Haluaisin pojan. Kannattako yrittää edes toista lasta, sillä haluan pojan "en lasta" ?

Meillä on yksi tyttö. Tottakai hän on maailman rakkain ja ihanin lapsi, enkä pois antaisi ikinä. Hän on täydellinen juuri sellaisenaan ja en haluaisi, että hän olisi millään tavalla erilainen.
Raskausaikana toivoin kovasti poikaa ja aluksi oli pettymys, kun kuulin, että odotan tyttöä. Kaupassa edelleen katselen kaikkia poikien vaatteita ja joskus suoraan sanoen olen katkera niille, joilla on poika.
Tyttöni on nyt 8v ja olen pähkäillyt toista lasta. Mies ehkä haluaisi toisen, mutta se ei ole hänelle kuulemma välttämättömyys.
Jos jostakin kristallipallosta näkisi, että saan toisen tytön, en haluaisi lasta. Mä haluan vaan niin kovaa sen pojan!
Miehen veljellä on kaksi tyttöä ja serkuilla enemmän tyttöjä. Olen laskeskellut siis, että todennäköistähän se on, että mekin saadaan toinen tyttö.
Toki tiedän, että siinä vaiheessa kun vauva syntyy, niin äidinrakkaus herää. Oli lapsi sitten tyttö tai poika.

 

Varmaa lupausta et tietenkään saa, mutta onhan noita "ajoituskonsteja" jotka toimii tai ei toimi ;-)
Meillä kyllä toimi, en vaan enää muista miten piti ajoittaa...

 

No mulla poika, nykyään 6. Halusin itse kovasti myös tytön. Minun suvussa tyttöjä/poikia yhtä paljon, miehen puolella enemmän poikia. Ajattelin että toinen tuleva lapsemme olisi varmasti myös poika. Kuitenkin ultrassa selvisi että vauva oli tyttö. Koko loppuraskauden näin unia että lapsi onkin poika että ultrassa vaan näyttänyt tytöltä ja loppu ajan oli tunne että vauva on poika, kunnes sitten meille syntyi kaipaamani tyttö<3
Tsemppiä sulle!

 

siis nykyään 6v =)

 

Minäkin olen aina ajatellut, että saan pojan. Olen itse niin naisellianen ja tyttömäinen, joten kai sitä siksi haluaa jotakin ns muuta? Olin ihan varma, että lapseni on poika. Olin oikeastaan kasvanut siihen ajatukseen, että mulla on kaksi poikaa.

Mulla on kolme tyttöä. Pois en vaihtaisi. Jokaisen synnyttyä olen ajatellut, että sinut minun kuuluikin saada.

Silti pieni katkeruus elää sisälläni aina aika ajoin. Haluaisin edeleen sen pojan.

 

Ei ainakaan kannata yrittää lasta ennemmin, kuin olet saanut itsesi kasattua. Pohdit itseksesi, miksi on niin tärkeää saada poika ja sun pitää myös olla sinut sen asian kanssa, että saat tytön.

Mäkin toivoin ekassa raskaudessa poikaa, mutta mulle oli koko ajan ihn ok, vaikka lapsi olisikin tttö. Tyttö oli. Toinen on poika ja kolmas tyttö.

 

Meillä on suvussa vain poikia sekä mieheni että minun puoletani kaikki lasten lapset. Isovanhemmat molemmilta puolita aina tasaiseen tahtii ilmaisevat toiveensa, että joskus tulisi sitten tyttökin.

Nyt olen sitten aivan aluillaan raskaana ja minusta tuntuu vähän kurjalta, että molemmilta puolita toivotaan (luonnollisesti?) vaihteeksi tyttöä. Minulle kun sukupuolella ei ole niin mitään väliä oikeasti. Minulla on vasta yksi lapsi (poika) ja mielelläni haluaisin pojankin. Ehkä jopa miellumminkin, jos valita pitäisi. Jotenkin tuntuu siltä, että jos tästä ei nyt sitä tyttöä tule pettyvät isovanhemmat niin monen pojan jälkeen taas tai jos tästä tyttö tuleekin, menevät aivan sekaisin hössötyksestä. Mielummin ottaisin tuon lievän pettymyksen, kun vuosikausien hössötyksen.

