei elämää. Sitten lääkäri sanoi, että menisin neljän päivän päästä vielä vastaanotolle ja varataan samalle aamulle kaavinta aika. Menin maanantaina 25.6.07 terkkarille ja taas ultrattiin heikoin tuloksin. Lääkäri kysyi, että kaavitaanko samantien. Sanoin, että kaavitaan vaan, kun olen ollut syömättä ja juomattakin edellisestä illasta alkaen. Ei muuta kuin paperit kuntoon ja leikkuriin. Se oli äkkiä ohi ja kun se tehtiin nukutuksessa, en tiennyt mitään. Täytän perjantaina 13.7. 07 vuosia. Niitä tulee 43. Nyt haluaisin kuitenkin vielä kerran kokea äitiyden ja syntymisen ihmeen. Haluaisin vauvan. Jotenkin jäi se odotus päälle, kun raskausviikkoja oli kuitenkin jo 10+4. Vaikka se olikin vain haamuvauva se oli minulle silti todellinen. Se oli minulle olemassa ja minun on ikävä sitä haamuvauvaa. Raskausoireet oli ihan selkeät. Olen surullinen! Olen puhunut avopuolisollekin siitä, mutta hän ei tiedä haluaako vielä pientä vauvaa, kun alkaa taas yöheräämiset. Niin no, mikä sitten on yöheräämistä kun hän tälläkin hetkellä katsoo telkkaria ja joka yö katsoo telkkaria niin kauan, kun vaan tulee jotain ohjelmaa. Johonkin kahteen kolmeen saakka valvoo joka yö. Olen yrittänyt kertoa tunteistani ja siitä mitä haluan ja nyt odottelen vaan hänen mielipidettään asiasta. Toivossa on hyvä elää!

 

Tuskin olisit valmis tekemään lasta, mikäli kuntosi ei sitä sallisi. Ilmeisesti olet siinä kunnossa fyysisesti ja henkisesti, että raskaus on ihan ok! Omakin äitini teki minut yli 4-kymppisenä, joten ei tuo ikäsi tunnu mitenkään kummalliselta.

Harmi, että matkasi sujui ikävissä merkeissä. On kurjaa saada tuollainen epävarmuus itselle ennen reissua, josta on tarkoitus nauttia.

 

Dublin oli ihan mukava paikka, vaikka mieli oli maassa useaan otteeseen. Koko ajan oli tiedossa, että mitään elävää ei siellä masussa ollut. Ja jatkuva vähäinen vuoto, ei auttanut unohtamaan hetkeksikään. Kaavinnasta on aikaa kaksi viikkoa ja se on vielä tuoreena mielessä. Joka päivä kuitenkin ajattelen uutta mahdollisuutta tulla raskaaksi. Yhdet kuukautiset kuitenkin täytyy odottaa ja tietysti mies täytyy "taivutella" mukaan vauva hankkeeseen. Tuntuu, että nyt olen valmiimpi äidiksi, kun on käynyt yhden turhan odotuksen läpi. Fyysisesti olen suht hyvässä kunnossa jo työnikin puolesta ja henkisesti kaikki tuntuu olevan kohdallaan, joten vauvan kanssa jaksamista en epäile yhtään. En vaan millään malttaisi odottaa... Jossain vaiheessa ajattelin, että minulla on jo lapset tehtynä, mutta kun keho oli valmistautunut odotukseen, se ei enää ollutkaan niin yksinkertaista ajatella, että en tekisi enää lasta. Jotenkin se odotus jäi päälle. Vaikka kuinka ajattelisi järjellä tai millä tahansa, että pienin lapsista on jo 11-vuotta ja elämä suht helppoa, niin siitä huolimatta vauvakuume on valtava. Elämä on lyhyt ja jos oikein haluaa jotain, niin se on toteutettava. En halua harmitella vielä vanhempana, että miksi en tehnyt vielä lasta,kun jossain vaiheessa olisi ollut mahdollista. Koskaan ei voi tietää mitä elämässä tulee tapahtumaan, joten jokaiseen hetkeen on tartuttava ja elämästä täytyy tehdä sellaista, kuin itse haluaa. Itselleni tärkeintä ovat perhe, koti ja sitten vasta työ. Nyt haaveilen vauvasta ja uskon että meidän perheessä sen tulee olemaan hyvä olla, sikäli jos raskaus vielä on mahdollista. Rakkautta ja huolenpitoa meidän perheessä on aina ollut. Tietysti vaikeudet kuuluvat osaltaan myös elämään, mutta ne kasvattaa. Meidän porukalla on sanonta: Ohana on perhe, ja perhe on: ketään ei jätetä yksin tai hylätä. Se sanonta tulee jostain lasten piirretystä ja toimii ainakin meillä. Kaikille odottaville äideille 40+ ja heille, jotka vielä haluavat äidiksi, toivon hyvää kesää ja onnellista odotusta.