 

Mulle auttoi terapia. Mulla nimittäin oli niin vahva inho tyttöjä kohtaa, että en halunnut edes ajatella saavani tyttöä. Terapiassa käsiteltiin näitä tunteita ja pohdittiin mistä ne johtuvat. Auttoi paljon. Sittemmin olen kaksi tyttöä saanut ja yhden pojan. Onnellinen olen katraastani <3

 

miehelläni on ennestää 4 poikaa, joten kun tulin raskaaksi poika oli selvä oletus kaikilta sukulaisilta, ultrassa ei missään vaiheessa selvinnyt kumpi sieltä tulee mutta vahva tyttöfiilis mulla oli koko raskauden ajan.. kyllä siinä sit koko sukuhämmästy kun ulos putkahti tyttö
tosiaan sunkannattaa miettiä haluatko edes toisen lapsen , oli se sitten tyttö vai poika. oletko valmis siihen rumbaan taas vauvan kanssa. myös mieheltä kannattaa kysellä tarkemmin.

 

Tai sitten AP:lla on liian vahva mielikuva sukupuolista. Kaikki tytöt eivät ole rasittavia pikkuprinssesoja hirveine teini-iän kriiseineen ja kaikki pojat eivät ole leppoisia jalkapallon pelaajia.

 

Adoptoikaa lapsi. Prosessissa ei saa itse valita, haluaako tytön vai pojan, mutta suurin osa adoptoitavista lapsista on poikia.

 

Minä olin esikoista odottaessani aivan varma että odotan tyttöä. Kun sitten ultrassa muutama päivä ennen lapsen syntymää ultraaja totesi että odotan poikaa olin jotenkin ihan että "no niinpä tietenkin, tottakai esikoinen on poika". Ei yhtään harmittanut.

Keskimmäistä odottaessani olin varma että tyttö tulee, ultrassa todettiin että poika. Tietenkin poika, minullahan on jo kokemusta pojasta joten hieno homma.

Nuorin kun todettiin ultrassa tytöksi oli ensimmäinen reaktioni "hyvänen aika, enhän minä osaa edes pestä tyttövauvan pyllyä kun olen tottunut poikiin".

Missään tapauksessa en aloittajana lähtisi tekemään toista lasta; jos lapsi onkin sitten tyttö niin meneekö kauan ennenkuin äidinrakkaus herää, kokeeko pieni ihminen alusta saakka olevansa jotenkin vääränlainen ja tuleeko hän ehkä jopa kuulemaan jatkossa tästä sukupuolestaan ikävässä sävyssä esitettyjä "muisteluita poikatoiveesta".

 

[QUOTE="Mamma";28921267]Adoptoikaa lapsi. Prosessissa ei saa itse valita, haluaako tytön vai pojan, mutta suurin osa adoptoitavista lapsista on poikia.[/QUOTE]

Ei ole, kun tyttöjä. Meillä nimittäin on -05 ja -11 adoptoidut lapset. Tyttöjä kumpikin. Emme laittaneet sukupuoli toiveita. Sen verran muistan, että Euroopan ja Venäjän sisällä adoptoitavista lapsista tyttöjä ja poikia on about yhtä paljon. Meidän lapset ovat Kiinasta. Siellä adoptoitavista lapsista melkein 90% oli tyttöjä. Samoin Afrikan maissa.

 

Niinkuin todettu, kannattaa selvittää varmasti omat tunteet järjestykseen tässä täydellisessä arpapelissä. Itse tosin olen hyvä sanomaan, nyt raskaana ja pelännyt hirveästi että tulisi tyttö. Olen muutamalle läheiselle pelostani kertonut ja nyt raskauden puoliväliin mennessä pelko ja ahdistus on tasaantunut ja toisaalta jopa odotan innolla jo, vaikka toinen lapseni olisi tyttö. Terveys on se ykkösasia ylitse mmuiden ja sekin on auttanut selättämään "sukupuolipelon" Myönnän kuuluvani niihin, joilla onntyttölapsista vahva ennakkomielikuva. Itse työskentelen miesvaltaisella alalla ja omaan muutavan naispuolisen hyvän ystävän, loput kenen kanssa olen eniten yhteyksissä on ylivoimaisesti miespuolisia. Äiti-tytär suhteeni on ollut puutteellinen, joten sekin varmaan lietsoo epävarmuutta. jos tyttö tulee, suhtaudun nyt kaiken henkisen puntaroinnin jantuen jälkeen luottavaisesti. Tsempit asian suhteen!