 

Laitoin yksityisviestiä. Terv. VEKARA =)

 

Niin jos jaksaisi pienen vauvan kanssa, entä murrosiän myllerrykset?

 

Kokemusta 5:n lapsen murrosiästä, hyvin olemme selvinneet, välillä kuohuaa, mutta sehän kuuluu "murkkujen" elämään!

Kun on rajat "murkullakin" helpompaa =)

Siinä minun ajatuksiani =)

 

Kokemusta 5:n lapsen murrosiästä, hyvin olemme selvinneet, välillä kuohuaa, mutta sehän kuuluu "murkkujen" elämään!

Kun on rajat "murkullakin" helpompaa =)

Siinä minun ajatuksiani =)

Juu, huudot varmaan jaksaa.. ehkä.. Mut pysyykö enää ajan kelkassa mukana?? Itse olen välillä ihan out siskon likkojen touhuista ja omat lapset kun lähenevät murkkuikää, olen kalkkis auttamattomasti vaikka omasta mielestäni tietysti ikinuori

 

olen saanut lapseni vuosina -86 ja 92 ja nuorimmaiseni 2004.
nuorempanan en koskaan saanut heti vauvakuumetta ja sitten ihmettelenkin nyt kun nuorimmaiseni oli vuoden on siitä asti ollu haikee olo että ikää on jo eikä oiken uskalla enää kaveria tehdä.
nyt sitten menin gyneklle tarkastukseen ja kierukka oli pudonnut kohdun kannavaan ja eli olin kyllä kauhuissani jos oonkin nyt sitten raskaana, no en ollut ja pitäisi nyt laittaa uusi kierukka tosin mietin jos en laittaskaa.. onko muita näin vanhoja odottajia kuu´meilijoita mie täytän nyt loppuvuodesta 45 eli aika loppumetreillähän sitä jo ollaan näissä puuhissa.

 

Olen 4 lapsen äiti. Vanhin tytär on 21-vuotias, seuraava tytär 18-vuotias, poika 12-vuotias ja pienin tytär 11-vuotias.Toukokuussa huomasin, että kuukautiset ovat myöhässä. Apua! Ei ne koskaan aiemmin olleet myöhässä.
Ostin apteekista raskaustestin ja kotona jännitin sen valmistumista. Vapisevin käsin nostin testin ja kaksi viivaa siinä pilkotti. Raskaana! Halusin samantien varmistuksen ja soitin terveyskeskukseen ja pyysin laboratoriolähetteen pissanäytettä varten. Hetken päästä menin jo antamaan näytettä. Iltapäivällä soitin terkkarille ja tulos oli positiivinen. Olin kuin pölkyllä päähän lyöty ja niin oli avopuolisokin, kun tätä ei oltu mitenkään suunniteltu. Yhteensä meillä on kuusi lasta, kun puolisolla on 13-vuotias poika ja 11-vuotias tytär, jotka ovat meillä joka toinen viikonloppu. Meni jokunen hetki, kun aloin jo miettiä miten selvitään pienen vauvan kanssa ja mihin laitan vauvan sängyn yms. Sitten 8 viikolla alkoi vähäinen verinen vuoto. Olimme lähdössä Dubliniin neljän päivän lomalla ja soitin lääkäriin. Sain ajan ultraääneen, josta varmistettaisiin raskauden kesto ja jotain muuta. Siellä lääkäri löysi kohdusta sikiöpussin, mutta sieltä puuttui se kaikkein tärkein; sikiö. Siellä ei ollut ollenkaan elämää! Jos joku hetki voi viedä jalat alta, niin se vei. Pää oli ihan tyhjä. Kysyin vaan, että voiko se vielä ilmaantua sinne, jos viikot on väärin? Sitä pidettiin epätodennäköisenä. Sain seuraavalle päivälle gynekologin joka ultrasi uudelleen. Ei vieläkään mitään. Sama tuomio, tyhjä pussi. Kävimme Dublinissa ja kun tulimme kotiin, seuraavana päivänä oli taas gynekologi. Jälleen sama juttu, ei elämää. Sitten lääkäri sanoi, että menisin neljän päivän päästä vielä vastaanotolle ja varataan samalle aamulle kaavinta aika. Menin maanantaina 25.6.07 terkkarille ja taas ultrattiin heikoin tuloksin. Lääkäri kysyi, että kaavitaanko samantien. Sanoin, että kaavitaan vaan, kun olen ollut syömättä ja juomattakin edellisestä illasta alkaen. Ei muuta kuin paperit kuntoon ja leikkuriin. Se oli äkkiä ohi ja kun se tehtiin nukutuksessa, en tiennyt mitään. Täytän perjantaina 13.7. 07 vuosia. Niitä tulee 43. Nyt haluaisin kuitenkin vielä kerran kokea äitiyden ja syntymisen ihmeen. Haluaisin vauvan. Jotenkin jäi se odotus päälle, kun raskausviikkoja oli kuitenkin jo 10+4. Vaikka se olikin vain haamuvauva se oli minulle silti todellinen. Se oli minulle olemassa ja minun on ikävä sitä haamuvauvaa. Raskausoireet oli ihan selkeät. Olen surullinen! Olen puhunut avopuolisollekin siitä, mutta hän ei tiedä haluaako vielä pientä vauvaa, kun alkaa taas yöheräämiset. Niin no, mikä sitten on yöheräämistä kun hän tälläkin hetkellä katsoo telkkaria ja joka yö katsoo telkkaria niin kauan, kun vaan tulee jotain ohjelmaa. Johonkin kahteen kolmeen saakka valvoo joka yö. Olen yrittänyt kertoa tunteistani ja siitä mitä haluan ja nyt odottelen vaan hänen mielipidettään asiasta. Toivossa on hyvä elää!

heips!
mulla tulee ikää nyt lokakuussa täyteen 45 vuotta eli oon vielä 44v. ja lapset -86 ,92 ja 2004 syntyneet .
vauvakuume on ollut kyllä jonkin aikaa noin pari vuotta mutta mutta ikä painaa, raskaudet on menny hyvi lukuuun ottamatta lievää veren paineen nousua joka on lepäillemällä aina menny ohi.
kierukka oli nyt siirtynyt paikoiltaa mutta en ollut kuitenkaan tullut raskaaksi eli se oli pudonnut kanavaan.
tuntuu että olisin valmis vielä lapseen mutta...ikää on jo.
onko muita näin vanhoja?

 

Itsellä on helppo olla kun ei ole ehkäisyä käytössä. Jos lapsi suodaan, otetaan kiitollisena vastaan :heart: Ikää kohta 42, nuorimmainen 6kk söpöliini :heart:

 

heips!
ikää 44v ja loppuvuodesta 45 ja lapset 86 ja 92 ja 2004 ja sitte tämä vauvakuume joka polttelee...neuvoja pitäs mennä laittaan uus kierukka kun edellinen oli tippunu, huomas gyne rutiiniokäynnillä ja sitten piti oottaa papa kokeita etää saa uus¨den tilalle ja toivoin että olisin jo tullu..mie oon muutenkin kova harkitsemaan..siksi kai lapsilla pitkät ikäöerot ja sileen..että neuvoja uskaltaisko yritää...tekisi mieli mutta järki sanoo eeii mutta sydän että joo...

 

kylläpäs noita kirjoitusvirheitä nyt tulee hirveesti....onkohan noilla vuosilla haqrukalla 4o-45 niin merkitystä eikohän ne oo yksilöllisiä,yhellä mun kaverilla alkoi vaihdevuodet 35 vuotiaana eikä se meinannu ensin uskoa mutta näin oli , eli harvinaista kai seki. sitte yksi kaveri sai 45 vuotiaana lapsen ja näin. muuten onko jaksamisen kanssa ollu miten kun ikää on, ite en huomannu eroa kun sain nuorimmaiseni 3.5 vuotta sitten, toivuin nopeammin synnytyksestä henkisesti kuin nuorena, fyysisesti en osaa sanoa, mutta kai ihan normaalisti ja osasin antaA aikaaa itelle ja OTTAA RENNOSTI, TOSIN TYÖHÖN PALUU OLI VAIKEAMPAA KUIN NUORENA JA OLINKIN SITTEN KOTONA, EN OIOKEIN HALUNNU JA JAKSANU OLLA TÖISSÄ, PÄÄDYINKIN KOTIIN JOKSIKIN AIKaa..oho meni isot kirjaimet päälle. tgsemppiä kaikille

 

kylläpäs noita kirjoitusvirheitä nyt tulee hirveesti....onkohan noilla vuosilla haqrukalla 4o-45 niin merkitystä eikohän ne oo yksilöllisiä,yhellä mun kaverilla alkoi vaihdevuodet 35 vuotiaana eikä se meinannu ensin uskoa mutta näin oli , eli harvinaista kai seki. sitte yksi kaveri sai 45 vuotiaana lapsen ja näin. muuten onko jaksamisen kanssa ollu miten kun ikää on, ite en huomannu eroa kun sain nuorimmaiseni 3.5 vuotta sitten, toivuin nopeammin synnytyksestä henkisesti kuin nuorena, fyysisesti en osaa sanoa, mutta kai ihan normaalisti ja osasin antaA aikaaa itelle ja OTTAA RENNOSTI, TOSIN TYÖHÖN PALUU OLI VAIKEAMPAA KUIN NUORENA JA OLINKIN SITTEN KOTONA, EN OIOKEIN HALUNNU JA JAKSANU OLLA TÖISSÄ, PÄÄDYINKIN KOTIIN JOKSIKIN AIKaa..oho meni isot kirjaimet päälle. tgsemppiä kaikille