 

Meillä taas suvussa pelkkiä tyttöjä ja mulla kaks poikaa

Ainoastaan serkkuni ja enoni on poikia pappani jälkeen. Muut serkut ja äitini sisarukset on kaikki tyttöjä

 

Itse olen aina ollut todella tyttömäinen ja rakastanut kaikkea naisellista hömppää. Silti pahin pelkoni joskus oli saada tyttölapsia. Omasta lapsuudestani ja osittain tuttujen lapsista oli jäänyt mielikuva, että jokainen tyttö on aina ilkeä, pikkittelevä näsäviisastelija. Puhumattakaan teini-iästä.
Mulla on kaksi tyttöä ja kaksi poikaa. Omat tyttäreni ovat mukavia tyttöjä ja eivät ollenkaan sellaisia pikkupiruja, mitä kuvittelin. Jokainen lapsi on rakas ja tärkeä ja täydellinen lapsi, juuri sellaisenaan.

Noh, pojat ovat kieltämättä helpompia kasvatettavia, leppoisampia ja helpompia teinejä. Silti jokainen lapsi on omalla tavallaan niin ihana. En haluaisi yhdenkään lapseni persoonaa muuttaa mihinkään! Olen todella onnekas ihminen

 

http://www.prokerala.com/kids/baby-gender/chinese-birth-chart.php

Niin ja sit pitää muistaa katsoa oman kiinalaisen iän mukaan, eli se on vuoden enemmän kuin länsimaalainen ikä.

 

Olen varmaan kauhea ihminen mutta en tajua ollenkaan. Voi toki toivoa jompaa kumpaa, mutta se että ei Halua lasta sukupuolen vuoksi, tai että on Pettynyt johonkin sukupuoleen kuulostaa kyllä lähes sairaalta. Itselläni ton tyttö, jota kovin toivoin, mutta en varmasti olisi pettynyt pojasta. Nyt 10 vuoden yrityksen jälkeen tehty eilen alkionsiirto..ja ei kyllä tulisi mieleenkään alkaa väheksymään jompaakumpaa sukupuolta, kun vain lapsen saisi! Olkaa onnellisia luomulapsistanne ja siitä että lapsia yleensäkin syntyy!

 

Olen varmaan kauhea ihminen mutta en tajua ollenkaan. Voi toki toivoa jompaa kumpaa, mutta se että ei Halua lasta sukupuolen vuoksi, tai että on Pettynyt johonkin sukupuoleen kuulostaa kyllä lähes sairaalta. Itselläni ton tyttö, jota kovin toivoin, mutta en varmasti olisi pettynyt pojasta. Nyt 10 vuoden yrityksen jälkeen tehty eilen alkionsiirto..ja ei kyllä tulisi mieleenkään alkaa väheksymään jompaakumpaa sukupuolta, kun vain lapsen saisi! Olkaa onnellisia luomulapsistanne ja siitä että lapsia yleensäkin syntyy!

Juuri näin. Jotenkin minusta pieneltä tuntuu murheet, jos lapsen sukupuoli on pettymys? Ja ettei halua lasta, vaan pojan? Anteeksi, mutta ehkä on sitten parempi jättää yhteen - jos sieltä kuitenkin toinen tyttö putkahtaa.

 

Mä olen sitä mieltä, ettei juuri jonkun tietynlaisen lapsen haluavat saisi tehdä ainakaan yhtä lasta enempää.

Mieti jos sieltä tuleekin se unelmien poikalapsi ja tämä näkyykin kasvatuksessa ja kaikessa, vaikka tyttö rakas onkin?
Väkisilläkinhän se varmaan näkyy, jos toinen lapsista on "pieni pettymys, mutta tietysti rakas" ja toinen olisikin se "pitkäaikainen haave, unelmien täyttymys" jo noin lähtökohtaisesti.

 

Ei kannata.
Lapsesi ei tule kuitenkaan olemaan juuri sellainen kuin sinä haluat.

 

Juu. Itsekään en haluaisi lapsia ihmisille, jotka haluavat lastensa olevan tietynlaisia, omien haaveittensa täyttäjiä. Mielestäni ei ole reilua syntyä täyttämään toisten toiveita.

 

Et sattumoisin asu Kiinassa?

 

Et sattumoisin asu Kiinassa?

Tuosta tuli mieleen yksi tuttavaperhe jotka ovat kiinalaisia. Onkohan se sattuman oikkua mutta kaikki neljä ensimmäistä lasta ovat tyttöjä. Viidennen kerran eivät enää luottaneet kohtaloon tms. vaan matkustivat sinne kotimaahansa. Siellä sitten lääketieteen avulla saivat valkattua millaisen sukupuolen tulevat saamaan. Poikahan se sitten oli,,,

 

ei kannata jos et ota vastaan sitä mitä saat.